Sergei Lukjanenko: Yöpartio

 

Alkuteos: Ночной дозор (1998)

Kääntäjä: Arto Konttinen

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 372

Kustantaja: Into Kustannus

ISBN: 9789522643063

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Partio #1

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2022: 20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä (20/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2022 ainakin: 7, 29, 32 ja 43

*Moskovan kaduilla, tavallisten ihmisten keskuudessa, vaeltavat Muihin kuuluvat – velhot, noidat ja vampyyrit – joista osa on Valon, osa Pimeyden puolella. Normaalin ihmisten maailman lisäksi Muihin kuuluvat voivat halutessaan siirtyä Hämärään, joka on ihmisille näkymätön tietoisuuden tila.

Aikoinaan osapuolet sotivat toisiaan vastaan, ja kun maailma oli tuhon partaalla, solmittiin hauras aselepo. Valon voimat muodostivat Yöpartion, joka pyrkii rajoittamaan Pimeyden voimien toimintaa, etteivät esimerkiksi vampyyrit metsästä ihmisiä luvatta. Pimeyden voimat taas muodostivat Päiväpartion, joka valvoo Yöpartion toimintaa. 

Antonin, Yöpartioon kuuluvan keskitasoisen velhon on karaistuttava tai hän menettää järkensä. Kaikki juonittelut, kompromissit, moraaliset dilemmat ja loputon työnteko raastavat hermoja. Eräänä iltana Anton huomaa metrossa nuoren naisen, jonka päälle on langetettu niin voimakas kirous, että se uhkaa raunioittaa koko Moskovan. Anton joutuu mukaan peliin, joka ylittää hänen kykynsä.

Pentalogian ensimmäinen osa Yöpartio on omaperäinen sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Se on Venäjällä kulttikirjan maineessa ja suositumpi kuin Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potter. Maailmanmaine alkoi kirjaan perustuvasta venäläisestä elokuvasta v. 2004 (ohj. Timur Bekmambetov) ja elokuvan jenkkilevitys vuonna 2006 räjäytti pankin.*

Yöpartio on kiintoisa lukukokemus. Vaikka kirjan kansissa on “yksi” tarina, pitää se sisällään oikeastaan kolme eri tapausta. Näitä kaikkia yhdistää kuitenkin yksi yhteinen taustatarina, jonka kehitystä kaikissa seurataan. Kaikissa tarinoissa päähenkilönä on nuori Anton, mutta tapahtumia valotetaan myös muutaman muun Yöpartion jäsenen kautta.

Anton on kertojana jännittävä. Toisaalta hän on rehellinen ja sääntöjä noudattava. Toisaalta taas hän tuntuu olevan oman etsikkötiensä varrella. Hänen kauttaan lukijalle vähitellen paljastuu Valon ja Pimeän välinen maailma ja tasapainottelutilanne. Sekä tietysti Partioiden väliset säännöt ja toimintatavat. Mihin saa kyllä kiinnittää huomiota, sillä ne eivät aina ole täysin yksiselitteisiä tai muutenkaan sieltä helpoimmin sisäistettävästä päästä…

Pidän siitä, miten tarinaan on liitetty paljon kappaleiden sanoituksia. Anton nimittäin kuuntelee paljon musiikkia. Kappaleet sopivat hyvin aina kulloiseenkin tilanteeseen. Minun kohdallani vaati pientä totuttelua kirjassa käytetty kieli. Välillä ihmisten käyttämä puhe on nimittäin todella muodollista, välillä rennompaa. Mutta se lienee kulttuurinen seikka.

Kokonaisuudessaan tarina on mielenkiintoinen. Välillä jonkin verran hankalaselkoinen, sillä monesti juttuihin vihjataan ja Partioiden päällystö pitää asiansa tiukasti itsellään. Anton ei saa käsiinsä kaikkia palasia, joten ne jäävät myös lukijalta pimentoon ja päättelyn varaan. Onneksi teksti ja henkilöhahmot kiinnostavat ja ne tapahtumat joita kirjassa selitetään ovat jänniä. Tarinassa viihtyy mukana ja ainakin itse haluan tietää tästä maailmasta lisää.