Henri Charrière: Vanki nimeltä Papillon

Alkuteos: Papillon (1969)

Suomentaja: Matti Brotherus

Ilmestymisaika: 1992 (ko.painos)

Sivumäärä: 514

Kustantaja: Otava

ISBN: 951-1-12487-0

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 33. Selviytymistarina (18/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 11, 14, 17, 23 ja 24

Lukulistalta: 9

*Pirunsaarelta ei ollut kukaan paennut - ei ennen Papillonia.

Papillon on käsite ja legenda.

Henri Charrière, joka rikollispiireissä tunnettiin nimellä Papillon, tuomittiin vuonna 1931 elinkautiseen murhasta, jota hän ei ollut tehnyt. Kolmetoista pitkää vuotta mies vietti Pirunsaarella, Ranskan Guayanan pahamaineisessa rangaistussiirtolassa, helvetissä josta kenenkään ei ollut onnistunut paeta. Kirjasta, jossa hän kertoo vankivuosistaan ja paostaan, tuli kaikkien aikojen bestseller. Se on ilmestynyt kymmenillä kielillä ja siitä on tehty menestyselokuva.*

Takakansi on hieman harhaanjohtava. Ensinnäkää Papillon ei vietä kaikkia noista kolmestatoista vuodesta Pirunsaarella. Oikeastaan hän on siellä melkoisen lyhyen aikaa. Sen sijaan suuri osa kirjasta kuluu kertoessa hänen elämästään koko rangaistussiirtolassa ja aikaisemmista pakoyrityksistään. Näitä mies nimittäin tehtailee miltei liukuhihnatyyliin. On se hienoa kun joku ei luovuta.

Kirja on kerrottu päiväkirjamuotoisena, joskin selvästi jälkikäteen. Näin Papillon välillä eksyy jo vihjailemaan tulevia tapahtumia nykyisten ollessa vielä kesken. Se ei vähennä kirjan ja sen tapahtumien kiintoisuutta. Kuvaukset karusta vankilaelämästä omine sääntöineen ovat välillä melko julmiakin. Ja silti lukija ei voi olla ihmettelemättä vankilan outoja tapoja ja hierakkiaa, jossa jokaisella on oma ansaittu paikkansa.

Vaikuttava teos, joka laittaa ajattelemaan ja kiittämään siitä, että nykyiset vankilaolot ovat toisenlaisia ainakin suurimmassa osassa maailmaa.

Eight The Hard Way

Alkuteos: A Killer Thriller Collection - Eight The Hard Way (2013)

Toimittaja: Nick Stephenson

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 261

Kustantaja: WJ Books Ltd.

ISBN: ?

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2018: 25. Novellikokoelma (17/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: -

Hyllynlämmittäjä: 14

*Eight thrilling stories from eight masters of suspense:

Paydown by Nick Stephenson (95s)

When a high-frying Wall Street investment banker is found brutally killed, what started out as a

simple fraud case turns into expert criminologist Leopold Blake’s first ever murder investigation.

As the glamor of Wall Street is stripped away by a series of catastrophic discoveries, Leopold will

have to decide how much he is prepared to risk in order to uncover the truth - and whether it’s a

price he’s willing to pay.

Off the Leash by David Vandyke (30s)

There’s not much left that can surprise private investigator California “Cal” Corwin any more,

especially since the accident. But after a brutal murder leaves the city’s best detectives stumped,

Cal must step up her game and find answers before it’s too late - and the clock is ticking…

Mr. Mockingbird Drive by Robert Swartwood (8s)

Julio and Tyshawn are far from professional thieves, but they get by. After weeks spent researching

the perfect mark, the boys are ready to strike - and the payout is going to be unbelievable…

Mr. Mockingbird Drive is a cleverly deceptive piece of flash fiction. The story first featured in Needle:

A Magazine of Noir, Winter 2012.

Ladies’ Weekend by Ryan King (23s)

A trip to the Gulf Shores with her three sisters-in-law was not exactly Cathy’s idea of a good time.

With a dark secret to protect, a weekend stuck with the meddling Biddle sisters might have been too

much to bear - but, thankfully for Cathy, there’s nothing a little “medicine” can’t fix…

This delightfully twisted story was first published in 2012.

Veritas : Concubine by R. S. Guthrie (32s)

How far would you go to find the truth? Shale Veritas is not his real name, but that’s not important.

What’s important is why he’s taken an interest in you - and what you’ve done to deserve it…

This dark, atmospheric tale of revenge, justice, and redemption is not for the fainthearted. You have

been warned.

Divide and Conquer by Kay Hadashi (46s)

Nobody ever told June Kato that babysitting could be such hard work… As a world-class

neurosurgeon, June is used to dealing with high-pressure situations. But when a trio of violent thugs

invade her home while her four-year-old nieces are staying over, nap time suddenly takes on a

whole new meaning.

A thrill-ride from start to finish.

Recidivist by Alan McDermott (19s)

Something need to be done about Steven Howe. Even though he’s yet to see his twelfth birthday,

after 97 arrests the police and social services have had enough. Forced to attend a state-sponsored

retreat for troubled youths, Steven is about to find out just how far the government is prepared to go

to meet their targets - starting with him.

Return of the Bride by Micheal Maxwell (8s)

Tradition has it that Al-Qurnah is the site of the Garden of Eden. But for Phillip Sear, a man who has

lived with sin his entire life, it has an entirely different significance. On a journey to redeem himself

for a lifetime of selfish choices, Sear will finally learn how to keep his promises - but at what cost?*

Tämän kokoelman sisältämien novellien laatu ja kiinnostavuus vaihtelee. Osa on napakoita ja tiiviitä,

hyvin otteessaan pitäviä pikku-jännäreitä. Osa taas on pidempiä ja hidastempoisempia. Muutama

kiintoisa nimi jäi tästä itselle mieleen, joten heidän muitakin kirjoituksiaan voisi ehkä jossain

vaiheessa kokeilla. Sen sijaan ainut itselle tuttu kirjailija (jopa huiman yhden kirjan verran) osoitti

omaavansa ne samat ongelmat novellissa kuin mistä en pitänyt hänen romaanissaankaan.

Kuten Nick Stephenson esipuheessaan toteaa, antologiat ovat mainio tapa tutustua uusiin

kirjailijoihin. Niistä saa mukavia makupaloja kirjailijoiden tyyleistä ja hahmoista, joiden pohjalta voi

sitten valita sitä, mitä seuraavaksi voisi lukea.

Leena Virtanen: Tulen Morsian

Alkuteos: Noitanaisen älä anna elää : Tosikertomus noitavainoista Suomessa 1666-1671 (2013)

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 277

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-851-0-41948-9

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2018: 24. Surullinen kirja (16/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 21, 23 ja 38

*Ahvenan maa 1666, uusi tuomari, kohtalokas tunnustus

Kun palavan oikeustajun ja luterilaisen kristinuskon omaksunut tuomari saapuu Ahvenanmaalle, saaren arkiset loitsimisen perinteet kääntyvät yllättäen yhteisöä vastaan. Kuolemantuomion saattaa pian saada mitä vähäisimmästä syystä. Hallitsemattomassa ilmiantojen ketjussa, peukaloruuvien kiristyksessä ja mestautuomion pelossa kukaan ei enää ole turvassa. Naiset pakotetaan kääntymään toisiaan vastaan.

Tulen morsian on tosikertomus yhdestä Skandinavian historian kattavimmista noitavainoista. Yhteensä 16 naista tuomittiin paholaisen kätyreinä ja 7 heistä teloitettiin.*

En yleensä lue tietokirjoja. Tai ainakaan en lue niitä paljoa. Tähän kirjaan tartuin sen kiintoisan nimen perusteella. Lisäksi kansi on minulle voimakkaan puhutteleva tavalla, jota en osaa kunnolla selittää. Kolmas syy oli oikeastaan hoppu, jolla piti kirjastossa käydä ja palauttaa lainat ja hakea varaukset. Tämän kirjan huomasin sitten tyrkyllä ja nappasin sen suurempia miettimättä mukaan koska muistin joskus aikaisemmin pohtineeni, olisiko se mielenkiintoinen luettava.

Vastaus pohdintaani on kyllä. Tulen morsian on mielenkiintoista luettavaa kenelle vain historiasta ja noitavainoista kiinnostuneelle. Se etenee loogisesti ja vauhdikkaasti. Se on kirjoitettu hyvin ja tyylillä. Aiheen synkkyydestä ja vakavuudesta huolimatta kirjaa on mukava lukea. Tekstistä näkee, että taustatutkimukseen on perehdytty ja että aihe on lähellä kirjoittajan sydäntä. Pitänee ehkäpä koettaa katsella tuo filmatisoituversio jossain välissä.

Taru ja Tarmo Väyrynen: Tilinteon aika

Alkuteos: Tilinteon aika (2018)

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 201

Kustantaja: omakustanne

ISBN: 978-952-7191-27-9

Muoto: e-kirja (EPUB)

Sarjamerkintä: Vuorileijonan varjo #10

Peukku: ^^b

Huom: e-kirja arvostelukappale, muuten saatavana tällä hetkellä vain painettuna

Lukuhaaste 2018: 40. Kirjassa on lemmikkieläin (15/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 7, 14, 17, 23, 27 ja 49

*Merikauppiaiden hallitsema Iisip pyrkii palkkasotilaineen valloittamaan muut merikaupan keskukset. Sirpissä valmistaudutaan puolustamaan maan itsenäisyyttä, vaikka osa sirpiläisistä merikauppiaista toivottaisi Iisipin joukot tervetulleiksi uskoen hyötyvänsä vallan vaihtumisesta. Nuori hallitsija Tenaa yrittää turvata Sirpin sisäisen rauhan, ja hänen puolisonsa Raino lähtee Vuorimaahan neuvottelemaan sotilaallisesta avusta. Iisipin merikauppiaiden pyrkimyksiä vastustamaan nousee Metallin temppeli, mutta temppelissä ilmenneiden ongelmien takia avuksi tarvitaan Metallin jumalan entinen ylipappi Dotar, joka saa todeta niittävänsä sitä, mitä on kylvänyt.*

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin on myös Väyrysten Vuorileijonan varjo -sarjan laita, joka kymmenennellä osallaan Tilinteon aika saapui viimeiseen satamaan. Tämä merkitsee itselleni lukijana yhden kauden loppua. Teininä ahmin silloiset kirjat, kasvoin niiden kanssa ja jälkikäteen katsottuna huomaan niiden todella ohjanneen ajatuksiani kasvaessani. Nyt vanhempana, luettuani uudestaan vanhat kirjat ja niiden perään uudet, huomaan yhä maailman ja ajatusten viehättävän. Ja toivovani, että osaisin ilmaista ajatukseni yhtä kauniisti ja selkeästi kuin kirjojen hahmot.

Tilinteon ajassa tuttu maailma on suuren uhan edessä. Edes suuret ja mahtavat eivät voi selvitä uutta uhkaa vastaan yksin. Kaikeksi onneksi valtakunnat voivat liittoutua keskenään ja pyrkiä siten suojelemaan paitsi itseään, myös toinen toisiaan. Lisäksi asioita helpottaa se, että Metallin temppeli käyttää vaikutusvaltaansa hyvän edistämiseksi.

Tarjolla on seikkailua ja politikointia niin Vuorimaassa, Sirpissä kuin Autiomaassakin. Yhdessä ja erikseen pyritään ratkaisemaan ongelmia, jotka vaikuttavat kokonaisten kansojen elämään. Kaikeksi onneksi myös aikaisemmin kylvetty hyvä on päässyt itämään, joten korjattavana ei ole vain kurjuutta, vaan myös jotain parempaa.

Voin erittäin lämpimästi suositella Tilinteon aikaa lukijalle, joka kaipaa pohtivampaa otetta ja vaihtoehtoisia ratkaisuja kirjoiltaan. Ei miekan tarvitse aina ratkaista kaikkea, vaan joskus neuvottelemalla päästään paljon parempiin tuloksiin. Joskus pienempi paha on oikein suuremman hyvän edessä.

Kokonaisuutena Vuorileijonan varjo -on sarja, joka kuvaa kauniisti ihmisten kasvua ja elämää. Se on realistinen ja todentuntuinen. Se vie lukijan mukanaan kiehtoviin ihmiskohtaloihin ja sen ihmiset ovat aitoja ja inhimillisiä vikoineen ja hyveineen. Ja he myös kasvavat ihmisinä. Heillä on omat taakkansa, mutta niistä huolimatta he pyrkivät parempaan ja mahdollisuuksiensa mukaan muuttumaan, kasvamaan. Vuorileijonan varjo -on sarja, jonka pariin jaksaa palata uudestaan ja uudestaan, hakemaan voimaa ja oikeudenmukaisuutta.

Sam Christer: Stonehengen perintö

Alkuteos: The Stonehenge Legacy (2010)

Suomentaja: Seppo Raudaskoski

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 412

Kustantaja: Bazar

ISBN: 978-952-279-116-0

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 10. Ystävän tai perheenjäsenen valitsema kirja (14/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4 ja 16

Lukulistalta: 8

*Salainen kultti, verisiä uhrimenoja, muinaista tietoa…

Stonehengen mysteeri ei jätä rauhaan.

Upporikas tutkija ja kirjailija Nathaniel Chase ampuu itsensä ja jättää pojalleen Gideonille arvoituksellisen jäähyväiskirjeen. Gideon löytää myös isänsä päiväkirjat, jotka paljastavat järkyttäviä totuuksia sekä Chasen perheestä että Stonehengeen liittyvästä ikivanhasta kultista.

Wiltshiren poliisin rikoskomisario Megan Baker huomaa tahollaan, että Chasen itsemurha, kadonneen miehen tapaus ja julkkistytön kaappaus kietoutuvat tavalla tai toisella Stonehengen kivien ympärille. Sillä välin kun poliisi tekee omia tutkimuksiaan, Gideon penkoo kultin tarkkaan varjeltuja salaisuuksia henkensä kaupalla.

Kansainvälinen menestystrilleri Stonehengen perintö vie hyytävälle lukumatkalle yhteen maailmanhistorian salamyhkäisimmistä paikoista.*

Tässä on kirja, jonka ehkä olisin saattanut jättää lukematta jos olisin avannut sen aikaisemmin. Takakansi kuulostaa kiinnostavalta ja juoneltaan kirja on mukiinmenevä vaikkakin tietyiltä osin kliseinen ja ennalta-arvattava. Syy vastahankaisuuteeni on kirjan kieli. Tapahtumat kun on esitetty preesensissä. En ole ikinä pitänyt tästä “Gideon kävelee ja pohtii samalla…” -tyylistä. Jotenkin se tuntuu katkaisevan kuvailun ja tunnelman. Mutta kun kerran sain kirjan lahjaksi, niin pitihän se lukea.

Jos pääsee yli aikamuodosta ja juonen yllätyksettömyydestä, pääsee lukija sukeltamaan maailmaan, jossa tästä mystisestä kivikehästä esitetään melko kiintoisia väitteitä. Tapahtumat rullaavat vauhdikkaasti eteenpäin ja henkilöhahmot menettelevät vaikka saattavat jäädä etäisiksi. Ei heissä kenessäkään ainakaan mitään professori Langdon-ainesta ole.

Kaikkiaan Stonehengen perintö on nopealukuinen ja kevyt kirja, jonka parissa saa hyvin vietettyä muutaman tunnin. Ehkä salaseurojen ja mystisten kulttien viehätys on se, mikä pitää tämän kirjan kasassa.

Alice Hoffman: Aavikon kyyhkyset

Alkuteos: The Dovekeepers (2011)

Suomentaja: Raimo Salminen

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 624

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-20-9461-5

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellani (13/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 4, 16, 19, 24, 28, 33, 34 ja 40

Lukulistalta: 7

*Jaelin äiti kuoli synnytyksessä, eikä hänen isänsä antanut sitä koskaan tytölle anteeksi. Leipurin vaimo Revka joutui katsomaan, kun roomalaiset sotilaat surmasivat raa’asti hänen tyttärensä. Urhea Aziza olisi voinut olla kaunis nainen mutta ryhtyi sen sijaan pojaksi, soturiksi. Aleksandriassa syntynyt Sira tuntee muinaisen magian ja lääketieteen salat, mutta kohtaloaan hän ei voi muuttaa. Näiden neljän rohkean juutalaisnaisen elämät kytkeytyvät toisiinsa roomalaisten piirityksen epätoivoisina aikoina. He kaikki ovat kyyhkystenhoitajia Masadan linnoituksessa, ja kukin heistä kätkee sydämeensä suuren salaisuuden: keitä he ovat, mistä he tulevat, ketä he rakastavat.

Naisten tarinat ovat historiamme kuluessa usein jääneet kirjoittamatta. Alice Hoffman antaa tosiasioihin pohjautuvalla historiallisella romaanillaan äänen niille, jotka ovat pysyneet vaiti niin kauan - äideille, tyttärille, vaimoille. Ensimmäiselle vuosisadalle sijoittuva Aavikon kyyhkyset on väkevä kertomus sitkeydestä, uhrautumisesta ja rakastamisesta sekä kunnianosoitus kaikille, jotka ovat onnistuneet säilyttämään elämänvoimansa miltei ylivoimaisten vastoinkäymisten keskellä.*

Tämä kirja on melkoisen kaukana omalta mukavuusalueeltani. Epäilen, olisinko tarttunut siihen jollei eräs ystäväni olisi sitä luettavaksi ehdotellut.

Kirja on massiivinen ja minusta raskas lukea. Aihe ei ole helppo. Naisen elämää ja murhetta sodan keskellä kulttuurissa, jossa naisten asema ei ole helppo. Juutalaisuus uskontona on aika ankara ja asettaa naisille omat vaatimuksensa “epäpuhtaina”. Saatikka kun siihen isketään mukaan vielä sota ja sen mukanaan tuomat julmuudet ja väärät teot. Tähän kun lisätään se, että kirja on kerrottu neljän eri naisen näkökulmasta ja minä-kertojaa hyödyntäen, niin päästään jo todella syvälle. Minä-kertoja lähes paiskaa naisten elämän lukijan kasvoille. Eikä se elämä ole kaunista tai helppoa.

En ole itse koskaan ollut minä-kertojan ystävä. Yleensä tätä kertojamuotoa kun tunnutaan käyttävän kevyissä ja tunteikkaissa romaaneissa. Nyt se tuo kaiken lähes piinaavan lähelle. Kerronta on hyvää ja lukija pääsee hahmoihin sisälle. Ainakin vähitellen. Toinen nainen kun jatkaa siitä, mihin ensimmäinen lopettaa. Ja sitten opitaankin jotain uutta jopa äskeisestä kertojasta. Naiset eivät paljasta koko minuuttaan suoraan ja uskon, että ratkaisematta jäi vielä monia salaisuuksia. Vaikka kukin kertoja eroaakin toisista taustaltaan ja kerrontatyyliltään, en siltikään saa itseäni pitämään minä-kertojasta. En sitten millään.

Vaikuttava, mutta raskas teos. Suosittelen ottamaan jotain keveämpää ja iloisempaa lukukaveriksi. Ja jos mahdollista, niin jollain toisella kannella. Minua kyseinen kansi ainakin alkoi jo loppua kohti todella ahdistamaan.

Sue Grafton: T niin kuin tappaja

Alkuteos: T is for Trespass (2007)

Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)

Sivumäärä: 422

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-20-7666-6

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Kinsey Millhone Aakkosmurhat #20

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 5. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosikymmenelle jolla synnyin (12/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 17 ja 42

Hyllynlämmittäjä: 13

Lukulistalta: 6

*”Tiedän, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka yrittävät käyttää hyväkseen puolustuskyvyttömiä: hyvin nuoria, hyvin vanhoja, viattomia ikään katsomatta. Tiedän tämän pitkästä kokemuksesta.”

Solana Rojas on saanut elämässä kehnot kortit. Jo pienestä pitäen hän on oppinut luovimaan kameleonttina halveksimiensa ihmisten joukossa. Nyt hän on päättänyt vihdoin ottaa elämältä sen, mikä hänelle kuuluu - varastamansa identiteetin turvin.

Toisaalla yksityisetsivä Kinsey Millhone tutkii vakuutuspetostapausta ja toimittaa haasteita perille. Rutiineihin tulee keskeytys, kun naapurissa asuva yksinäinen vanhus loukkaa itsensä. Räväkkä yksityisetsivä joutuu tahtomattaan sotkeutumaan äreän naapurinsa asioihin. Miehelle päätetään pestata kotisairaanhoitaja, ja vihdoin löytyy sopivanoloinen hakija: lähihoitaja nimeltä Solana Rojas.*

Tämäkin kirja henkii uutta tuulta tuttuun sarjaan. Kuten aikaisemmassa osassa, tässäkin kirjassa ei Kinsey ole ainut, joka pääsee ääneen. Vaikka Kinsey onkin vahvin persoonista, ovat Solanan kantilta kerrotut pätkät tärkeässä osassa, jotta lukija ymmärtää tarinan ja pääsee siihen sisälle. Tämä identiteettivarkauteen keskittyvä tarina on oikeastaan todella pelottava. Miten helpolta se saa kaiken vaikuttamaan. Ja miten pelottavaa on, kun vanhus jää täysin toisen armoille…

Grafton on osanut hyvin pitää langat käsissään, ja vaikkei Kinsey tällä kertaa varsinaisesti tutkikaan mitään “yhtä isoa” juttua, vaan enemmänkin toimittelee pikkuaskareita, riittää kirjassa pureskeltavaa. Loppu on melkoinen äkkipysäys, kuten yleensäkin. Tällä kertaa se on minusta hyväksyttävä, vaikka toisaalta olisin ehkä kaivannut asioiden parempaa selviämistä.

J. L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat

Alkuteos: Fänrik Ståls sägner (1848 ja 1860)

Suomentaja: Paavo Cajander

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä:89

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-102-7

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 2. Kotimainen runokirja (11/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6 ja 24

Hyllynlämmittäjä: 12

Lukulistalta: 5

*Vänrikki Stoolin tarinat on Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin kirjoittama laaja runoteos.

Teoksen runot kertovat vuosina 1808-1809 käydystä Suomen sodasta, joka oli Venäjää vastaan käyty tappiollinen puolustussota. Runeberg tekee sankariballadeissaan kunniaa sekä todellisille upseereille että keksityille kansanmiehille, jotka velvollisuudentuntoisesti puolustivat isänmaataan. 1840-luvulla kasvanutta kansallisuustunnetta ilmentävä ensimmäinen kokoelma ilmestyi vuonna 1848 ja jälkimmäinen kokoelma 1860.

Teokseen kuuluu yhteensä 35 runoa, ensimmäisen kokoelman avausruno Maamme tunnetaan nykyään Suomen kansallislauluna. Muita tunnettuja runoja ovat muun muassa Sven Dufva sekä laulusanoitus Porilaisten marssi.*

Mielenkiintoinen kokoelma, jossa osa runoista on riimitelty ja osa ei. Kattavasti erilaista, mutta melkoinen melankolista runoutta. Runojen lukemista ja ymmärtämistä helpottaa, jos tietää kyseisestä sodasta ja sen taisteluista jotain. E-kirjan lopussa on onneksi kattava listaus tärkeimmistä mainituista henkilöistä ja tapahtumista. Harmi vain, että sen esiinkaivaminen on e-kirjassa aina hankalaa. Eikä niitä kaikkia kohtia tajua tarkastaa lukiessa. Erillinen huomautus olisi monesti ollut tarpeen. Uskonkin, että nämä runot aukeavat paremmin toisella ja kolmannella lukukerralla. Ja ehkä vähän useammassa eri lukukerrassa kannattaa kirja lukea.