Alkuteos: Papillon (1969)
Suomentaja: Matti Brotherus
Ilmestymisaika: 1992 (ko.painos)
Sivumäärä: 514
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-12487-0
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2018: 33. Selviytymistarina (18/50)
Lukulistalta: 9
*Pirunsaarelta ei ollut kukaan paennut - ei ennen Papillonia.
Papillon on käsite ja legenda.
Henri Charrière, joka rikollispiireissä tunnettiin nimellä Papillon, tuomittiin vuonna 1931 elinkautiseen murhasta, jota hän ei ollut tehnyt. Kolmetoista pitkää vuotta mies vietti Pirunsaarella, Ranskan Guayanan pahamaineisessa rangaistussiirtolassa, helvetissä josta kenenkään ei ollut onnistunut paeta. Kirjasta, jossa hän kertoo vankivuosistaan ja paostaan, tuli kaikkien aikojen bestseller. Se on ilmestynyt kymmenillä kielillä ja siitä on tehty menestyselokuva.*
Takakansi on hieman harhaanjohtava. Ensinnäkää Papillon ei vietä kaikkia noista kolmestatoista vuodesta Pirunsaarella. Oikeastaan hän on siellä melkoisen lyhyen aikaa. Sen sijaan suuri osa kirjasta kuluu kertoessa hänen elämästään koko rangaistussiirtolassa ja aikaisemmista pakoyrityksistään. Näitä mies nimittäin tehtailee miltei liukuhihnatyyliin. On se hienoa kun joku ei luovuta.
Kirja on kerrottu päiväkirjamuotoisena, joskin selvästi jälkikäteen. Näin Papillon välillä eksyy jo vihjailemaan tulevia tapahtumia nykyisten ollessa vielä kesken. Se ei vähennä kirjan ja sen tapahtumien kiintoisuutta. Kuvaukset karusta vankilaelämästä omine sääntöineen ovat välillä melko julmiakin. Ja silti lukija ei voi olla ihmettelemättä vankilan outoja tapoja ja hierakkiaa, jossa jokaisella on oma ansaittu paikkansa.
Vaikuttava teos, joka laittaa ajattelemaan ja kiittämään siitä, että nykyiset vankilaolot ovat toisenlaisia ainakin suurimmassa osassa maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti