Alkuteos: Loukkupoika (2018)
Lukija: Antti Tiensuu
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Kesto: 10h 40min
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511324867
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: q^^
*Fantasiatrilleri vankeuteen syntyneestä pojasta, jonka kohtalo heittää vaaralliselle matkalle.
15-vuotias Aaron on elänyt koko elämänsä Loukussa, vankilassa, jota hallitsevat harmaaunivormuiset Tomut. Loukusta on vain yksi tie ulos: salaperäinen Toinen taso, josta kukaan ei halua puhua.
Aaron on oppinut selviämään pysyttelemällä näkymättömänä, kunnes eräänä päivänä Loukkuun tuodaan nuoret veljekset, jotka alkavat suunnitella pakoa. Aaronilla ei ole mitään aikomusta päästää uusia ystäviään lähtemään, mutta kun kaikki menee kammottavalla tavalla pieleen, hänen on valittava: yhä vaarallisemmaksi käyvä vankeus tai kammottu Toinen taso, joka vilisee Tomuja.*
Loukkupoika on vauhdikkaasti enenevä ja toiminnallinen kirja, jossa lukija/kuuntelija ei aina tahdo pysyä perillä. Lisäksi kirja on pienoinen sekamelska tapahtumia ja kirjoitettuja satuja sekä ennustuksia…
Kirjan alussa hahmot lähes läiskäistään vasten lukijan/kuuntelijan kasvoja. Heitä ei kummemmin esitellä eikä heihin anneta aikaa tutustua. Enemmän tietoja tippuu vastaan matkan varrella. Aivan samoin käy maailman. Siitä tiputellaan tietoja sitä mukaa kuin tarve sitä vaatii. Muuten joutuu menemään enemmän tai vähemmän arvailun kannalla.
Tapahtumat vyöryvät eteenpäin. Sekaan heitetään uusia henkilöitä ja oletetaan, että jotkut vain mainitut henkilöt kiinnostaisivat. Alussa hypitään ajassa pitempiäkin pätkiä. Äkkiä huomaa, että aikaa on kulunut useita kuukausia.
Kirja kiirehtii hieman liikaa, mikä on sääli. Pohjimmiltaan maailma nimittäin kiinnostaa ja sen idea vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mutta… Kirjan henkilöhahmot eivät herättäneet minussa suuriakaan sympatioita. Ehkä tähän vaikutti lukija… Tiensuulla on miellyttävä ääni kun hän lukee normaalilla äänellään. Mutta kun hän koettaa eläytyä ja lukee joidenkin toisten repliikkejä, muuttuu hänen äänensä todella usein kimeämmäksi ja jopa ärsyttäväksi. Etenkin kun ääni silloin säilyy monotonisena. Oma kuuntelukokemukseni kärsi tästä “häiriöstä” aika paljon. Uskon, että olisin nauttinut kirjasta enemmän luettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti