Alkuteos: Big Little Lies (2014)
Kääntäjä: Helene Bützow
Lukija: Meri Nenonen
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Kesto: 13h 24min
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510426623
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2022: 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa (19/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2022 ainakin: 7, 8, 11, 29, 32 ja 43
*Reippaalla huumorilla ryyditetty ja fiksusti juonittu murhamysteeri.
Moriarty kuvaa riemastuttavasti miten vanhemmuudesta on tullut kuolemanvakava asia.
Koululla järjestetään illanvietto, jossa huonosti käyttäytyvien vanhempien meno äityy niin hurjaksi että yksi vanhemmista menettää henkensä. Tilanteeseen johtaneita jännitteitä keritään taitavasti auki kolmen naisen, Madeleinen, Celesten ja Janen tarinan kautta: heitä yhdistää 5-vuotiaat lapset ja kouluyhteisö. Huumorihöystetystä kerronnasta ja pulputtavasta naisenergiasta huolimatta vakavat teemat vaikuttavat kaiken aikaa taustalla: on teinianstia, kiusaamista, pahoinpitelyä ja uusperheen ongelmia. Viihdyttävää, mutta terävää ja vakavasti pohdiskelevaa, aikuisen naisen chick litiä.
Australialainen Liane Moriarty (s. 1966) on kirjoittanut jo kuusi kansainvälistä menestysteosta. Ennen kirjailijanuraansa Liane Moriarty toimi mainos- ja markkinointibisneksissä sekä copywriterina. Moriarty asuu Sydneyssä perheineen johon kuuluu mies ja kaksi lasta.*
Olin aluksi epäileväinen tämän kirjan suhteen. Minulla kun ei varsinaisesti ole kokemusta pienten lasten äitiydestä. Sen sijaan päiväkoti-ikäisistä on kokemusta työn kautta. Pelkoni osoittautui turhaksi, sillä varsin äkkiä olin koukussa.
Jane, Madeleine ja Celeste ovat keskenään varsin erilaisia, mutta kukin omalla tavallaan valloittava. He ovat ihanan erilaisia ja heistä oppii pian pitämään ja välittämään. He onnistuvat yllättämään ja järkyttämään. Ja varsin pitkään he onnistuvat pitämään salaisuutensa itsellään…
Kirjan juoni ja kerronta ovat yllättävät. Kaikki nimittäin alkaa sekä alusta, että lopusta. Naisten tarinaa seurataan pienissä pätkissä alkaen heidän tapaamisestaan. Väliin taas on laitettu lainauksia ihmisten poliisihaastatteluista tapahtumien jälkeen. Näistä kommenteista ei kuitenkaan paljastu oikeastaan mitään. Ei ainakaan sitä mitä on tapahtunut ja kuka on kuollut. Salaisuudet säilyvät lähes loppuun asti!
Nenonen vaati lukijana minulta hieman totuttelua. Hänen äänensä on pehmeä ja sinällään ihan miellyttävä. Hänen ääntämyksessään on kuitenkin jotain, mikä häiritsi minua. Ehkä hän lausuu osan s-äänteistä kummallisesti. Lisäksi taisin lähes koko kirjan ajan luulla, että yhden henkilön nimi on Bunny. Vasta lopussa aloin epäillä itseäni ja luulen, että naisen nimi onkin oikeasti Bonnie…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti