Alkuteos: Argóarflísin (2005)
Suomentaja: Tuomas Kauko
Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)
Sivumäärä: 142
Kustantaja: Like
ISBN: 978-952-471-967-4
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Huom: Medeian säkeet (s. 56) suomentanut Otto Manninen
Lukuhaaste 2018: 28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä (22/50)
Lukulistalta: 12
*Valdimar Haraldsson on tutkinut koko elämänsä intohimoisesti pohjoisten kansojen hyvinvoinnin ja kalaruokavalion välistä yhteyttä. Hän uskoo jopa Rooman valtakunnan tuhon johtuneen kalan vähyydestä ruokavaliossa.
Eläkepäivinään Valdimar pääsee rahtilaivamatkalle, jolla hän tapaa Kaineus-nimisen perämiehen. Kaineus kaivaa iltaisin taskustaan puulastun, kappaleen Argo-laivan keulapuuta, ja asettaa sen korvalleen. Hän kuuntelee lastua hetken ja alkaa kertoa tarinoita, joissa muinaiset jumalat ja ihmiset ovat vielä tekemisissä keskenään. Puhekyvyn lisäksi Argon lastulla on valtava vaikutus kantajansa potenssiin. Puun läheisyydessä Valdimar-vanhuskin hulvahtaa täyteen elinvoimaa, jollaista hän ei ole tuntenut sitten nuoruuden - kalapainotteisesta ruokavaliostaan huolimatta.*
Sjón kaivaa kiintoisasti historian havinan sisältä aiheita, joista hän kertoo. Tällä kertaa hän ammentaa idean kaksinkertaisesti historiasta, sillä tarinan ensimmäinen taso sijoittuu maailmansodan jälkeiseen aikaan, nousukauteen, jonka aikana kuitenkin sodan jäljillä on vielä varjonsa. Toinen taso taas menee vielä kauemmas historiaan. Se nimittäin käsittelee vanhoja kreikkalaisten ja roomalaisten legendoja argonauteista ja muista sankareista, jotka seilasivat pitkin meriä sankaritekoja tehden. Nämä kaksi maailmaa sekoittuvat kauniisti ja mystisesti toisiinsa.
Pidän Sjónin kerronnan tyylistä. Vaikka tällä kertaa kerronta on aavistuksen “kuivampaa” kuin joissain toisissa herran kirjoista, on siinä siitäkin huolimatta jotain runollista. Ehkä aiheesta johtuen, sillä osittainhan Kaineus-perämiehen tarinat ovat kuin legendojen laulantaa, perinteistä vanhan ajan tarinankerrontaa. Jota aina välillä vanha ja kuiva Valdimar käy sohimassa omalla “erinomaisuudellaan”. Erikoislaatuisuudessaan tämä vanha herra on melkoisen hupaisa tapaus.
Argon lastu on minusta kiinnostava aikuisten satu. Tarina tarinan sisällä, josta jokainen voi itse päätellä, ovatko kaikki taianomaiset tapahtumat jo kadonneet maailmasta vai eivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti