Alkuteos: My Absolute Darling (2017)
Kääntäjä: Arto Schroderus
Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)
Sivumäärä: 328
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 9789512416028
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Peukku: q^^
*Neljätoistavuotias Turtle Alveston on selviytyjä. Lähimetsät ovat hänen valtakuntaansa, mutta kotona hän elää mielivaltaisen isänsä vallassa. Äidin kuoleman jälkeen perhe on ollut eristyksissä, ja koulussakin Turtle on outo lintu.
Sitten Turtle tapaa retkellään Jacobin. Jacob on hauska ja näkee Turtlen tavalla, jolla kukaan muu ei ole osannut katsoa. Vähitellen isä alkaa näyttäytyä sellaisena kuin on: henkisenä ja fyysisenä uhkana. Uuden ystävyyden myötä Turtlessa herää unelma vapaudesta. Paetakseen hänen on käytettävä niitä selviytymiskeinoja, joita isä on hänelle opettanut.
Minun ikioma kultani käsittelee ihmisen kykyä selviytyä. Itsenäisyytensä puolesta kamppailevan Turtlen ääni kantaa läpi koko hurjan ja järisyttävän kertomuksen, jonka kieli hypnotisoi ja luontokuvaus huimaa.*
Olen eri mieltä siitä, että kirjan kieli “hypnotisoi”. Minusta se on raskasta lukea ja monesti hankalaselkoista. Tuntuu turhalta kikkailulta jopa. Virkkeet ovat todella pitkiä ja niihin on ympätty todella paljon asiaa. Kirjailija hyödyntää myös kielikuvia ja vihjauksia, kaikkea hän ei paljasta suoraan. Luontoa on kuvailtu hyvin, samoin käytössä olevia aseita. Lyhyesti, kirjan kieli ei oikein napannut.
En myöskään oikein päässyt sisälle kirjan henkilöihin. He kiroilevat. Heidän normaalia keskusteluaan on “v*ttu, voi v*ttu” ja “saatana kun rakastan sinua.” Heillä on omat synkät salaisuutensa. Ja heistä on täysin normaalia pahoinpidellä toista. Koska he rakastavat. Mutta se rakkauskin on itsekästä ja rumaa. Likaista. Turtle toisaalta tietää että kaikki on väärin ja pilalla, toisaalta hän taas kaipaa sitä ja janoaa lisää. Se on julmaa.
Kirjan aihe on rankka. Ja monet sanomattomat asiat herättävät ajatuksia ja kysymyksiä. Hitaasti osaan saadaan vastaukset. Sitä en voi käsittää, kuinka ihmiset voivat antaa kaiken vain tapahtua. Miten kukaan voi kohdella omaa lastaan niin. Olla niin ilkeä ja väittää sitä rakkaudeksi.
Kirjan loppu oli minulle pienoinen pettymys. Ymmärrän, että se voi monelle olla tarpeen. Selvittää asiat, antaa uusi “alku”. Minusta se tuntui vain irralliselta.
Kamalalla tavalla kiehtova. Vaatii keskittymistä ja aikaa sulatteluun. Ei mikään helppo kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti