Alkuteos: The Rule of Four (2004)
Suomentaja: Markku Päkkilä
Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)
Sivumäärä: 541
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-20-6777-3
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2016: 29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja (28/50)
*Tom Sullivanin opinnot Princetonissa lähestyvät loppuaan. Mutta Tom ei saa mielestään vuonna 1499 kirjoitettua kirjaa, jonka tutkimiselle hänen isänsä uhrasi elämänsä. Nyt kirjan pauloissa on Paul, yksi Tomille tärkeän kaveriporukan neljästä jäsenestä. Pystyykö Paul ratkaisemaan matemaattisen arvoituksen, joka on koodattu tähän salaperäiseen kirjaan peräti seitsemällä eri kielellä?
Kaksikko päättää lopulta yhdistää voimansa. Pala palalta he murtavat koodin, jonka takaa paljastuu intohimoinen ja karmiva rakkaustarina, sinetöity krypta ja satoja vuosia vanha salaisuus, jonka puolesta kannattaa murhata vielä vuonna 1999. Nuoret tutkijat huomaavat olevansa hengenvaarassa.*
Kertomus elää tavallaan kolmella eri tasolla. Yksi on nykyhetkeä, muutaman vuorokauden aikaisia tapahtumia, joiden aikana viimeisimmän vuoden ja vuosikymmenten takaiset tapahtumat punoutuvat yhteen kohti ratkaisuaan. Toisella tasolla seurataan Tomin ja Paulin kouluaikaa alkaen heidän ystävystymisestään, kaveriporukan rakentumista ja sitä, miten kaksikko puurtaa yhdessä ratkaistakseen arvoitukset. Kolmas taso valottaa menneisyyden tapahtumia, joissa Tomin isä ja Paulia tällä hetkellä auttavat miehet liittyvät tapaukseen. Heitä kaikkia kun yhdistää lähes pakkomielteenomainen suhtautuminen kirjaan.
Kirjan juoni on sinällään kiintoisa. Mystinen ja arvoituksellinen kirja, joka pitää sisällään suuren salaisuuden, joka on piilotettu hankalien arvoituksien taakse. Koska ratkaisut ovat jo tapahtuneet ja niitä vain muistellaan, tulee helposti tuntumaksi odottelu. Milloin oikein alkaa tapahtua? Teksti on sujuvasti kirjoitettu, henkilöhahmoissa on vaihtelevuutta ja osa heistä on hyvinkin mielenkiintoisia. Kaikki vain tuntuu etenevän kovin verkkaisesti ja oikeastaan ilman minkäänlaista varsinaista suuntaa. Paitsi, että nuoret ovat kohta valmistumassa ja sitä ennen pitää vielä juhlia. Jotenkin kirjan yllättävät juonenkäänteet ja kilpailutilanteet jäävät muisteluiden varjoon, eivätkä aivan sytytä. Viimeinen kipinä jää uupumaan.
Itse en todellakaan vertaisi Neljättä siirtoa vauhdikkaaseen ja mukaansa tempaisevaan Da Vinci -koodiin. Siihen kirja on aivan liian verkkaisesti etenevä ja loppu jäi ainakin itseäni harmittelemaan enemmän. Sanoisin kuitenkin, että historiallisia mysteereitä ratkovista kirjoista pitäville näiden kahden nuoren miehen kirjoittama teos on kokeilemisen arvoinen. Ainakin se antaa uutta vinkkeliä siihen, ettei mysteereistä innostuneiden tarvitse aina olla vanhoja professoreja, vaan he voivat aivan hyvin olla parikymppisiä opiskelijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti