David Lagercrantz: Tyttö joka etsi varjoaan

Alkuteos: Mannen som sökte sin skugga (2017)

Kääntäjä: Outi Menna

Lukija: Antti Jaakola

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Kesto: 15h 15min (1 CD-levy)

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-42883-2

Muoto: äänikirja, 1 CD-levy (MP3)

Sarjamerkintä: Millennium #5

Peukku: q^^

Huom: jatkoa Stieg Larssonin Millennium-trilogialle

*Lisbeth Salander janoaa totuutta. Ja kostoa.

Hakkerintaidoistaan huolimatta Lisbeth Salander ei ole koskaan saanut selville koko totuutta traumaattisesta lapsuudestaan, kaikkia niitä salaisuuksia jotka selittäisivät, miksi hän on mitä on. Yllättäen hän saa uusia johtolankoja ja alkaa tähtireportteri Mikael Blomkvistin kanssa selvittää visusti salatun ihmiskokeen vaiheita ja vastuuhenkilöitä. Mutta kun puolustuskyvytön vanhus murhataan, oikeudenjanoinen Lisbeth päättää, ettei totuus yksin riitä. Hän haluaa silmän silmästä.*

Tällä kertaa Lisbethillä ei aluksi mene kovin hyvin. Hän on nimittäin vankilassa, mutta lopulta se osoittautuukin ihan hyväksi asiaksi. Sitä kautta hänen onnistuu päästä vähitellen käsiksi moniin seikkoihin, joista osa koskee hänen menneisyyttään… Mistä alkaa paljastua vaikka mitä. Kaksoskokeita ja muita salaisuuksia. Samaan aikaan Mikael huomaa sotkeutuneensa samaan soppaan. Paitsi kaksikon toimia, seurataan tarinassa aktiivisesti myös kahden miehen, Leon ja Danin vaiheita. Kuinka nämä kaikki sekoittuvat keskenään?

Pidin tästä osasta enemmän kuin Lagercrantzin aikaisemmasta yritelmästä. Jotenkin tässä oli parempi kokonaisuus ja juoni piti paremmin otteessaan. Vaikka muutamassa kohdassa murisinkin hyvin vihaisesti. Toisaalta taas mukava, kun kirja nostaa tunteita esiin.

Lukijana Jaakola jatkaa vakuuttavaa ja vankkaa suoritustaan. Hyvin ja kuunneltavasti luettu. Kolmas Lagercrantzin kirjoittama Millennium-kirja Tyttö joka eli kahdesti (2019) näyttäisi keikkuvan pitkien varausjonojen päässä, joten katsotaan missä vaiheessa pääsen siihen käsiksi.

Fabien Vehlmann: Green manor. II : The inconvenience of being dead

Alkuteos: De I’inconvéniet d’être mort - Fantaisies meurtrières (2005)

Kääntäjä: Elaine Kemp

Kuvittaja: Denis Bodart

Teksti: Fabien Vehlmann

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)

Sivumäärä: 96

Kustantaja: Cinebook

ISBN: 9781905460649

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Green manor #2 & 3

Peukku: ^^b

*A cup of tea? A drop of milk? A spoonful of poison? At first sight, nothing would make the very select club called Green Manor stand out from any other English club. Yet behind its thick walls, sunk into its deep chairs, hides the biggest bunch of con artists, bandits and murderers that Queen Victoria’s England has ever seen.*

Hauskoja lyhyitä sarjakuvatarinoita herrasmiesklubin hengessä. Miehet ratkovat mysteerejä ja kisaavat toisinaan myös keskenään siitä, kuka on kukin. Osa jutuista tuntuu tosilta, osassa on mukana jotain mystisempää. Kuvitus on värikäs ja persoonallinen. Pidän kovasti tyylistä ja näiden tarinoiden huumorista.

Fabien Vehlmann: Green manor. I : Assassins and gentlemen

Alkuteos: Assassins et gentlemen (2005)

Kääntäjä: Elaine Kemp

Kuvittaja: Denis Bodart

Teksti: Fabien Vehlmann

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)

Sivumäärä: 56

Kustantaja: Cinebook

ISBN: 9781905460533

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Green manor #1

Peukku: ^^b

*A cup of tea? A drop of milk? A spoonful of poison? At first sight, nothing would make the very select club called Green Manor stand out from any other English club. Yet behind its thick walls, sunk into its deep chairs, hides the biggest bunch of con artists, bandits and murderers that Queen Victoria’s England has ever seen.*

Tämä albumi pitää sisällään kokoelman lyhyitä jännityssarjakuvia. Näitä sarjakuvia yhdistää herrasmiesten klubi nimeltään Green Manor. Sen seinien sisällä tapahtuu vaikka mitä. Löytyy myrkyttäjää, jännittäviä vetoja joissa panoksena on henki ja niin edelleen.

Hyvät tarinat. Mukava kuvitus. Sopivan mittaisia tarinoita pieniin nautiskeluihin.

Bo Svernström: Uhri ja pyöveli

Alkuteos: Offrens offer (2018)

Kääntäjä: Pekka Marjamäki

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Sivumäärä: 369

Kustantaja: WSOY

ISBN: 9789510443989

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2020: 22. Kirjassa on epäluotettava kertoja (22/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4, 7, 9, 17, 22, 30, 33 ja 45

Lukulistalta: 56

*Kuka jakaa oman käden oikeutta?

Synkkä ja raaka romaani Seitsemän-elokuvan ja Lars Keplerin hengessä. Yllätykselliset juonenkäänteet vetävät maton kokeneimmankin lukijan alta.

Kun tunnettu seksuaalirikollinen löytyy ristiinnaulittuna ladon seinältä, käynnistyy tutkinta, joka osoittautuu haastavimmaksi komisario Carl Edsonin uralla. Tekijä ei ole jättänyt itsestään mitään jälkiä lukuun ottamatta autonavainta, jonka toimittaja Alexandra Bengtsson sattumalta löytää rikospaikalta.

Johtolangat vievät jengitaustaisen miehen luokse, mutta Edson alkaa aavistella olevansa tekemisissä poikkeuksellisen ovelan murhaajan kanssa. Jakaako joku oman käden oikeutta - ja löytyykö tekijä ennen kuin uhriluku kasvaa?

Bo Svernström (s. 1964) työskentelee Aftonbladetin toimittajana ja hänellä on tohtorintutkinto ruotsalaisesta kirjallisuudesta: Uhri ja pyöveli on hänen esikoisromaaninsa, jonka oikeudet on myyty jo kolmeenkymmeneen maahan, ja joka on keikkunut pitkään Ruotsin bestseller-listoilla. Svernström asuu Tukholmassa ja kirjoittaa toista romaaniaan.*

Kirja on erikoinen. Se on jaettu osiin, joiden tarkoitus tulee lukiessa selville. Tarina on myös kerrottu useamman henkilön näkökulmasta. Oman kantansa pääsevät esittämään niin Carl Edson kuin hänen poliisitoverinsakin. Myös toimittaja Alexandra Bengtssonin matkaan päästään. Sekä murhaajan.

Kerronta toimii. Se etenee hyvin ja vaihtaa toimivasti tilanteesta toiseen. Tutkimukset etenevät melko verkkaista tahtia ja Bengtssonnin toimittajantyön seuraaminen on mielenkiintoista. Väliin pudotellut murhaajan pätkät herättävät uteliaisuutta. Kutkuttavaa! Kirja heittää lukijan eteen melkoisen yllätyksen parikin kertaa. Toista en olisi osannut itse aavistaakkaan, mutta toinen kyllä käväisi mielessä kun ensimmäisestä järkytyksestä olin selvinnyt.

Yllättävä ja erilainen kokonaisuus, jossa ei tunnu pääsevän varmuuteen murhaajasta ja motiiveista vaikka kuinka yrittäisi. Positiivinen lukukokemus, joka ehkä parissa kohdassa yritti hieman liikaa, mutta onneksi loppu selvitti montakin hämmentävää asiaa. Uteliaana jään odottamaan kirjailijan seuraavaa teosta.

Carol Shields: Kivipäiväkirjat

Alkuteos: The Stone Diaries (1993)

Kääntäjä: Hanna Tarkka

Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)

Sivumäärä: 400

Kustantaja: Otava

ISBN: 951153161

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Otavan kirjasto #136

Peukku: q^^

Lukulistalta: 55

*Daisy Goodwillin elämä alkaa kummallisissa merkeissä 1905. Hänen syntyessään kuolee äiti, joka ei edes tiennyt olevansa raskaana. Alkaa sattuman tahdittama vaellus läpi elämän ja vuosisadan: naapurin rouvan hoivista nuoruusvuosiin kivenhakkaajaisän kanssa, yllättävästä avioliitosta rakkauteen, äitiyteen ja leskeyteen, työhön, lopulta vanhuuteen ja kuolemaan.

Hämmennyksen, hukattujen mahdollisuuksien ja suloisten hetkien ristipaineessa Daisy yrittää ymmärtää itseään, elämää ja paikkaansa siinä. Hänen kertomuksestaan ja dokumenttien katkelmista muotoutuu lumoava kivimosaiikki, säröinen ja epätäydellinen kuin elämä itse.

Kivipäiväkirjat yhdistelee todellisuutta ja kuvitelmaa lämpimän ironisesti ja vastaansanomattoman kiehtovasti. Samalla se sanoo jotakin olennaista omaelämäkerran rajoituksista ja ihmisen kyvystä muistaa, ymmärtää ja hallita elämäänsä.

Carol Shieldsin läpimurtoromaani on voittanut lukuisia palkintoja, jotka kruunasi Pulitzer-palkinto vuonna 1995.*

Kivipäiväkirjat on erilainen romaani. Se leikkii kerronnalla. Välillä kerronta on perinteistä, välillä se on miltei kokonaan pelkkää dialogia, toisinaan taas kirjeitä. Erilaisilla kerronnoilla tarinaan tulee vaihtelevuutta ja vuodet tuntuvat kuluvan eri tahtia. Myös kertojan persoona vaihtuu. Toisinaan äänessä tuntuu olevan Daisy itse, toisinaan taas monet muut pohtivat elämää ja sen sattumuksia.

Kirja käy lävitse sattumuksia täynnä olleen elämän. Tämä elämä pitää sisällään monia yllätyksiä, suruja ja iloja. Se on elämänmakuinen ja todentuntuinen. Tätä vaikutelmaa tukevat kirjan sisäsivuilla mukana olevat valokuvat.

Luettava, mutta ei oikein ehkä sittenkään minun makuuni. Elämäntarinat, vaikka erikoisetkin, eivät ole itselleni oikein se “juttu”. Ehkä sopii enemmän pohdiskelijoille ja rauhalliseen tunnelmaan paneutuville lukijoille.

Jonathan Fetter-Vorm: Moonbound : Apollo 11 and the dream of spaceflight

Alkuteos: Moonbound : Apollo 11 and the Dream of Spaceflight (2019)

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Sivumäärä: 248

Kustantaja: Hill and Wang

ISBN: 9780374537913

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

*On a summer night in 1969, two men climbed down a ladder onto a sea of dust at the edge of an ancient dream. When Neil Armstrong and Buzz Aldrin first set foot on lunar soil, the moon ceased to be a place of mystery and myth. It became a destination.

Now, on the fiftieth anniversary of that journey, Moonbound tells the monumental story of the moon and the men who went there first. With vibrant images and meticulous attention to detail, Jonathan Fetter-Vorm conjures the long history of the visionaries, stargazers, builders, and adventurers who sent Apollo 11 on its legendary voyage.

From the wisdom of the Babylonians to the intrigues of the Cold War, from the otherworldly discoveries of Galileo to the dark legacy of Nazi atrocities, from the exhilarating trajectories of astronauts - recounted in their own words - to the unsung brilliance of engineers working behinf the scenes, Moonbound captures the grand arc of the Space Age in a graphic history of unprecedented scope and profound lyricism.

Jonathan Fetter-Vorm is the author and illustrator of Trinity: A Graphic History of the First Atomic Bomb and, with Ari Kelman, Battle Lines: A Graphic History of the Civil War. His work has appeared in The New York Times, Guernica, and Slate. He lives with his wife and son in Montana, and is slowly coming to terms with the fact that he will probably never be an astronaut.*

Mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu sarjakuva ensimmäisestä kuulennosta ja ihmisistä, jotka ovat unelmoineet siitä. Sarjakuva on jaettu pienempiin osiin, eräänlaisiin mini-tarinoihin. Yksi tarinakokonaisuus seuraa Apollo 11sta tarinaa. Se on täysin väritetty ja kertoo lennon vaihe vaiheelta. Toiset ovat ovat kolmivärisiä: valkeaa, mustaa ja jotain kolmatta väriä. Näissä tarinoissa kerrotaan tärkeistä tapahtumista ja henkilöistä, jotka jotenkin liittyvät tai ovat vaikuttaneet siihen, että kuulennot olivat ylipäätään mahdollisia. Lukija pääsee tutustumaan mm. rakettien kehitykseen ja astronauttien kouluttamiseen. Sekä tietenkin USAn ja Neuvostoliiton väliseen kilpailuun avaruuden valloittamisesta.

Hieno ja opettavainen sarjakuva. Suosittelen.

Karin Slaughter: Martin Misunderstood

Alkuteos: Martin Misunderstood (2008)

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)

Sivumäärä: 176

Kustantaja: Arrow Books

ISBN: 9780099525899

Muoto: e-kirja (Kindle)

Peukku: q^^

Hyllynlämmittäjä: 18

Lukulistalta: 54

*A darky comic tale about Mr Less-Than-Average in an average world from the No. 1 Bestseller.

Crime fiction obsessive Martin Reed is the proverbial butt of everyone’s jokes. Working as a glorified accountant at Southern Toilet Supply and still living with his cantankerous mother, he has become resigned to the world in which he lives - the school bullies now pick on him in the workplace, women still spurn him and his arch enemy is now his supervisor.

But then he arrives at work one morning to find the police on site. A co-worker has been brutally murdered and her body abandoned in a ditch. And the overwhelming evidence points to Martin - especially when he can’t or won’t admit that he has an alibi.

When a second victim is found in the company bathroom, things really conspire against Martin. The one bright star on his otherwise bleak horizon is the beautiful and sympathetic Detective Anther Albada, but even she’s beginning to have her doubts about his innocence. Could Martin be guilty? Or is he just misunderstood?*

Martin on todellakin herra Tavallisuus. Äitinsä mielestä jopa herra Luuseri. Äiti toivoisi poikansa olevan homo, kärsivän alkoholiongelmista tai ihan mistä vain. Jotta äiti itse saisi aiheen puhua hänestä, olla jotain, saada huomiota. Martin itse taas haluaisi enintään olla onnellinen.

Martinin tarina on kerrottu lyhyissä pätkissä, jotka osittain pitävät salaisuutensa ja osittain paljastavat aina hieman lisää tapahtumien todellisesta laidasta. Myös etsivä Anther, An, saa omine salaisuuksineen äänensä kuuluville. Miten Anin ja Martinin käy? Onko kaksikolla mahdollisuuksia tässä melkoisessa väärinkäsitysten myrskyssä?

Erilainen jännäri, joka ainakin minulla meni jopa hivenen tunteisiin asti. Tunteiden kirjo olikin sitten melkoisen laaja - säälistä raivoon.

Delilah S. Dawson: Sparrowhawk

Alkuteos: Sparrowhawk (2019)

Kuvittaja: Matias Basla

Teksti: Delilah S. Dawson

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Sivumäärä: 128

Kustantaja: Boom! Studios

ISBN: 9781684153954

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

*At the illegitimate daughter of a Naval Captain, Artemisia has never fit in with her father’s family, nor the high class world to which they belong. However, when she is targeted by the Faerie Queen and pulled into another realm, she has no choice but to fight her way back home, amongst evil fairies who want her head, and untrustworthy allies that claim solidarity but have ulterior motives.

New York Times bestselling author Delilah S. Dawson (Ladycastle, Star Wars: Phasma) and illustrator Matias Basla (The Claw and Fang) present a gripping dark fantasy tale of a young woman claiming her time and her agency.*

Sparrowhawk on jokseenkin kiero sarjakuva. Tyttö päätyy peilin läpi toiseen maailmaan, jossa hänen on uusien ystäviensä avulla taisteltava tiensä takaisin peilille ja omaan maailmaansa jotta hän voi kohdata pahan keijukaiskuningattaren. Uudet ystävät ovat omanlaisensa tapaukset: pasifisti “pahis” ja totuuksia kiertelevä sarvekaspupu… Johan sen arvaa, että lopussa on tulossa melkoinen yllätys vastaan.

Sarjakuvan kuvitus on värikäs ja eläväinen. Jotkut sivut ovat jopa liiankin värikkäitä ja spykedeelisia. Mutta sehän on täysin mahdollista keijukaismaailmassa. Mielikuvitus laukkaa kuvituksessa ja osa vastaan tulevista otuksista on melko mielenkiintoisia tapauksia… Sarjakuvassa on myös aika paljon väkivaltaa ja tappamista. Ei siis herkimmille tai perheen pienimmille.

Alex Grecian: The Black Country

Alkuteos: The Black Country (2013)

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 415

Kustantaja: Penguin Books

ISBN: 978-1-405-91249-5

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: The Scotland Yard's Murder Squad #2

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2020: 21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta (21/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 7, 9, 25 ja 30

Hyllynlämmittäjä: 17

*Blackhampton, the Midlands, 1890. Three people are missing. London’s Murder Squad sends two detectives… They find a town of superstition, secrets and conspiracy.

The icy and crumbling coal-mining village to which Inspector Walter Day and Sergeant Hammersmith have been despatched does not welcome outsiders. Tread carefully and they may catch a killer. But a wrong step will mean never seeing home again…*

Meni vähän metsään tämän kirjan suhteen. Kyseessä on nimittäin sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa on nimeltään The Yard ja se esittelee kirjan henkilöt varmasti läheisemmin kuin tämä. Nyt minulle itselleni ainakin lukijana jäi sellainen kuva, että jotkin asiat olisi pitänyt tietää. Kyllä kirjan lukeminen näin itsenäisenä teoksena onnistui myös, mutta pieni kaiherrus jäi omaan mieleen. Olisi niin mukava jos sarjat ja niiden sisäinen järjestys olisi merkitty selkeästi

The Black Country vie lukijan kaivoskaupunkiin, jossa eletään melkoisen myllerryksen keskellä. Lumi ja kylmä kiusaavat asukkaita. Kolme ihmistä on kadonnut ja koko kaupunki vajoaa vähitellen, sillä tunneleita on kaivettu myös asuinrakennusten alle vuosikymmenten kuluessa. Lisäksi ihmisiä kiusaavat taikausko ja voimakas epäluuloisuus Lontoosta tulleita etsiviä kohtaa. Eikä parane unohtaa kummallista sairautta, joka on ottanut vähitellen otteeseensa melkoisen osan väestöstä. Mitä kaikkea kummaa onkaan tekeillä? Entä miten muut kaupunkiin saapuneet muukalaiset liittyvät asioihin?

Kirja on kirjoitettu luettavalla tyylillä. Siinä on tavoiteltu vanhatavaa rytmiä, joten lukijalla saattaa mennä hetki sisään pääsemiseen. Sen jälkeen lukeminen sujuu. Teksti etenee verkkaista tahtia. Tapahtumia tulee vastaan mutta rauhallisella rytmillä. Tarinalla ei ole kiire, vaan se antaa kyhätä itseään rauhassa. Loppua kohden vauhti kiihtyy ja hiljakseltaan vihjaillut asiat alkavat kirkastumaan. Osa yllättää, osa ei.

Luettava ja erilainen jännäri. Antaa vähän erilaista kokemusta kuin vauhdikkaat nykyjännärit. Suosittelenkin sellaiselle lukijalle, joka kaipaa vaihtelua ja erilaista tunnelmaa.

Se ensimmäinen lause muuten on “It was an unusual egg”.

Hideo Yokoyama: 64

Alkuteos: 64 ロクヨン [64 Rokuyon] (2012)

Kääntäjä: Markus Mäkinen

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Sivumäärä: 489

Kustantaja: Bazar

ISBN: 978-952-279-691-2

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Viisi piinallisen pitkää päivää tammikuussa 1989. Seitsenvuotiaan japanilaistytön vanhemmat kuuntelevat heidän tyttärensä kidnappaajan vaatimuksia. Kaappaajan henkilöllisyys ei selviä heille koskaan. He eivät enää ikinä näe tytärtään. Seuraavan neljäntoista vuoden aikana saadaan jatkuvasti kuunnella poliisin anteeksipyyntöjä. Mutta ihmiset eivät voi unohtaa kaappauksen tutkintaa ja poliisin täydellistä epäonnistumista tapauksessa, joka tulee tunnetuksi nimellä 64.

64-tapauksen arpia kantavan poliisin Yoshinobu Mikamin oma tytär katoaa jälkiä jättämättä. Epätoivoinen Mikami palaa tutkimuksissaan häntä neljätoista vuotta piinanneen kidnappauksen vaiheisiin ja törmää hälyttävään yksityiskohtaan, jota kukaan ei kaappauksen tapahtuessa huomannut. Tutkiessaan yksityiskohtaa tarkemmin Mikami löytää jotain, minkä varjelemiseksi hänen kollegansa ovat valmiita uhraamaan uransa ja jopa henkensä. Jotain, minkä ei koskaan olisi pitänyt tapahtua.*

Kirja on mielenkiintoisella tavalla erilainen ja raikas verrattuna dekkareihin joita normaalisti olen lukenut. Tämä selittyy yksistään jo sillä, että japanilainen poliisilaitos ja kulttuuri ovat hyvin erilaisia kuin ne länsimaiset joihin olemme tottuneet. Hierarkia ja kohteliaisuus, ylenemisen monet muodot ja japanilaisen poliisilaitoksen muut “erikoisuudet” tuntuvat välillä menevän jopa liioitteluun… Arvoasemat ja käytänteet tuntuvat hankalilta ja kankeilta näin länsimaisesta näkökulmasta. Tämä kikkailu oman työn ja perinteiden välillä tekee kirjasta kiinnostavan lukea. Vaikka se välillä on myös raskasta, sillä teksti on täynnä pitkiä, pitkiä sanoja… Poliisiylijohtaja sitä ja tätä, ylitarkastaja se ja se tuota ja niin edelleen… Melkoinen osa kirjasta menee tämän poliisibyrokratian tutkimiseen ja pohdiskeluun, mikä ei ehkä ole vauhdikkaiden dekkaristien mieleen.

Kirjan juoni on aika erikoinen. Mikami pyrkii tasapainottelemaan viestintäosaston ja lehdistön edustajien välistä tasapainoa, jota rikostutkijat ja muut taas tuntuvat määrätietoisesti pyrkivän horjuttamaan. Taustalla vanha tapaus, jonka tutkijoilla kullakin on oma kohtalonsa… Tähän kun lisätään vielä Mikamin yksityiselämän murheet ja poliisin eri jaoksien väliset kitkat, niin tutkittavaa ja selviteltävää riittää. Tapahtumien vauhti ei päätä huimaa, vaikka koko ajan tapahtuukin asioita. Ja kun loppu alkaa häämöttämään, pääsee lukija melko varmasti yllättymään. Itseäni jäi hieman kaihertamaan se, että aivan kaikkia lankoja ei lopussa solmita kiinni. Siitäkin huolimatta kiinnostava lukukokemus.

David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

Alkuteos: Det som inte dödar oss (2015)

Kääntäjä: Outi Menna

Lukija: Jani Karvonen

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Kesto: 18h 18min (1 CD-levy)

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-41385-2

Muoto: äänikirja, CD-levy (MP3)

Sarjamerkintä: Millennium #4

Peukku: q^^

Huom: jatkoa Stieg Larssinin Millennium-trilogialle

*Mikael Blomkvistin ja Lisbeth Salanderin tiet kohtaavat vuosien jälkeen.

Millennium-lehdellä on uusi omistaja. Pahat kielet väittävät, että Mikael Blomkvistin ote on lipeämässä ja että hän harkitsee uranvaihtoa.

Eräänä myöhäisiltana Blomkvist saa puhelun Frans Balderilta, mieheltä joka kuuluu kovimpiin nimiin tekoälytytkimuksen maailmassa. Balder väittää tietävänsä jotain tulenarkaa Yhdysvaltain tiedustelutoiminnasta. Lisäksi hän kertoo olleensa yhteydessä nuoreen hakkerinaiseen, joka muistuttaa kovasti erästä Mikael  Blomkvistin hyvin tuntemaa henkilöä.*

Siitä on useita vuosia kun luin alkuperäisen trilogian. Ehkä siksi minun oli hieman hankala päästä mukaan tarinaan, tapahtumiin ja henkilöihin.

Kaikki tuntuu liikkuvan kovin hitaasti tässä kirjassa. Tapahtumat käynnistyvät hitaasti ja asioita ehditään pohtia monelta kantilta. Sitten kun tapahtuu, niin tapahtuu todella kovaa ja vauhdilla. Mutta alkuun pääseminen oli todellakin työn ja tuskan takana. Varsinkin kun monet asioista eivät tuntuneet oikein edes liittyvän toisiinsa. Eikä heti ollut selvillä se, mikä oikein onkaan tärkeintä… Plussaa siitä, että kirja valottaa ainakin hieman Lisbethin menneisyyttä ja tarinaa.

Hidas, verkkaisesti kehittyvä tarina. Henkilöhahmot mukiin meneviä ja jokseenkin lähellä alkuperäisiä (muistaakseni). Ehkä kokonaisuutena jonkin verran tylsempi kuin alkuperäinen trilogia.

Lukijana Karvonen on minun makuuni tylsä ja persoonaton. Hän lukee tasaisella ja varmalla äänellä, mutta jostain syystä huomasin silti ajatusteni välillä harhailevan. Voisiko sillä olla vaikutusta, että levylle luettuna osa raidoista oli todella pitkiä...