m.jpg)
Alkuteos: To The Lighthouse (1927)
Suomentaja: Kai Kaila
Ilmestymisaika: 1977 (ko.painos)
Sivumäärä: 258
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-26-1295-X
Muoto: Kirja
*Virginia Woolfin mestariteos vihdoinkin suomeksi.
Majakka on harvinainen lukuelämys, klassikko vertaansa vailla, jossa rikas ja herkkä mielikuvitus yhtyy syvälliseen ajatteluun.
Tässä romaanissaan Virginia Woolf vetoaa sekä lukijan älyyn että tunteeseen, johdattaa hänet kertomukseen, joka varmasti ja kauniisti erittelee ihmismielen syvimpiä ja salaisimpia liikkeitä.*
Woolfin teksti on mielestäni melko vaikeaselkoista. Kieli on kuvailevaa ja kaunista, mutta pitkät virkkeet tekevät siitä hyvin hankalan ymmärtää. Kielikuvat ovat hienoja, mutta joskus joutuu lukemaan kohtia useampaankin kertaan, ennen kuin ymmärtää kunnolla ajatusta tekstin takana. Jos siis silloinkaan.
Majakka on pohdiskeleva teos, jonka pohdinnan itse jätin kyllä keveämmälle asteelle. Henkilöt esiintyvät monikerroksisina ja ikään kuin kuoriutuvat vähitellen esiin omien ajatuksiensa kautta, mutta myös toisten heistä esittämien pohdintojen. Aivan kuin majakka, valo näyttää vain pienen osan totuudesta ja piilottaa muun, antaen kuitenkin viitteen siitä, minne pitäisi lähteä kulkemaan.
Tunnustan, etten pitänyt kirjasta kovinkaan paljoa. Siinä ei ole varsinaista juonta ollenkaan. Kuljetaan vain kohti päämäärää, majakkaa, joka on oikeastaan vain kaukainen haave ja symboli unelmista, joista ei sitten kuitenkaan tullut totta. Ei mitään kevyttä sunnuntailukemista.
Suomentaja: Kai Kaila
Ilmestymisaika: 1977 (ko.painos)
Sivumäärä: 258
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-26-1295-X
Muoto: Kirja
*Virginia Woolfin mestariteos vihdoinkin suomeksi.
Majakka on harvinainen lukuelämys, klassikko vertaansa vailla, jossa rikas ja herkkä mielikuvitus yhtyy syvälliseen ajatteluun.
Tässä romaanissaan Virginia Woolf vetoaa sekä lukijan älyyn että tunteeseen, johdattaa hänet kertomukseen, joka varmasti ja kauniisti erittelee ihmismielen syvimpiä ja salaisimpia liikkeitä.*
Woolfin teksti on mielestäni melko vaikeaselkoista. Kieli on kuvailevaa ja kaunista, mutta pitkät virkkeet tekevät siitä hyvin hankalan ymmärtää. Kielikuvat ovat hienoja, mutta joskus joutuu lukemaan kohtia useampaankin kertaan, ennen kuin ymmärtää kunnolla ajatusta tekstin takana. Jos siis silloinkaan.
Majakka on pohdiskeleva teos, jonka pohdinnan itse jätin kyllä keveämmälle asteelle. Henkilöt esiintyvät monikerroksisina ja ikään kuin kuoriutuvat vähitellen esiin omien ajatuksiensa kautta, mutta myös toisten heistä esittämien pohdintojen. Aivan kuin majakka, valo näyttää vain pienen osan totuudesta ja piilottaa muun, antaen kuitenkin viitteen siitä, minne pitäisi lähteä kulkemaan.
Tunnustan, etten pitänyt kirjasta kovinkaan paljoa. Siinä ei ole varsinaista juonta ollenkaan. Kuljetaan vain kohti päämäärää, majakkaa, joka on oikeastaan vain kaukainen haave ja symboli unelmista, joista ei sitten kuitenkaan tullut totta. Ei mitään kevyttä sunnuntailukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti