Alkuteos: Juoksuhaudantie (2002)
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 334
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-42585-5
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2018: 43. Käännetty toiselle kielelle (26/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1 ja 4
Lukulistalta: 14
*Matti Virtasen elämän muuttaa yksi ainoa lyönti, minkä seurauksena vaimo ja tytär lähtevät. Matti on nykyajan kotirintamamies, joka haluaa perheensä takaisin. Onnistuakseen tässä hän päättää toteuttaa vaimon unelman omakotitalosta.
Juoksuhaudantie kertoo suomalaisesta unelmasta ja siitä, miten kalliiksi voi pakkomielle helsinkiläisellä pientaloalueella käydä. Se on romaani kivusta, talosta ja taipumattomuudesta.
Teos voitti vuoden 2002 Finlandia-palkinnon ja vuoden 2004 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.*
Nopea, kepeä ja outo? Siinä olisivat kolme ensimmäistä adjektiivia jotka minulle Juoksuhaudantiestä tulevat mieleen.
Kirja on nimittäin todella nopealukuista tekstiä. Rivit vain vilistävät silmissä lukijan tutkaillessa tapahtumia milloin Matin, milloin Helenan ja milloin naapureiden, poliisin tai asuntokauppiaan kertomana. Kunkin yksinpuhelua on helppo seurata ja lukiessa huvittuu siitä, miten tapahtumat limittyvät ja lomittuvat toisiinsa täydentäen toisten kokemuksia.
Kepeä, sillä kirjoitustyyli on hauska. Se ottaa huomioon ihmisen erot ja ajatusmaailmojen välittäiset törmäilyt. Välillä asiat kärjistetään, mutta silti niistä saadaan aikaan huumoria, joka joko avautuu lukijalle tai sitten ei.
Outo, ehkäpä juuri huumorin takia. Ehkä kirjan huumori avautuu paremmin ihmisille, joilla olisi samanlaisia kokemuksia kuin kirjan henkilöillä. Tai sitten en vain itse osannut asettua oikein kenenkään kirjan kertojan rooliin. Ainakin kaikkensa tekevän Matin rooliin minun oli hyvin vaikea samaistua. Itse laittaisin miehen mieluummin jonnekin turvalliseen säilöön kuin antaisin kulkea kadulla vapaasti...
Juoksuhaudantie on erikoinen teos. Se on rohkeasti erilainen, eikä tavoittele valtavirran mukaan. Se haluaa kulkea omia teitään ja onnistuu siinä hyvin. En laittaisi sitä suosikkeihini, mutta jos kaipaa erilaista luettavaa suomalaisen kirjallisuuden saralta, niin siihen kannattaa ainakin tutustua. Onhan se jopa käännetty muutamalle toisellekin kielelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti