Alkuteos: The Art of Murder (2010)
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 400
Kustantaja: Arrow Books
ISBN: 9780099551591
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Jack Pendragon #2
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2018: 9. Kirjan kansi on yksivärinen (24/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 34
Hyllynlämmittäjä: 16
*In all his years on the force, Detective Chief Inspector Pendragon has never seen a corpse like this one. After the initial horror, he recognises the reference to the surrealist painter, Magritte. But that makes the crime even more sickening - accomplished, as it has been, with a calculated ferocity which places it in another league from common or garden homicide.
In the Whitechapel area of London in the 1880s, a person who remains unidentified to this day committed a series of sadistic murders of local prostitutes, which involved elaborate mutilation of the victims’ bodies.
Although the contemporary crimes are not directed exclusively at female targets, there is grotesque similarity in the mindset of the two perpetrators - divided, as they are, by more than a century. But Pendragon is determined that this pathologically brilliant killer will not escape detection.*
Tässä oli kiintoisa ja hieman erilainen dekkari. Näin syvälle taidemaailmaan ja samalla historiaan en ole itse ainakaan päässyt. Kenties Dan Brownin kirjoja lukuunottamatta. Tässä ei kyseessä kuitenkaan ole aarrejahti, vaan synkkä murhien ketju, joka ammentaa inspiraationsa historiasta - tai ainakin kuvitteellisesta sellaisesta.
Jack Pendragon on miellyttävä poliisihahmo. Kovia kokenut veteraani, joka koettaa asettua uuden elämänsä alkuun. Hassua kyllä tajusin vasta pitkälti puolenvälin jälkeen, että tämä on toinen kirja, jossa Jack on päähenkilönä. Ensimmäinen on nimeltään The Borgia Ring (2009). Sen lukeminen ei ilmeisestikään ole ollenkaan välttämätöntä tämän kirjan lukemiselle. Ehkä osa hahmoista olisi auennut paremmin, ehkä ei. Hyvin lukeminen onnistui näinkin.
Kirjan juoni on miellyttävän kutkuttava: yllättäen alkaa tapahtua raakoja murhia, joissa uhrit ollaan aseteltu kuuluisien maalauksien mukaan. Itselleni tuli pakottava tarve aina googlata kyseiset maalaukset, mikä ei välttämättä ole hyvä idea… Etenkin jos vilkas mielikuvitus hoitaa loput ja sijoittaa oikeat ihmisruumiit paikoilleen. Tutkimukset etenevät hitaasti, välillä jopa tuskallisen hitaasti, eikä selvyyttä tahdo syntyä. Samaan aikaan lukija pääsee lukemaan kirjeitä yli vuosisadan takaa. Kirjeitä, joissa mystinen herrasmies kertoo omaa tarinaansa tarpeestaan toteuttaa täydellinen taideteos. Luonnollisestikin nämä kirjeet ovat toimineet Pendragonin ajan “taiteilijan” inspiraationa.
Olen lukijana kahden vaiheilla. Hahmot ovat mielenkiintoisia. Tarinassa on potkua, se ei ole niitä tavanomaisimpia. Ja ainahan on kiinnostavaa kuulla ihmisten esittämiä teorioita Viiltäjä Jackistä. Mutta. Kompastuiko White tässä johonkin? Itse yhdistelin lankoja huomattavasti poliisia nopeammin ja syyllinen, melko lähelle osuvine motiiveineen, oli aika aikaisessa vaiheessa selvillä. En myöskään pitänyt siitä, miten tämä syyllinen esitettiin lopussa. Eivät ihmiset ihan niin helposti “napsahda”.
Kaikkiaan The Art of Murder oli minulle viihdyttävä, paikoitellen mielenkiintoinen lukukokemus, joka jätti kuitenkin lopulta aavistuksen pettyneen olon. Etenkin kun saman kirjailijan kynästä on tullut muitakin mielenkiintoisia tuotoksia kuten Luciferin liittolainen ja Firenzen salaliitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti