Alkuteos: Kallorumpu (2011)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 389
Kustantaja: TEOS
ISBN: 978-951-851-413-1
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2016: 17. Kirjassa juhlitaan (30/50)
*Helsinkiläisessä hylätyssä varastohallissa on meneillään harvinainen ensi-ilta. Tarina marraskuisesta päivästä vuonna 1935 Kaivopuiston Kalliolinnantiellä on vuosikymmenien työn jälkeen valmistunut elokuvaksi.
Tekijä, talon pohjakerroksen salaperäinen asukki, esittää yleisölle filmikertomuksensa päivän kulusta, joka huipentuu hienoihin illallisiin ja musertaa hänen elämänsä.
Päivän mittaan filmillä kulkee talon huoneiden läpi poliitikkoja, kenraaleita, palvelusväkeä, näyttelijöitä, kuuluisa laulajatar, ja myös kuokkavieras koinsyömässä soopeliturkissaan. Elokuvantekijä ottaa itse tuon tuostakin puheenvuoron, sillä hän on tapahtumien ainoa elossa oleva todistaja.
Tekijän pakkomielle on ollut yläkerrassa asuva talon vuokralainen, sotamarsalkka Carl Gustaf Mannerheim ja hänen keski-ikäinen tyttärensä Sophie. Yläkerta on hänen ja pohjakerroksen muiden asukkaiden, toiveiden ja unelmien kohde. Sen lattian alla keittiössä ja palvelusväen huoneissa elää toinen, tuntematon todellisuus.*
Arosen kirja on melkoista ajatuksen virtaa. Kertoja paljastaa elokuvansa edetessä tietoja niin itse elokuvasta kuin itsestään siten, että oikeastaan vasta hyvin lähellä loppua selviää se, kuka ja miten kertoja todella liittyy tapahtumiin. Koko teos on kertojan avaus omaan elämäänsä ja yhden päivän tapahtumiin menneisyydessä. Vaikkakin hän välillä uppoutuu myös muistelemaan tapahtumiin vaikuttaneita sattumuksia.
Teksti on kirjoitettu melko kuvailevaan, ajatusta mukailevaan sävyyn. Lukiessa jää jollain lailla aika unenomainen tuntu. Kuin todella katselisi edessä pyörivää nauhaa, pääsemättä todella käsiksi sen näyttämään todellisuuteen. Itselleni ainakin jäi lukijana ulkopuolinen olo, vaikka tekstien, kuvailun ja haastatteluiden olisi selvästikin pitänyt viedä lukija/katselija sisälle, paljastaa vaiettuja salaisuuksia ja totuus.
Kirjan aihe on kuitenkin mielenkiintoinen. Vihjataanhan ja valotetaanhan siinä jonkin verran marsalkka Mannerheimin elämää. Tosin nämä vihjailutkin ovat melko totuttuja jo nykyään ja ne jätetään todellakin vain vihjailuksi, epäselviksi viittauksiksi kertomuksen lomaan. Uskon silti tämän eräänlaisen päiväkuvauksen kiinnostavan monia.
Kirja on nopealukuinen, muttei sieltä helpoimmasta päästä siitäkään huolimatta. Jos kirjaan haluaa päästä todella sisälle, sille pitää antaa aikaa. Ei saa vain lukea ja hypätä näytöksestä toiseen, vaan kuvat pitää oikeasti pyrkiä näkemään sisällään ja haastattelut sisäistää. Pientä haastetta kaipaaville tässä on mainio tuttavuus, muutamien vuosien takainen Finlandia-ehdokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti