Alkuteos: Strip Tease (1993)
Suomentaja: Osmo Saarinen
Ilmestymisaika: 1994 (ko.painos)
Sivumäärä: 506
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-20-4608-3
Muoto: Kirja
*”Minun ei pitäisi koskaan olla siellä missä on alastomia naisia”, kongressiedustaja Dilbeck tunnustaa, mutta ei kuitenkaan malta pysytellä poissa Floridan stripparikapakoista. Ja eräänä iltana hän sitten silkkaa herrasmiesmäisyyttään hyppää lavalle pelastamaan stripparia kähmijältä, lyö tyyppiä samppanjapullolla päähän ja pakenee paikalta – mutta ei ennen kuin herra Tirkistelijän nimellä tunnettu kanta-asiakas tunnistaa hänet. Pelastaakseen itsensä skandaalilta kongressiedustaja turvautuu Moldy Moldowskiin, kieroon ja kylmäveriseen ”järjestelijään”, joka saa häärätä tosissaan pitääkseen Dilbeckin maineen puhtaana.*
Muistan joskus nuorempana katsoneeni kyseiseen teoksen pohjalta tehdyn elokuvan pääosassaan Demi Moore. Muistaakseni se oli ihan katsottava. Sitä kirjakin oli. Ihan luettava. Nopeaa ja helppolukuista, selkeää. Paljoa ei tarvinnut ajatella. Asiat etenevät omalla painollaan, soljuvat eteenpäin vailla oikeastaan minkäänlaisia yllätyksiä.
Juonessakaan ei ole paljoa kehumista. Pahat saavat palkkansa, joskin ehkä väliin turhan lopullisella tavalla. Muutamat sivuhenkilöt tuovat kirjaan väriä ja ilahduttavat persoonallisuuksillaan. He antavat kirjalle sen potkun, jota Erin ei kaikesta ihanuudestaan huolimatta onnistu sille antamaan. Toiset stripparit ja Sali-isäntä Shad, ovat kirjan henki ja heidän erilaisuutensa ja omalaatuiset juttunsa ovat mukavaa seurattavaa.
Kirjan ”parasta” antia on ehdottomasti sen tapa kuvata Amerikan politiikan korruptiota, sitä, miten mahtivaltio yhä suosii niitä, joilla on rahaa ja suhteita ja sortaa siinä samassa niitä, jotka eivät ole yhtä onnekkaita.
Suomentaja: Osmo Saarinen
Ilmestymisaika: 1994 (ko.painos)
Sivumäärä: 506
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-20-4608-3
Muoto: Kirja
*”Minun ei pitäisi koskaan olla siellä missä on alastomia naisia”, kongressiedustaja Dilbeck tunnustaa, mutta ei kuitenkaan malta pysytellä poissa Floridan stripparikapakoista. Ja eräänä iltana hän sitten silkkaa herrasmiesmäisyyttään hyppää lavalle pelastamaan stripparia kähmijältä, lyö tyyppiä samppanjapullolla päähän ja pakenee paikalta – mutta ei ennen kuin herra Tirkistelijän nimellä tunnettu kanta-asiakas tunnistaa hänet. Pelastaakseen itsensä skandaalilta kongressiedustaja turvautuu Moldy Moldowskiin, kieroon ja kylmäveriseen ”järjestelijään”, joka saa häärätä tosissaan pitääkseen Dilbeckin maineen puhtaana.*
Muistan joskus nuorempana katsoneeni kyseiseen teoksen pohjalta tehdyn elokuvan pääosassaan Demi Moore. Muistaakseni se oli ihan katsottava. Sitä kirjakin oli. Ihan luettava. Nopeaa ja helppolukuista, selkeää. Paljoa ei tarvinnut ajatella. Asiat etenevät omalla painollaan, soljuvat eteenpäin vailla oikeastaan minkäänlaisia yllätyksiä.
Juonessakaan ei ole paljoa kehumista. Pahat saavat palkkansa, joskin ehkä väliin turhan lopullisella tavalla. Muutamat sivuhenkilöt tuovat kirjaan väriä ja ilahduttavat persoonallisuuksillaan. He antavat kirjalle sen potkun, jota Erin ei kaikesta ihanuudestaan huolimatta onnistu sille antamaan. Toiset stripparit ja Sali-isäntä Shad, ovat kirjan henki ja heidän erilaisuutensa ja omalaatuiset juttunsa ovat mukavaa seurattavaa.
Kirjan ”parasta” antia on ehdottomasti sen tapa kuvata Amerikan politiikan korruptiota, sitä, miten mahtivaltio yhä suosii niitä, joilla on rahaa ja suhteita ja sortaa siinä samassa niitä, jotka eivät ole yhtä onnekkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti