Ilmestymisaika: 1981
Sivumäärä: 443
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-10523-6
Muoto: Kirja
*Eräänä aamuna Johannes Peregrinus, nuori kreikkalaissyntyinen kirjuri, jolla on dynastinen oikeus Bysantin keisarikruunuun, herää unestaan Reinin varrella hautausmaan muurin vieressä. Ensimmäiseksi hän saa silmiinsä muuriin piirretyn kuvan, jossa luuranko tanssittaa piispaa. Lähdettyään jälleen vaeltamaan Johannes saapuu Nuoruuden lähteelle, missä rikkaat miehet ja naiset kisailevat kuin satyyrit ja faunit ja rouva Dorothea, josta on tuleva ensimmäinen nainen Johanneksen elämässä, lueskelee tutkielmaa himosta.
Tästä alkuasetelmasta Waltari lähtee kehittelemään nuoren Johanneksen vaeltelua valtapoliittisten ja uskonnollisten ristiriitojen repimässä Euroopassa. Johannes, jolla olisi syntyperänsä puolesta oikeus valtaan, mutta joka ei halua käyttää sitä, tutkii kirkkoruhtinaiden, keisarien ja sulttaanien vallanhimoa. Hänellä on kyky herättää naisissa rakkautta, mutta vähän kykyä rakastaa, ja näin rakkaus jää hänelle vallan tavoin tutkimuskohteeksi, joka synnyttää enemmän ahdistusta kuin iloa. Jäätyään turkkilaisten vangiksi Varnan taistelussa ja ystävystyttyään sulttaani Muradin kanssa Johannekselle tarjoutuu tilaisuus tutkia vallan olemusta islamin kulttuuripiirissä. Varsinkin Muradin poika, vallanhimon riivaama Muhammed, joka on valloittanut Konstantinopolin, tarjoutuu kiintoisaksi tutkimuskohteeksi.*
Waltari on yläasteaikainen rakkauteni. Tuolloin luin Sinuhen ja monia muita hänen teoksiaan suorastaan ahmimalla. Noista ajoista lähtien olen etsimällä etsinyt tätä kirjaa, sillä pidin todella kovasti Johannes Angeloksesta. Halusin päästä lukemaan lisää hänen nuoruudestaan ja erityisesti nuoresta Muhammedista, josta paljon vihjailtiin. Nyt, viimein saatuani luettua kirjan, olen jokseenkin pettynyt. Muhammedista on jälleen kerran hyvin vähän, häntä ei avata sen enempää ja jotenkin en edes saavuttanut samaa tuntua tähän nuorempaan Johannekseen… En tiedä, olisiko syynä pitkällinen kirkkojen välinen taistelu oikeista uskonkappaleista vai mistä, mutta mieli jäi jotenkin surulliseksi tämän jälkeen.
Waltarin tyyli on kuitenkin yhä minulle rakas ja pidän hänen tavastaan käyttää sanoja ja ilmaista asioita. Aika ei ole hänen tekstiään kuluttanut. Ehkäpä minun pitää palata hänen seuraansa jonkun toisen kirjan merkeissä ja katsoa, löytyisikö sama tunne uudestaan kuin silloin nuorempana.
Sivumäärä: 443
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-10523-6
Muoto: Kirja
*Eräänä aamuna Johannes Peregrinus, nuori kreikkalaissyntyinen kirjuri, jolla on dynastinen oikeus Bysantin keisarikruunuun, herää unestaan Reinin varrella hautausmaan muurin vieressä. Ensimmäiseksi hän saa silmiinsä muuriin piirretyn kuvan, jossa luuranko tanssittaa piispaa. Lähdettyään jälleen vaeltamaan Johannes saapuu Nuoruuden lähteelle, missä rikkaat miehet ja naiset kisailevat kuin satyyrit ja faunit ja rouva Dorothea, josta on tuleva ensimmäinen nainen Johanneksen elämässä, lueskelee tutkielmaa himosta.
Tästä alkuasetelmasta Waltari lähtee kehittelemään nuoren Johanneksen vaeltelua valtapoliittisten ja uskonnollisten ristiriitojen repimässä Euroopassa. Johannes, jolla olisi syntyperänsä puolesta oikeus valtaan, mutta joka ei halua käyttää sitä, tutkii kirkkoruhtinaiden, keisarien ja sulttaanien vallanhimoa. Hänellä on kyky herättää naisissa rakkautta, mutta vähän kykyä rakastaa, ja näin rakkaus jää hänelle vallan tavoin tutkimuskohteeksi, joka synnyttää enemmän ahdistusta kuin iloa. Jäätyään turkkilaisten vangiksi Varnan taistelussa ja ystävystyttyään sulttaani Muradin kanssa Johannekselle tarjoutuu tilaisuus tutkia vallan olemusta islamin kulttuuripiirissä. Varsinkin Muradin poika, vallanhimon riivaama Muhammed, joka on valloittanut Konstantinopolin, tarjoutuu kiintoisaksi tutkimuskohteeksi.*
Waltari on yläasteaikainen rakkauteni. Tuolloin luin Sinuhen ja monia muita hänen teoksiaan suorastaan ahmimalla. Noista ajoista lähtien olen etsimällä etsinyt tätä kirjaa, sillä pidin todella kovasti Johannes Angeloksesta. Halusin päästä lukemaan lisää hänen nuoruudestaan ja erityisesti nuoresta Muhammedista, josta paljon vihjailtiin. Nyt, viimein saatuani luettua kirjan, olen jokseenkin pettynyt. Muhammedista on jälleen kerran hyvin vähän, häntä ei avata sen enempää ja jotenkin en edes saavuttanut samaa tuntua tähän nuorempaan Johannekseen… En tiedä, olisiko syynä pitkällinen kirkkojen välinen taistelu oikeista uskonkappaleista vai mistä, mutta mieli jäi jotenkin surulliseksi tämän jälkeen.
Waltarin tyyli on kuitenkin yhä minulle rakas ja pidän hänen tavastaan käyttää sanoja ja ilmaista asioita. Aika ei ole hänen tekstiään kuluttanut. Ehkäpä minun pitää palata hänen seuraansa jonkun toisen kirjan merkeissä ja katsoa, löytyisikö sama tunne uudestaan kuin silloin nuorempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti