perjantai 22. helmikuuta 2019

Terhi Tarkiainen: Pure mua

Alkuteos: Pure mua (2018)
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 403
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-952-04-0123-8
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2019: 19. Et pidä kirjan nimestä (20/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 4, 16 ja 18

*Haluaisitko sinä ihan oikean, komean vampyyrin, jolle saat tehdä mitä tahansa?

Kun Anna täyttää 30, hän saa vanhemmiltaan lahjaksi Vladin, upean vampyyrimiehen häkissä. “Jos vaikka opettelisit tällä, miten niiden miesten kanssa ollaan.” Mukana on käyttöopaskin. Mutta Anna tahtoo vain palautusosoitteen. Gradu vuoden 1918 punakapinasta saa jäädä, kun vampyyrit imaisevat Annan seikkailuun täynnä kahlittuja petoja, seksuaalisia paineita ja laastareita kaulalla.

Mitä toiselle ihmiselle saa tehdä? Entä missä ovat rajat, jos toinen ei ole ihminen? Esikoiskirjailijan villi huumori keikauttaa verenimijäperinnettä ja saa punnitsemaan yllättäviä kysymyksiä.*


Tartuin tähän kirjaan pieni epäilys mielessäni. Toimisiko vampyyrikirjallisuus vanhemmilla ja kypsemmillä sankarittarilla? No, varsin pian käy selville, ettei se “kypsempi” ainakaan Annan kohdalla pidä paikkaansa...

Pure mua on sinällään luettavasti kirjoitettu, mikäli siis puhekielisyys ei haittaa. Siinä on mukiin menevät hahmot, joskaan kukaan ei oikein ala kummemmin kiinnostamaan. Anna on samaistuttava “reppana”, jolla on vain vähän kavereita ja suvun paineet niskassaan. Vampyyrit taas yliluonnollisen kauniita, täydellisiä ja ah, niin seksuaalisesti aktiivisia… Annan kavereista ja stalkkaavasta exästä tai omista ongelmistaan kärsivistä vanhemmista ei ehkä kannata alkaa sen enempää puhumaan.

Ideana vampyyrejä lemmikeiksi välittävä kennel on hupaisa ja erilainen. Sitten kirja karkaakin jo aivan uusiin ja odottamattomiin sfääreihin. Kirja heittää juonen suhteen lukijan silmille todellisen yllätyksen, josta osan on voinut keksiä mutta josta osaa tuskin kovinkaan moni pystyisi arvaamaan mitenkään. Sääli vain, että tämä loppu menee jo niin korkealentoiseksi että koko kirjan uskottavuus kärsii. Minulle ainakin se oli liikaa. Aivan viime metreillä olin jättää kirjan kesken, etenkin kun Anna vielä pääsee käyttelemään vaarnaa hieman erikoisemmalla tavalla…

Jos pidät perinteisestä vampyyrikirjallisuudesta, kannattaa tähän kirjaan tarttua varoen. Jos taas olet ennakkoluulottomampi, anna sille mahdollisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti