Alkuteos: 雪国 [Yukiguni] (1947)
Suomentaja: Yrjö Kivimies
Ilmestymisaika: (ko.painos)
Sivumäärä: 161
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-9531-1
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Keltaiset pokkarit #97
Peukku: q^^
Huom: suomennos tehty Edward G. Seidenstickerin englanninnoksen Snow Country ja Oscar Benlin saksankielisen käännöksen Schneeland pohjalta
Lukuhaaste 2018: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka (25/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 24 ja 28
*Lumen maa oli ilmestyessään 1958 ensimmäinen suomeksi käännetty japanilainen romaani. Romaanin herkän surumielinen sävy kiehtoo ja ihastuttaa yhä hienovireisyydellään. Lumen maa on rakkausromaani, sen keskeisenä aiheena on syrjäseudun nuoren geishan, Komakon, rakkaus Shimamuraan, pääkaupungista saapuneeseen joutilaaseen uneksijaan. Romaanin tapahtumat sijoittuvat lumisen vuoren kylpyläkaupunkiin, missä vieraat parantelevat terveyttään kuumien lähteitten äärellä, nauttien karun luonnon kauneudesta ja paikallisten geishojen seurasta. Ympäröivän luonnon vastakohtaisuudet - lumen ja jään keskellä pulppuavat kuumat lähteet - heijastuvat päähenkilöiden suhteessa, jään ja tulen yhteensovittamattomuudessa.*
Tämä on mielestäni luettavissa surulliseksi kirjaksi. Sen rakkaustarina on surullinen, lukija tietää heti alkumetreiltä, että se on toivoton. Eikä se istu rakkausromaanin käsitteeseen ainakaan länsimaisen mittapuun mukaan. Lumen maa peilaa kauniisti surumielistä rakkausmaisemaa, jota kirjan tapahtumapaikka syrjäisessä vuoristossa korostaa. Kirjan päähenkilöiden rakkaus on kuin ympäröivä vuoristo: vaikea, miltei mahdoton ja samalla riipaisevan kaunis kuin ympäröivät vuoret.
Tapahtumia seurataan haahuilevan Shimamuran kannalta ja hän kuvaa Komakon ja muut hahmot jokseenkin ulkopuolisin silmin. Hän tulee itse toisesta maailmasta, isosta kaupungista. Ja näin ihmiset jäävät lukijalle vain pintapuolisiksi tuttavuuksiksi. Samoin käy myös Shimamuran tunteiden kanssa. Hän kuvaa niitä varoen, arastellen. Kuten japanilaiset yleensä.
Lumen maa voi olla länsimaiselle lukijalle haastava teos. Se on hienovarainen ja vihjaileva. Asioita ei sanota suoraan vaan niistä vihjaillaan ja annetaan toisen ymmärtää loput kielestä, eleistä ja ilmeistä. Kyseessä on osittaista sanaleikkiä, joka ei välttämättä suomennoksessa aukene. Etenkin kun se on tehty kahden toisen kielen pohjalta. Kulttuurista kiinnostuneille teos voi olla mielenkiintoinen. Uskon sen avaavan lukijalle kuvan toisenlaisesta maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti