Monika Helfer: Roskaväkeä

 

Alkuteos: Die Bagage (2020)

Kääntäjä: Anne Kilpi

Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)

Sivumäärä: 118

Kustantaja: Kustantamo Huippu

ISBN: 9789527409039

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Josef ja Maria Moosbrugger elävät lastensa kanssa itävaltalaisen vuoristokylän laidalla, kaukana muista. He ovat ulkopuolisia ja köyhiä, roskaväkeä. Eletään ensimmäisen maailmansodan aikaa, ja Josef saa kutsun rintamalle. Maria ja lapset jäävät kotiin, riippuvaisina pormestarista, joka on luvannut Josefille pitää huolta tämän perheestä. Sitten kylään saapuu Georg Hannoverista – komea, kirjakieltä puhuva mies. Eräänä päivänä tämä mies koputtaa Marian ovelle. Samoihin aikoihin Maria tulee raskaaksi ja synnyttää myöhemmin greten, jolle Josef ei suostu puhumaan sanaakaan. Grete on kirjailija Monika Helferin äiti.

Roskaväkeä on vaikuttava muotokuva 1900-luvun alkupuoliskolla eläneestä naisesta ja äidistä. Monika Helfer kertoo koskettavalla tavalla tarinan, joka on osa hänen omaa historiaansa, tarinan perheestä, joka oli ihmisten puheissa “roskaväkeä”.

Monika Helfer on palkittu ja arvostettu itävaltalaiskirjailija, joka on kirjoittanut sekä lapsille että aikuisille. Roskaväkeä palkittiin vuonna 2020 Baijerin kirjallisuuspalkinnon yleisöpalkinnolla, jonka voittajan äänestivät lukijat. Monika Helfer on ollut myös Saksan kirjallisuuspalkintoehdokkaana, ja Roskaväkeä oli vuonna 2020 Itävallan kirjallisuuspalkinnon lyhyellä ehdokaslistalla. Roskaväkeä on Monika Helferin ensimmäinen suomennettu teos.*

Erikoinen sekoitus historiaa, kuvitelmia ja pohdintoja. Osa tarinasta perustuu tietoihin, jotka kirjailija on saanut sukulaisiltaan. Osa on historiallisia tosiseikkoja. Ja osa taas kuvitelmaa siitä, miten asiat olisivat voineen mennä. Tämä kudelma on kirjailijan oman perheen historiaa, tarinaa, jossa hän ei itse varsinaisesti ollut mukana, mutta joka ehdottomasti liittyy häneen.

Kirja on kuvaus sotavuosista ja elämästä niiden aikana. Miten pieni yhteisö kuiskuttelee ja miten yksittäiset sanat ja teot voivat vaikuttaa merkittävästi monen eri ihmisen elämään. Se on myös kertomus siitä, miten sattuma voi mutkistaa asioita ja tehdä ne aivan toisenlaisiksi. Paikoitellen kuvaus on karua ja rehellistä. Se näyttää, että elämä yhteisön reunalla ei ole helppoa.

Kirjailija on kertonut tarinan omalla tyylillään. Se muistuttaa suullista kertomusta vaikka ei ole sitä. Hän aloittaa joistain ja päätyy johonkin. Väliin hän heittää huomioita myöhemmistä tapahtumista ja viittaa taas toisaalle. Tämä poukkoileva kerronta ei ole aivan mieleeni vaikka siinä pysyykin mukana. Se on kuitenkin hivenen häiritsevää, enkä oikein päässyt rentoutumaan kunnolla. Kuitenkin perheen vaiheet jollain oudolla tavalla kiehtovat ja vetävät mukaansa, joten kirjan lukeminen ei ollut haaste. Lopulta minulle jäi kuitenkin tunne siitä, että jäin odottamaan jotain enemmän. Jotain isompaa.