Ilmestymisaika: 1973
Sivumäärä: 285
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-643-067-8
Muoto: Kirja
*Uudessa romaanissaan Kaari Utrio kertoo kauniin Elina-neidon kohtalosta 1500-luvun Viipurissa. Elina Folkentytär Tavast on ylhäistä ja huomattavaa sukua, jos hänen isänsä kerskailuihin on uskomista. Mutta Viipurin pamauksen kohtalokkaina päivinä perheen maine ja omaisuus hajoaa taivaan tuuliin. Perhe muuttaa >>vieraiksi>> Elinan rikkaan kummin, porvari Paavo Ruisjalan vauraaseen taloon.
Folke Eskilinpoika Tavast on viekas ja neuvokas mies, mutta aviomiestä hän ei pysty hankkimaan kauniille, rutiköyhälle tyttärelleen. Hän päättää kokeilla onneaan Turussa ja johdattaa tyttöparan entistä suurempaan surkeuteen, savupirtin lauteille armopalaa syömään, ruton ja nälänhädän kauhistukseen. Keskellä syvintä toivottomuutta Elina kohtaa ihmisen, jonka syntyperä on vielä hämärämpi kuin hänen omansa, mutta jonka mahdollisuudet ja voimavarat ovat monin verroin suuremmat.
Kuutamonvaalea Elina Tavastin ja korskean punapartaisen Henrik Bastardin rakkaustarinasta tulee myrskyinen ja yllättävä. Siinä kaksi vapaudenhaluista, mutta luonteeltaan täysin vastakkaista ihmistä ottaa mittaa toisistaan niin että kipinät sinkoilevat. Kaunis Elina sietää vielä Henrikin ja emäntäpiika Saara Riikoisen läheiset suhteet, mutta kun isäntä Tornion tuliaisina tuo Pohjolasta tumman ja tulisen Larissan, karkaa kaunis Elina yönselkään mukanaan Henrikin paras hevonen.*
Kirja on perinteistä Utriota. Historiallisia faktoja, jotka on mainiosti punottu kirjan juoneen, niin, että lukija todella pääsee mukaan ajan henkeen. Vaatteiden ja tapojen kuvaus on tarkkaa ja yksityiskohtaista. Todentuntuun on todella panostettu.
Takakansiteksti antaa kuvan varsin vauhdikkaasti etenevästä kirjasta, mutta sitä Viipurin kaunotar ei ole. Kaikki etenee hitaasti, joskus jopa piinallisen hitaasti. Mainittu avioliitto tapahtuu vasta kirjan loppupuolella ja Larissa on mukana vain ohikiitävän vilauksen. Elinan pakomatkakin on varsin laimea.
Viipurin kaunotar on kaunis kuvaus varsin vaikeista ajoista ja hyvän perheen epäonnesta. Jotenkin poikkeuksellisen raskasmielisesti kirjoitettu, ei yhtä kepeä kuin mitä Utrion kirjat yleensä ovat minusta olleet. Se on sävyltään varsin vakava eikä siksi ehkä yhtä kutsuva kuin monet muut Utrion teoksista. Uskon kuitenkin, että Suomen historiasta kiinnostuneille se on silti mieleinen lukukokemus.
Sivumäärä: 285
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-643-067-8
Muoto: Kirja
*Uudessa romaanissaan Kaari Utrio kertoo kauniin Elina-neidon kohtalosta 1500-luvun Viipurissa. Elina Folkentytär Tavast on ylhäistä ja huomattavaa sukua, jos hänen isänsä kerskailuihin on uskomista. Mutta Viipurin pamauksen kohtalokkaina päivinä perheen maine ja omaisuus hajoaa taivaan tuuliin. Perhe muuttaa >>vieraiksi>> Elinan rikkaan kummin, porvari Paavo Ruisjalan vauraaseen taloon.
Folke Eskilinpoika Tavast on viekas ja neuvokas mies, mutta aviomiestä hän ei pysty hankkimaan kauniille, rutiköyhälle tyttärelleen. Hän päättää kokeilla onneaan Turussa ja johdattaa tyttöparan entistä suurempaan surkeuteen, savupirtin lauteille armopalaa syömään, ruton ja nälänhädän kauhistukseen. Keskellä syvintä toivottomuutta Elina kohtaa ihmisen, jonka syntyperä on vielä hämärämpi kuin hänen omansa, mutta jonka mahdollisuudet ja voimavarat ovat monin verroin suuremmat.
Kuutamonvaalea Elina Tavastin ja korskean punapartaisen Henrik Bastardin rakkaustarinasta tulee myrskyinen ja yllättävä. Siinä kaksi vapaudenhaluista, mutta luonteeltaan täysin vastakkaista ihmistä ottaa mittaa toisistaan niin että kipinät sinkoilevat. Kaunis Elina sietää vielä Henrikin ja emäntäpiika Saara Riikoisen läheiset suhteet, mutta kun isäntä Tornion tuliaisina tuo Pohjolasta tumman ja tulisen Larissan, karkaa kaunis Elina yönselkään mukanaan Henrikin paras hevonen.*
Kirja on perinteistä Utriota. Historiallisia faktoja, jotka on mainiosti punottu kirjan juoneen, niin, että lukija todella pääsee mukaan ajan henkeen. Vaatteiden ja tapojen kuvaus on tarkkaa ja yksityiskohtaista. Todentuntuun on todella panostettu.
Takakansiteksti antaa kuvan varsin vauhdikkaasti etenevästä kirjasta, mutta sitä Viipurin kaunotar ei ole. Kaikki etenee hitaasti, joskus jopa piinallisen hitaasti. Mainittu avioliitto tapahtuu vasta kirjan loppupuolella ja Larissa on mukana vain ohikiitävän vilauksen. Elinan pakomatkakin on varsin laimea.
Viipurin kaunotar on kaunis kuvaus varsin vaikeista ajoista ja hyvän perheen epäonnesta. Jotenkin poikkeuksellisen raskasmielisesti kirjoitettu, ei yhtä kepeä kuin mitä Utrion kirjat yleensä ovat minusta olleet. Se on sävyltään varsin vakava eikä siksi ehkä yhtä kutsuva kuin monet muut Utrion teoksista. Uskon kuitenkin, että Suomen historiasta kiinnostuneille se on silti mieleinen lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti