David ja Leigh Eddings: Rivan aikakirjat – Belgarionin ja Mallorean tarujen vanhat käsikirjoitukset

Alkuteos: The Rivan Codex – Ancient texts of the Belgariad and the Malloreon (1998)
Suomentaja: Tarmo Haarala
Ilmestymisaika: 1999 (ko.painos)
Sivumäärä: 416
Kustantaja: Karisto
ISBN: 951-23-3957-9
Muoto: Kirja

*Rivan aikakirjat vie unohtumattomalle matkalle Belgarionin tarun maailmaan – mahtavan Tolnedran keisarikunnan sydämestä etäiselle Tuulten saarelle, Ulgolannin vuorilta Mallorean kaukaisimpiin kolkkiin. Eletään aikaa, jolloin kaksi vastakkaista ennustusta käy kamppailuun maailmojen herruudesta ja on tuhoamaisillaan koko universumin. Myös Aldurin Pyhän Kiven alkuperä selviää – kiven, joka on Belgarionin tarun ydin.

Pääsemme lukemaan ikivanhoja kirjoituksia, joiden katkelmia Belgarath –velho yritti vuosituhansien ajan tulkita, ja tutustumme eri kansojen rikkaaseen perinteeseen: niiden erilaiset uskomukset, mehevät sananparret ja sukupolvelta toiselle kulkeneet tarinat on kaikki tallennettu Rivan aikakirjojen sivuille.

Rivan aikakirjat vie Eddingsien lukemattomat ihailijat ikimuistoiselle retkelle Belgarionin tarun maailmaan – vielä kerran!*



Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos kaikille Eddings-faneille. Tosin, mikäli lukija haluaa välttyä mahdollisilta spoilereilta, kannattaa ensin lukea niin Belgarionin taru kuin Mallorean tarukin. Näin ei ainakaan joudu pettymään ja uskon, että monet kirjoissa ehkä mietityttämään jääneet asiat selvenevät tämän teoksen lukemisen myötä.

Minusta oli hienoa lukea näitä tekstejä, joissa muotoillaan maailmaa ja sen seikkailijoita. Kirja on kuin pieni opas siitä, miten luoda toimiva fantasia maailma, sen henkilöt ja tarina. Tai ainakin se esittää yhden mahdollisen tavan niiden luomiseen. Jokaisella on kuitenkin lopulta se oma juttunsa…

Osa tekstistä on hieman puuduttavaa luettavaa, mutta se johtuu käytetystä kielestä, joka on tarkoituksen mukaisesti tehty vanhahtavan ja hienomman kuuloiseksi, jopa paatoksellisesti. Koko maailma tuntuu heräävän henkiin tekstityylin vaihdellessa helppotajuisista selityksistä mystisiin ennustuksiin ja persoonallisiin päiväkirjamerkintöihin.

Riemastuttava ja antoisa lukukokemus.

Kai Ekholm: Haavoittuneet kirjastot / Libricide

Ilmestymisaika: 2004
Sivumäärä: 208
Kustantaja: BTJ Kirjastopalvelu
ISBN: 951-692-583-9
Muoto: Pokkari

*Miten kävi Aleksandrian kirjaston? Kuinka monta miljoonaa kirjaa natsit ryöstivät Venäjältä? Mihin joutuivat Saksan kulttuuriaarteet sodan jälkiselvittelyissä? Missä on Hitlerin kirjasto? Onko Suomessa sotasaaliskirjoja? Viime vuosisadan yllä leijuu palaneiden kirjojen katku. Kirjastoja on Aleksanteri Suuren ja Napoleonin ajoista saakka tuhottu ja ryöstetty arvokkaina sotasaaliina. Tiibetissä, hajonneessa Jugoslaviassa ja Kuwaitissa kirjoja tuhottiin myös uskonnollisin, poliittisin ja etnisin perustein.

Haavoittuneet kirjastot antaa erinomaisen kokonaiskuvan viime vuosisadan kirjastotuhoista, toisen maailmansodan kirjaryöstöistä ja niistä kirja-aarteista, joita edelleen vaaditaan luovutettaviksi alkuperäisille omistajilleen. Teos etenee kuin jännityskertomus ja tarjoaa yllättäviä käänteitä ja uutta tietoa kirjan ja kirjastojen kohtaloista. Se palauttaa mieleen kirjaston hoitajien sodanaikaiset ponnistelut kirjojen pelastamiseksi ja kertoo, mikä merkitys kirjastoilla ja kirjallisuudella on sodan aikana myös siviiliväestölle.*



Todella mielenkiintoinen ja hyvin selvästi kirjoitettu teos, joka etenee järjestelmällisesti. Monta kertaa lukiessa tuntui todella pahalta tajuta, miten paljon korvaamatonta materiaalia on tuhottu tai tuhoutunut. Tunnustettava, että välillä ihan suorasti itketti. Suosittelen kyllä ehdottomasti kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Kaari Utrio: Viipurin kaunotar

Ilmestymisaika: 1973
Sivumäärä: 285
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-643-067-8
Muoto: Kirja

*Uudessa romaanissaan Kaari Utrio kertoo kauniin Elina-neidon kohtalosta 1500-luvun Viipurissa. Elina Folkentytär Tavast on ylhäistä ja huomattavaa sukua, jos hänen isänsä kerskailuihin on uskomista. Mutta Viipurin pamauksen kohtalokkaina päivinä perheen maine ja omaisuus hajoaa taivaan tuuliin. Perhe muuttaa >>vieraiksi>> Elinan rikkaan kummin, porvari Paavo Ruisjalan vauraaseen taloon.

Folke Eskilinpoika Tavast on viekas ja neuvokas mies, mutta aviomiestä hän ei pysty hankkimaan kauniille, rutiköyhälle tyttärelleen. Hän päättää kokeilla onneaan Turussa ja johdattaa tyttöparan entistä suurempaan surkeuteen, savupirtin lauteille armopalaa syömään, ruton ja nälänhädän kauhistukseen. Keskellä syvintä toivottomuutta Elina kohtaa ihmisen, jonka syntyperä on vielä hämärämpi kuin hänen omansa, mutta jonka mahdollisuudet ja voimavarat ovat monin verroin suuremmat.

Kuutamonvaalea Elina Tavastin ja korskean punapartaisen Henrik Bastardin rakkaustarinasta tulee myrskyinen ja yllättävä. Siinä kaksi vapaudenhaluista, mutta luonteeltaan täysin vastakkaista ihmistä ottaa mittaa toisistaan niin että kipinät sinkoilevat. Kaunis Elina sietää vielä Henrikin ja emäntäpiika Saara Riikoisen läheiset suhteet, mutta kun isäntä Tornion tuliaisina tuo Pohjolasta tumman ja tulisen Larissan, karkaa kaunis Elina yönselkään mukanaan Henrikin paras hevonen.*



Kirja on perinteistä Utriota. Historiallisia faktoja, jotka on mainiosti punottu kirjan juoneen, niin, että lukija todella pääsee mukaan ajan henkeen. Vaatteiden ja tapojen kuvaus on tarkkaa ja yksityiskohtaista. Todentuntuun on todella panostettu.

Takakansiteksti antaa kuvan varsin vauhdikkaasti etenevästä kirjasta, mutta sitä Viipurin kaunotar ei ole. Kaikki etenee hitaasti, joskus jopa piinallisen hitaasti. Mainittu avioliitto tapahtuu vasta kirjan loppupuolella ja Larissa on mukana vain ohikiitävän vilauksen. Elinan pakomatkakin on varsin laimea.

Viipurin kaunotar on kaunis kuvaus varsin vaikeista ajoista ja hyvän perheen epäonnesta. Jotenkin poikkeuksellisen raskasmielisesti kirjoitettu, ei yhtä kepeä kuin mitä Utrion kirjat yleensä ovat minusta olleet. Se on sävyltään varsin vakava eikä siksi ehkä yhtä kutsuva kuin monet muut Utrion teoksista. Uskon kuitenkin, että Suomen historiasta kiinnostuneille se on silti mieleinen lukukokemus.

Yann Martel: Piin elämä

Alkuteos: Life of Pi (2001)
Suomentaja: Helene Bützow
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 394
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-6912-1
Muoto: Pokkari

*Kanadalainen Yann Martel syntyi 1963 diplomaattiperheeseen Espanjassa. Martelin aiemmat teokset ovat novellikokoelma Totuus Helsingin Roccamatioista (suom. 2008) ja romaani Self, jotka molemmat ovat saaneet palkintoja ja käännetty useille kielille. Toinen romaani Piin elämä oli valtava menestys ja voitti arvostetun Man Booker –palkinnon 2002. Martel asuu Montrealissa.

Usko uskomattomaan.

Onko mahdollista, että nuori poika elää pelastusveneessä aavalla merellä yhdessä bengalintiikerin kanssa 227 vuorokautta? Yann Martel kertoo tarinan, joka ei millään voi olla totta, ja kuitenkin lukija uskoo kaiken.*



Tässä on kirja, jota ei malttaisi laskea käsistään. Kirja on kirjoitettu elävästi ja se suorastaan imaisee lukijan mukaansa matkalle, joka on todellakin niin uskomaton, ettei se oikeastaan voisi mitenkään olla totta. Silti lukija haluaa uskoa aivan lopussakin, että se todella olisi.

Tarina on kaunis ja koskettava. Piin huomiot eläimistä ja ympäröivästä maailmasta ovat vilpittömiä ja rehellisiä ja ehkä juuri niiden suoruus antaakin uskomattomalle toden leiman. Lukiessaan huomaa oppivansa yhtä ja toista eläimistä ja niiden käyttäytymisestä.

Tätä kirjaa suosittelen mitä suurimmalla lämmöllä kaikille! Yksi parhaista kirjoista, mitä olen koskaan lukenut.

Virginia Woolf: Majakka

Alkuteos: To The Lighthouse (1927)
Suomentaja: Kai Kaila
Ilmestymisaika: 1977 (ko.painos)
Sivumäärä:  258
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-26-1295-X
Muoto: Kirja

*Virginia Woolfin mestariteos vihdoinkin suomeksi.

Majakka on harvinainen lukuelämys, klassikko vertaansa vailla, jossa rikas ja herkkä mielikuvitus yhtyy syvälliseen ajatteluun.

Tässä romaanissaan Virginia Woolf vetoaa sekä lukijan älyyn että tunteeseen, johdattaa hänet kertomukseen, joka varmasti ja kauniisti erittelee ihmismielen syvimpiä ja salaisimpia liikkeitä.*



Woolfin teksti on mielestäni melko vaikeaselkoista. Kieli on kuvailevaa ja kaunista, mutta pitkät virkkeet tekevät siitä hyvin hankalan ymmärtää. Kielikuvat ovat hienoja, mutta joskus joutuu lukemaan kohtia useampaankin kertaan, ennen kuin ymmärtää kunnolla ajatusta tekstin takana. Jos siis silloinkaan.

Majakka on pohdiskeleva teos, jonka pohdinnan itse jätin kyllä keveämmälle asteelle. Henkilöt esiintyvät monikerroksisina ja ikään kuin kuoriutuvat vähitellen esiin omien ajatuksiensa kautta, mutta myös toisten heistä esittämien pohdintojen. Aivan kuin majakka, valo näyttää vain pienen osan totuudesta ja piilottaa muun, antaen kuitenkin viitteen siitä, minne pitäisi lähteä kulkemaan.

Tunnustan, etten pitänyt kirjasta kovinkaan paljoa. Siinä ei ole varsinaista juonta ollenkaan. Kuljetaan vain kohti päämäärää, majakkaa, joka on oikeastaan vain kaukainen haave ja symboli unelmista, joista ei sitten kuitenkaan tullut totta. Ei mitään kevyttä sunnuntailukemista.

Heather Graham: Paha irti

Alkuteos: The Evil Inside (2011)
Suomentaja: Marjut Särkkälä
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 324
Kustantaja: Förlaget Harlequin AB
ISBN: 978-91-640-8958-8
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Krewe of Hunters sarjan 4. kirja

*Salemin kaupungissa Massachusettsin osavaltiossa eri uskontokunnat, haamut ja ennustajat ovat eläneet aina luonnollisesti yhdessä osana ihmisten arkea. Hyvään asemaan kohonnut asianajaja Sam Hall ei välitä entisen kotikaupunkinsa mystisistä puolista, vaan luottaa maailman realistisuuteen. Mutta kun veren peittämä poika – Malachi Smith – seisoo alastomana keskellä tietä Samin auton edessä, hän jostain syystä luottaa pojan syyttömyyteen, vaikka pojan väitetäänkin murhanneen perheensä.

Jenna Duffy saapuu Salemiin enonsa pyynnöstä työasioissa. Eno on huolissaan nuoresta pojasta Malachista. Jenna työskentelee FBI:n ryhmässä, joka on erikoistunut paranormaaleihin ilmiöihin ja käyttää rikostutkinnassa hyväksi kykyään kuulla aaveiden puhuvan. Yhdessä Samin kanssa he haluavat todistaa Malachin syyttömäksi ja löytää oikean murhaajan.

Kaupungissa on paha irti muutenkin kuin Halloween-karnevaaleissa ja Jenna on päästä hengestään juuri kun Sam on alkanut elätellä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia heidän varalleen. Onneksi tiukan paikan tullen myös Sam luottaa aaveiden apuun.*




Kevyttä ja viihdyttävää hömppää, jossa ei juurikaan tarvitse ajatella. Syyllistä on periaatteessa jokseenkin turha hakea, aaveet sen kuitenkin jossain vaiheessa paljastavat. Joten yllättäviä käänteitä on luvassa. Itseäni lukiessa hieman häiritsee pakonomainen tarve parittaa kaikki tuon erikoisryhmän jäsenet joko keskenään tai sitten jollekulle, joka sattuu liittymään käsillä olevaan tapaukseen.

Ihan mukavaa ja kevyttä lukemista kuitenkin. Miellyttävä välipala.

Carl Hiaasen: Strip Tease

Alkuteos: Strip Tease (1993)
Suomentaja: Osmo Saarinen
Ilmestymisaika: 1994 (ko.painos)
Sivumäärä: 506
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-20-4608-3
Muoto: Kirja

*”Minun ei pitäisi koskaan olla siellä missä on alastomia naisia”, kongressiedustaja Dilbeck tunnustaa, mutta ei kuitenkaan malta pysytellä poissa Floridan stripparikapakoista. Ja eräänä iltana hän sitten silkkaa herrasmiesmäisyyttään hyppää lavalle pelastamaan stripparia kähmijältä, lyö tyyppiä samppanjapullolla päähän ja pakenee paikalta – mutta ei ennen kuin herra Tirkistelijän nimellä tunnettu kanta-asiakas tunnistaa hänet. Pelastaakseen itsensä skandaalilta kongressiedustaja turvautuu Moldy Moldowskiin, kieroon ja kylmäveriseen ”järjestelijään”, joka saa häärätä tosissaan pitääkseen Dilbeckin maineen puhtaana.*



Muistan joskus nuorempana katsoneeni kyseiseen teoksen pohjalta tehdyn elokuvan pääosassaan Demi Moore. Muistaakseni se oli ihan katsottava. Sitä kirjakin oli. Ihan luettava. Nopeaa ja helppolukuista, selkeää. Paljoa ei tarvinnut ajatella. Asiat etenevät omalla painollaan, soljuvat eteenpäin vailla oikeastaan minkäänlaisia yllätyksiä.

Juonessakaan ei ole paljoa kehumista. Pahat saavat palkkansa, joskin ehkä väliin turhan lopullisella tavalla. Muutamat sivuhenkilöt tuovat kirjaan väriä ja ilahduttavat persoonallisuuksillaan. He antavat kirjalle sen potkun, jota Erin ei kaikesta ihanuudestaan huolimatta onnistu sille antamaan. Toiset stripparit ja Sali-isäntä Shad, ovat kirjan henki ja heidän erilaisuutensa ja omalaatuiset juttunsa ovat mukavaa seurattavaa.

Kirjan ”parasta” antia on ehdottomasti sen tapa kuvata Amerikan politiikan korruptiota, sitä, miten mahtivaltio yhä suosii niitä, joilla on rahaa ja suhteita ja sortaa siinä samassa niitä, jotka eivät ole yhtä onnekkaita.

Hannu Rajaniemi: The Quantum Thief

Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 331
Kustantaja: Gollancz
ISBN: 978-0-575-08888-7
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Trilogian (?) ensimmäinen osa.

*Jean le Flambeur is a post-human criminal, mind burglar, confidence artist and trickster. His origins are shrouded in mystery, but his exploits are known throughout the Heterarchy – from breaking into the vast Zeusbrains of the Inner System to steal their thoughts, to stealing rare Earth antiques from the aristocrats of the Moving Cities of Mars.

Except that Jean made one mistake.

Now he is condemned to play endless variations of a game-theoretic riddle on the vast virtual jail of the Axelrod Archons – the Dilemma Prison – against countless copies of himself.

Jean’s routine of death, defection and cooperation is upset by the arrival of Mieli and her spidership, Perhonen. She offers him a chance to win back his freedom and the powers of his old self – in exchange for finishing the one heist he never quite managed…

The Quantum Thief is a dazzling hard SF novel set in the solar system of the far future – a heist novel peopled by bizarre post-humans but powered by very human motives of betrayal, revenge and jealousy. It is a stunning debut.*



Muutamia vuosia sitten, kun teos ilmestyi suomeksi nimellä Kvanttivaras, katselin sitä hyllyssä ja ajattelin, ettei se olisi minun juttuni ollenkaan. Hyllyyn se siis jäi. Vähän aikaa sitten kierrellessäni kirpputoreja, satuin huomaamaan mielenkiintoisen näköisen kirjan, jossa kirjailijan nimi oli selvästi suomalainen, mutta teos itse englanniksi. Uteliaisuudesta se tarttui mukaan edes takakantta lukematta. Kuinka ollakaan, olin poiminut aikoinaan hyllyyn jääneen kirjan mukaani. Se tosin minulle selvisi vasta siinä vaiheessa, kun olin jo alkanut lukemaankin kirjaa, ja satuin sitten vierailemaan kirjakaupassa, jossa suomenkielistä versiota oli esillä.

Onneksi satuin poimimaan kirjan matkaani kirpputorilta. Se on hauska ja alun pienen hitauden jälkeen mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen. Herra varkaasta itsestään paljastuu koko ajan uusia puolia, ja herra etsivä on enemmän kuin ihastuttava. Juoni punoutuu mukavasti esiin kerros kerrokselta, ja vihjailee miellyttävästi siitä, mitä onkaan kaiken takana. Ainoa huono puoli tässä englanninkielisessä teoksessa oli se, että kaikille tuntemattomille scifi sanoille en yrityksistäni huolimatta onnistunut löytämään järkevää suomenkielistä vastinetta, joten ehkäpä seuraava osa sarjaa olisi hyvä lukea suomeksi. Jos moisen seikan ei anna häiritä itseään, on kirja kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen alkuperäiskielellä.

Mika Waltari: Nuori Johannes

Ilmestymisaika: 1981
Sivumäärä: 443
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-10523-6
Muoto: Kirja

*Eräänä aamuna Johannes Peregrinus, nuori kreikkalaissyntyinen kirjuri, jolla on dynastinen oikeus Bysantin keisarikruunuun, herää unestaan Reinin varrella hautausmaan muurin vieressä. Ensimmäiseksi hän saa silmiinsä muuriin piirretyn kuvan, jossa luuranko tanssittaa piispaa. Lähdettyään jälleen vaeltamaan Johannes saapuu Nuoruuden lähteelle, missä rikkaat miehet ja naiset kisailevat kuin satyyrit ja faunit ja rouva Dorothea, josta on tuleva ensimmäinen nainen Johanneksen elämässä, lueskelee tutkielmaa himosta.

Tästä alkuasetelmasta Waltari lähtee kehittelemään nuoren Johanneksen vaeltelua valtapoliittisten ja uskonnollisten ristiriitojen repimässä Euroopassa. Johannes, jolla olisi syntyperänsä puolesta oikeus valtaan, mutta joka ei halua käyttää sitä, tutkii kirkkoruhtinaiden, keisarien ja sulttaanien vallanhimoa. Hänellä on kyky herättää naisissa rakkautta, mutta vähän kykyä rakastaa, ja näin rakkaus jää hänelle vallan tavoin tutkimuskohteeksi, joka synnyttää enemmän ahdistusta kuin iloa. Jäätyään turkkilaisten vangiksi Varnan taistelussa ja ystävystyttyään sulttaani Muradin kanssa Johannekselle tarjoutuu tilaisuus tutkia vallan olemusta islamin kulttuuripiirissä. Varsinkin Muradin poika, vallanhimon riivaama Muhammed, joka on valloittanut Konstantinopolin, tarjoutuu kiintoisaksi tutkimuskohteeksi.*



Waltari on yläasteaikainen rakkauteni. Tuolloin luin Sinuhen ja monia muita hänen teoksiaan suorastaan ahmimalla. Noista ajoista lähtien olen etsimällä etsinyt tätä kirjaa, sillä pidin todella kovasti Johannes Angeloksesta. Halusin päästä lukemaan lisää hänen nuoruudestaan ja erityisesti nuoresta Muhammedista, josta paljon vihjailtiin. Nyt, viimein saatuani luettua kirjan, olen jokseenkin pettynyt. Muhammedista on jälleen kerran hyvin vähän, häntä ei avata sen enempää ja jotenkin en edes saavuttanut samaa tuntua tähän nuorempaan Johannekseen… En tiedä, olisiko syynä pitkällinen kirkkojen välinen taistelu oikeista uskonkappaleista vai mistä, mutta mieli jäi jotenkin surulliseksi tämän jälkeen.

Waltarin tyyli on kuitenkin yhä minulle rakas ja pidän hänen tavastaan käyttää sanoja ja ilmaista asioita. Aika ei ole hänen tekstiään kuluttanut. Ehkäpä minun pitää palata hänen seuraansa jonkun toisen kirjan merkeissä ja katsoa, löytyisikö sama tunne uudestaan kuin silloin nuorempana.