Agatha Christie: Kolmas tyttö

Alkuteos: Third girl (1966)
Suomentaja: Laura Tetri
Ilmestymisaika: 2009(ko.painos)
Sivumäärä: 235
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-952-239-028-8
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: 30. Hercule Poirot - kirja
Peukku: ^^b

*Arsenikkia, verisiä veitsiä ja revolverinlaukaus...

Säntillisten raharikkaiden ja muotitietoisten pitkätukkanuorten kohtausten seurauksena suvun musta lammas katoaa, eräs tiedonjanoinen rouva saa maksaa uteliaisuudestaan ja joku penkoo sir Roderickin yksityisiä papereita.

Belgialaisetsivä Hercule Poirot olisi tarvinnut enää vain yhden vaatimattoman murhan, mutta sellaisesta ei ollut tietoakaan. Tai ehkä tekeillä sittenkin oli murha. Kenties juuri sama, johon Poirot'n pyhään aamiaishetkeen taannoin eksynyt, sekavia höpissyt Norma Restarick oli "arvellut" syyllistyneensä.

Kun tarkkavaistoisen Poirot'n mieleen äkkiä muistuvat muuan ikkunasta pudonnut nainen, peruukki ja potretti, kaikki vaikuttaa jo varsin järkeenkäyvältä...

Kolmas tyttö on klassisen herkullinen, svengaavaan Lontooseen sijoittuva Hercule Poirot -dekkari.*


Klassinen ja ihastuttava Poirot-dekkari todellakin. Mukana herra etsivän lisäksi ovat tutuista hahmoista neiti Lemon, palvelia George ja kirjailija Ariadna Oliver. Oliverin mukanaolo jo yksistään takaa sen, että Poirot-paran, mutta ennen kaikkea lukijan, mieltä sekoitetaan oikein kunnolla. Ja kuitenkin ratkaisun kaikki avaimet ovat nähtävillä ja luettavissa kuten ennenkin. Tosin tällä kertaa lukijasta tuntunee siltä, että jopa Poirot'lla on hankaluuksia yhdistää tapauksen lankoja toisiinsa. Tosin tämä johtunee ehkäpä siitä, että tapausta seuraillaan aika paljon muiden ihmisten kautta kuin itse Poirot'n. Se ei kuitenkaan haittaa, kirjaa lukee enemmän kuin mielellään. Tosin taidan olla melkoinen Christie fani muutenkin.

Agatha Christie: Kaikki päättyy kuolemaan

Alkuteos: Death Comes as the End (1945)
Suomentaja: Anna-Liisa Laine
Ilmestymisaika: 1975 (ko.painos)
Sivumäärä: 221
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-06555-2
Muoto: Nidottu
Peukku: ^^b

*Agatha Christie on arkeologin vaimo ja siksi kuin kotonaan neljän vuosituhannen takaisessa Egyptissä, jonne tämän romaanin tapahtumat sijoittuvat. Ka-pappi Imhotepin tytär Renisenb, nuori leski, palaa lapsuuden kotiin vuosien poissaolon jälkeen. Kaikki näyttää olevan ennallaan. Suurperheen rauhallinen elämä suistuu raiteiltaan vasta sitten kun Imhotep tuo taloon uuden jalkavaimon. Nainen on nuori ja kaunis, mutta myös vallanhimoinen, ovela ja julma. Hänkö toi mukanaan kuoleman, kirouksen ja pahat henget?

Kaikki päättyy kuolemaan poikkeaa täysin Christien muista teoksista, mutta kuuluu silti ehdottomasti hänen tuotantonsa kärkipäähän. Romanttinen rakkaustarina ja älykäs huumori keventävät synkkää kohtalonomaisuutta, tiivis, kiehtova, dramaattinen tunnelma tempaa lukijan täysin mukaansa. Ja syyllistä on miltei mahdoton arvata.*



Takakannen teksti pitää kerrankin melko lailla kutinsa. Teos on poikkeava Christien muista kirjoista, mutta siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi todella kiehtova ja innostava luettava. Tunnelma ja lukunautinto ovat taattua Christie-laatua. Myös se, että syyllistä on hankala arvata, pitää aika pitkälle kutinsa. Se on hankalaa, mutta ei täysin mahdotonta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että lukija saa vähän kuin kilpaa päätellä kirjan muiden hahmojen kanssa syyllistä. Nämä tuntuvat vieläpä olevan koko ajan askelen tai pari edellä!

Christien tuntemuksen - tai kenties hänen miehensä ja ystävänsä - Egyptiä kohtaan huomaa. Kulttuuriin ja muuhun on paneuduttu. Elämä ja kaikki on todellista ja kirjaa lukee mielellään jo siksikin. Ehdottomasti lukemisen arvoinen dekkari jo poikkeuksellisen tapahtumaympäristönsä kannalta.

Lisa Gardner: Love You More

Alkuteos: 2011 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 404
Kustantaja: Headline Publishing Group
ISBN: 978-0-7553-9064-9
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: D.D. Warren -sarja
Peukku: ^^b

*Who do you love?

A split-second decision and Brian Darby lies dead. His wife, state police trooper Tessa Leoni, claims to have shot him in self-defence and for Boston detective D.D. Warren it should br an open-and-shut case, But where is their six-year-old daughter?

As D.D.'s homicide investigation ratchets into a frantic state-wide search for a missing child, she must move quickly in order to learn all of Tessa's secrets and understand what has happened to the little girl.

But for Tessa, the worst has not yet happened. She is walking a tightrope, with no one to trust and nowhere to turn, as the clock ticks down to a terrifying deadline. She has one goal in sight: all that matters is her child and no one could love her more...

Two women. With one question...
How far would you go to save your child?*



Vaikka kyseessä on sarja, pääsee tapahtumiin mainiosti mukaan tässäkin vaiheessa. Oikeastaan menneisiin tapahtumiin ei juuri puututa, vaan ne ovat siellä jossain taustalla ja niistä mainitaan jos tarvetta on. Pääpaino keskittyy juuri käsillä olevaan juttuun, joten kirjan voi mainiosti lukea ilman taustatietoja ja vain kokeilumielessä kuten itse tein.

Gardner kirjoittaa viihdyttävästi ja luettavasti. Tekstiin ja hahmoihin pääsee mukavasti sisälle, joskin itse huomasin, että mielipiteeni hahmoista muuttuivat melkoisesti laidasta laitaan koko kirjan ajan. Tämä tosin saattaa johtua siitä, että kuten sipulissa, henkilöissä ja tapahtumissa on monta kerrosta. Tässä kirjassa nämä kerrokset kuoritaan yksitellen ja hitaasti pois, niin että lukija todella yllättyy useampaankin kertaan kun faktoja korjaillaan enemmän tai vähemmän.

Kirjassa seuraillaan tapahtumia kahdesta eri vinkkelistä. Osa pätkistä on kerrottu Tessa Leonin silmin. Hän itse kertoo, mitä tapahtui ja milloin. Avaa tapahtumien taustalla olleita syitä ja jotenkin, ehkä vähän puolusteleekin tapahtumia. Toiset pätkät taas on kerrottu ulkopuolisen kertojan kautta. Näissä seuraillaan sitä, mitä poliisi tekee ja milloin. Tämä tyyli pitää lukijan aavistuksen erossa hahmoista, mutta toisaalta helpottaa tapauksen käsittelyä.

Lapsen katoaminen on aina vakava aihe. Tällä kertaa siihen liitetään myös murha. Siinä onkin jo juonta enemmän kuin tarpeeksi, etenkin kun mikään ei vaikuta selvältä suorilta käsin ja koko ajan paljastuu uusia seikkoja. Ymmärrän, että moisessa tilanteessa poliisi on töissä lähes 24/7, mutta silti moinen kiivas tahti tuntuu liioittelulta.

Pakko sanoa, että vaikka alkuun kirja vaikutti vähän nihkeältä, osoittautui se lopulta hyväksi. Pidin kyllä tästä kokeilusta ja ehdottomasti aion kokeilla Gardnerin kirjoja vastaisuudessakin kunhan ehdin.

Dave Pelzer: A Child Called 'It'

Alkuteos: 1995 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 148
Kustantaja: BCA
ISBN:
Muoto: Sidottu
Peukku: q^^

*Dave Pelzer's story is the story of a child brutally beaten and starved by his emotionally unstable, alcoholic mother, a mother who played tortuous, unpredictable games - games that left one of her son nearly dead.

Dave had to learn how to play his mother's games in order to survive because she no longer considered him a son, but a slave; and no longer a boy but an 'it'. His bed was an old army cot in the basement, his clothes were torn and smelly and when he was allowed the luxury of food it was scraps from the dogs' bowl. The outside world knew nothing of the nightmare played out behind closed doors. But throughout Dave kept alive dreams of finding a family to love him, care for him, call him their son. It took many years of struggle, deprivation and despair to find his dream and then to make something of himself in the world.

This book covers the early years of his life and is an affecting and inspirational look at the horrors of child abuse and the steadfast determination of one child to survive despite the odd.*



Tässä on teos, jota en voi suositella kaikkein herkimmille lukijoille. Se on hyvin kirjoitettu, lukeminen ei töki missään vaiheessa tekstin takia. Hidasta ja ahdistavaa luettavaa kirja kuitenkin juuri on. Se on tosi. Itselläni ainakin meni lukiessa todella kauan, sillä en pystynyt lukemaan kovinkaan montaa sivua kerralla. Mielessä pyöri vain se, kuinka joku voi tehdä omalle lapselleen moisia asioita. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, jos vain kestää lukea raskaammasta  aiheesta. Suosittelen varaamaan jotain iloisempaa rinnakkaislukemiseksi!

Diana Rowland: Secrets of the Demon

Alkuteos: 2011 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 310
Kustantaja: DAW Books
ISBN: 978-0-7564-0652-3
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: Kara Gillian -sarja
Peukku: q^^

*My name is Kara Gillian and I'm a homicide detective... But that's not all. I sense the "arcane" in our world, and there's quite a bit of it, even in Beaulac, Louisana. I'm also a summoner of demons, which comes in handy now that I work on a task force that deals with supernatural or paranormal crimes. My partners, Ryan and Zack, are attractive and smart FBI agents, but they're not summoners, which sometimes makes it tough for them to understand what I'm dealing with.

To complicate things even more, I managed to get myself into a "situation" with one of most powerful of demons - Demon Lord Rhyzkahl - who, in exchange for saving Ryan's life, struck a bargain with me that definitely works better for him. It doesn't help that this beautiful Demon Lord finds me attractive - something Ryan doesn't appreciate. And I know Rhyzkahl has something on Ryan, but so far, I can't find out what.

Meanwhile, I'm trying to solve a string of murders that are somehow tied together by money, sex, rock music and... mud. But how can I concentrate on the case when I'm not even sure who - or what - my partners are?*



Käsittääkseni Secrets of the Demon on sarjan kolmas osa, missään ei kuitenkaan ole mainittu tarkkaa järjestystä kirjoista, joten tämä jää vähän arvailujen varaan. Kuitenkin, kirja on kirjoitettu siten, että siihen pääsee kyllä sisälle vaikkei olisikaan aikaisempia osia lukenut. Menneistä selitetään riittävästi niin, että niihinkin pääsee kiinni, joskin tietenkin yksityiskohtaisempi tieto tapahtuneista jää puuttumaan. Tämä ei kuitenkaan kummemmin haittaa jos etsii vain viihdyttävää lukukokemusta.

Kirja on nimittäin ihan miellyttävästi kirjoitettu. Sitä lukee mielellään. Kara kertoo tapahtumista värikkäästi ja persoonallisesti, olkoonkin että genrelle tyypillisesti hän potee "kaunistyttö, joka ajattelee itsensä vain roskana" -syndroomaa. Se hieman latistaa joitain alueita, kuten yleensäkin kun kaikki hänen ympärillään pyörivät ihmiset ovat yksinkertaisesti vain upeita ja hän itse muka vain tavis. Se on kuitenkin ehkä anteeksi annettavissa näiden kirjojen kohdalla. Kuten myös se, että hahmot saattavat vaikuttaa enemmän tai vähemmän pintapuolisilta ja että jokaiselle vähänkin tärkeämmälle on tunnuttu haluavan antaa jonkin sortin yliluonnollinen salaisuus...

Kaikeksi onneksi kirja ei pyörinyt pelkästään enemmän tai vähemmän monimutkaisten ihmissuhdesotkujen keskellä vaikka niitäkin on enemmän kuin tarpeeksi. Mikä kumma siinä on, että kaikki pitää parittaa keskenään? Vaan mukana on mielenkiintoinen yliluonnillinen rikos: murhavyyhti. Tapausta selvitellään ammattimaisesti joskin tietenkin pienten yliluonnollisten juttujen siivittämänä, mikä on ihan hauska lisä perinteisiin rikoskirjoihin. Hieman intoani kuitenkin haittasi se, että lopultakin syyllinen ja motiivit on aivan liian helppo yhdistellä ja päätellä. Ne ovat jotenkin vähän liian ilmeiset.

Michael Blake: Tanssii susien kanssa

Alkuteos: Dances With Wolves (1988)
Suomentaja: Tarmo Haarala
Ilmestymisaika: 1991 (ko.painos)
Sivumäärä: 276
Kustantaja: Book Studio Oy
ISBN: 951-611-415-6
Muoto: Sidottu
Peukku:  ^^b

*Luutnantti John Dunbar joutuu yksinään hylättyyn armeijan tukikohtaan, kauas sivilisaatiosta, seuranaan vain susi. Edempänä leiriään pitävät komansit, jotka haluavat ottaa selvää oudosta yksinäisestä mihestä. Alkaa seikkailu, joka muuttaa Dunbarin koko elämän.*



Tanssii susien kanssa on tunnelmaltaan viehättävä. Se henkii rauhallisuutta ja jonkinmoista sopusointuisuutta. Komansi-intiaanien rauhallinen ja luontoa rakastava henki on vangittu siihen upeasti. Itseäni kuitenkin ehkä häiritsee hieman se, miten nopeasti Dunbar pääsee kiinni yhteisöön ja oppii sen tavat. Voiko kaikki oikeasti sujua niin helposti ja joutuisasti? Kaikki menee vähän liiankin hyvin, eikä vastoinkäymisiä juurikaan ole. Lisäksi suurimman harmituksen sai aikaan loppu. Aivan kuin tarina loppuisi kesken, juuri kun oltiin pääsemässä kiinni suuriin ja jännittäviin tapahtumiin. Toisaalta taas kyseessä on selvästikin juuri Dunbarin kasvutarina ihmisenä, joten ehkä on vain oikeutettua, että kirja päättyy siten kuin päättyy. Lukijalle jää valinta.

Douglas Carlton Abrams: Don Juanin päiväkirja

Alkuteos: The Lost Diary of Don Juan (2007)
Suomentaja: Irmeli Ruuska
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 361
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-32508-7
Muoto: Sidottu
Peukku: q^^

*"Hovijuorut tekevät kenestä vain paholaisen."

Pyhä inkvisitio vaalii julmalla kädellä katolisen kirkon oppien puhtautta kuningas Filip II:n hallitsemassa Espanjassa vuonna 1593. Sevillalainen hidalgo Don Juan Tenorio saa kuulla Jumalan kostolla pelottelevan munkkiveli Ingnacion uhkailuja kiirehtiessään kuninkaan audienssille. Kuningas antaa hänelle kuukauden aikaa taipua säädyllisyyden vaatimuksiin, mutta avioliittoa kaihtavan Don Juanin mielestä Sevillassa on jo ennestään liikaa yksinäisiä, lohdutettavia vaimoja.

Don Juan kieltäytyy myymästä hekumoivia päiväkirjojaan kiristystä harrastavalle markiisi Don Pedrolle, mutta saa tämän paljastamaan ihanan Donã Anan asuinpaikan. Ensi kertaa sitten nuoruutensa luostarivuosien Don Juan rakastuu; aavistamatta, että Donã Ana on jo luvattu jalosukuisen ylimyksen neitsytmorsiameksi.*



Abramsin kirja on kirjoitettu miellyttävällä tyylillä. Don Juan kertoo päiväkirjamaisesti elämästään. Lukija saa tietää hänen nuoruudestaan ja menneisyydestään sekä hänen elämänsä viimeaikaisimmista ja ratkaisevimmista tapahtumista miltei samanaikaisesti, hieman lomittain. Teos ei siis todellakaan ala Don Juanin nuoruudesta, vaan nämä asiat paljastetaan vasta vähän myöhemmin.

Vaikka aihe on kiintoisa ja kirja tyyliltään hyvä, jätti se minut hivenen kylmäksi. Ehkä olisin kaivannut enemmän asioita menneisyydestä, huimia seikkailuja ja vaarallisia tilanteita. Kirja kuitenkin keskittyy melkoisesti juuri Don Juanin ihastumiseen/rakastumiseen, jonka kohteena on Donã Ana. Tarina on näitä perinteisiä ihastun tyttöön, joka on erilainen kuin muut ja vaikeasti tavoitettava ja kieltää kaiken, mutta sitten kuitenkin mystisesti rakastuu... Se jotenkin masensi tässä kirjassa. Luettava, mutta ei siis mitenkään kumman erikoinen.

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Alkuteos: 2007 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 269
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-952-459-910-8
Muoto: Nidottu
Peukku:  ^^b

*Mikko Virtasella on ongelma. Hän ei tahdo olla suomalainen mies, mörökölli, ahdistuksen ja huonon itsetunnon ruumiillistuma. Hän on päättänyt tulla ruotsalaiseksi.

Helppoa se ei ole: Ruotsin kansalaisuutta ei heltiä miehelle, joka ei ole asunut maassa päivääkään, eroaminen Suomen armeijasta ei ota onnistuakseen, eikä työnantaja suostu myöntämään edes Victorian syntymäpäivää palkalliseksi vapaaksi. Virtanen ei kuitenkaan luovuta. Hänestä sukeutuu Mikael Andersson - empaattinen, rakastava ja keskustelutaitoinen ruotsalainen perheenisä Göteborgista. Hinta on kuva, mutta mihinpä ei ihminen olisi valmis saadakseen asua maailman demokraattisimmassa yhteiskunnassa, kansankodissa, missä ovetkin avautuvat kutsuvasti sisäänpäin.*



Vadelmavenepakolainen yllätti minut todella positiivisesti. Vaikka se ajoittain onkin melkoista Ruotsin ja ruotsalaisuuden hyysäystä ja ylistystä, saa se silti todella helposti hymyn huulille ja myhäilemään. Joskus Mikon ajatukset ja toimet ovat vain niin naurettavia ja menevät joskus lähes äärimmäisyyksiin. Se laittaa puistamaan päätä ja toteamaan, että onneksi tämä on vain fiktiota.

Kirja on kirjoitettu vauhdikkaasti ja tapahtumat soljuvat eteenpäin melkoista vauhtia. Päiväkirjamaiset merkinnät siivittävät tapahtumia eteenpäin joskus pitkilläkin hyppäysväleillä. Alussa tahti on rauhallisempi, mutta mitä pitemmälle ruotsalaisuuteen ja omaan soppaansa Mikko - tai Mikael - joutuu, sitä nopeammin tapahtumat kehkeytyvät. Lopussa lukija saattaa jopa hieman hengästyä ja jäädä pohtimaan sitä, mitä sitten lopulta tapahtuikaan...

Agatha Christie: Hiirenloukku - Kahdeksan rikoskertomusta

Alkuteos: Three Blind Mice and Other Stories (1948)
                   (The Mousetrap and Other Stories)
Suomentajat: Kirsti Kattelus, Satu Mononen ja Tuija Räsänen
Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 223
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-16462-3
Muoto: Kirja
Peukku: ^^b

*Kahdeksan juonikasta rikoskertomusta. Agatha Christien vuonna 1948 julkaisema kokoelma sisältää kertomuksen Kolme sokeaa hiirtä, johon perustuu kuuluisa, Lontoossa keskeytyksettä 39 vuotta esitetty näytelmä Hiirenloukku. Muissa tarinoissa tapaamme Agathan suosituimmat sankarit Hercule Poirotin ja neiti Marplen selvittämässä rikoksia mittanauhamurhasta täydellisen palvelijan tapaukseen.*



Jossain vaiheessa elin kuvitelmassa, että kaikki teoksen novellit olisivat Poirot-juttuja, mutta niin ei ole. Se ei kuitenkaan haittaa ollenkaan. Juonet on punottu näppärästi ja kiintoisasti. Joskin vihjeitä ratkaisuihin annetaan ehkä nihkeämmin kuin tavallisesti. Kirjaan päätyneet novellit sopivat hyvin toisiinsa tunnelmaltaan ja rytmiltään ja ne ovat kaikki melkoisen nopeatempoisia. Lukija ei ehdi jäädä ihmettelemään kovinkaan pitkäksi aikaa kun vastaukset jo ladellaan hänelle. Tapaukset ovat mieltä kutkuttavia ja nopealukuisia. Mukavaa kevyttä pähkinää!

Anne Rice: Memnoch -The Devil-

Alkuteos: 1995 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1996 (ko.painos)
Sivumäärä: 401
Kustantaja: Arrow Books
ISBN: 0-09-960371-3
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: The Vampire Chronicles #5
Peukku: q^^

*The Vampire Lestat - monster, outsider, hero-wanderer - is snatched from this world to face his most extraordinary adversary ever in Anne Rice's darkest and most daring novel to date. His guide - Memnoch, the Devil, who takes him on a tour of Creation and leads him into the mythical worlds we must all one day confront - the very realms of Heaven and Hell.*



Ricen kirja on kirjoitettu kauniisti ja kiinnostavasti. Lestat osaa pitää juonen hyppyset käsissään kuvaillessaan tapahtumia värikkäästi ja toistaessaan kuulemansa tarinat luomisesta ja kehityksestä. Siinä mielessä kirja on ehdottoman mielenkiintoinen. Yksi ja vähän erilainen kuvaus näistä ihmismieltä kutkuttavista asioista.

Se, mikä tässä itseäni eniten häiritsi oli teoksen kaksijakoisuus. Alussa keskitytään varsin paljon Lestatin uhriin Rogeriin ja tämän tyttäreen Doraan ja vasta lähempänä kirjan puoltaväliä päästään itse asiaan Memnochin kanssa. Ensialkuun Roger ja Dora tuntuvat melko sivullisilta, sellaisilta kuin he eivät ollenkaan kuuluisi itse pääosaan, mutta loppu saattaakin yllättää. Joskaan ei ehkä niin kuin lukija saattaisi odottaa.

Kaikin puolin siis oikein luettava ja viihdyttävä kirja, jossa ehkä hieman saattaa kuitenkin häiritä se, jos ei ole sarjan aikaisempia osia lukenut. Tai jos liika uskonnollisuus häiritsee, niin ehkä kannattaa myös harkita toiste tähän teokseen tarttumista.

Jason Goodwin: Janitsaaripuu

Alkuteos: The Janissary Tree (2006)
Suomentaja: Pekka Tuomisto
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Sivumäärä: 358
Kustantaja: Karisto
ISBN: 951-23-4785-7
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Yashim Togalun tutkimuksia -sarjan 1. kirja
Peukku: q^^

*Vuonna 1836 Eurooppa on muutosten kourissa ja Osmanien valtakunnan on muututtava myös. Vain muutamaa päivää ennen kuin sulttaani Mahmud II aikoo julkistaa muutosohjelmansa, yksi hänen jalkavaimoistaan löytyy murhattuna haaremista. Istanbulin kadulta puolestaan löytyy julmasti surmatun nuoren kadetin ruumis.

Murhien sarja on vaarassa horjuttaa palatsin herkkää voimatasapainoa. On vain yksi riittävän älykäs ja lähestulkoon huomaamaton mies, johon sulttaani voi luottaa: Yashim Togalu, eunukki.*



Yashim on henkilöhahmona mielenkiintoinen ja monikerroksinen. Ensimmäinen kirja ei tunnu juurikaan paljastavan hänestä mitään. Joitain seikkoja ripotellaan esiin sieltä täältä, mutta kokonaiskuva tästä "huomaamattomasta" miehestä jää aika pinnallisen oloiseksi. Joskin se saattaa olla ehkä tarkoituskin. Kikka, jonka avulla lukija koukutetaan tarttumaan seuraavaan osaan.

Kirjan juoni on kohtalaisesti punottu. Se on kiintoisa, mutta tapahtumat tuntuvat hyppivän sinne ja tänne ja linkittyvän toisiinsa varsin heikosti. Kunnes sitten lopussa joidenkin tapahtumien syyt ja seuraukset paljastuvat koko komeudessaan. Itseäni kuitenkin tämä rikkonaisuus häiritsi. Tuntui, kuin kirja olisi vielä luonnosasteella ja se saattaisi muuttua suuntaan tai toiseen.

Janitsaaripuu ei kuitenkaan missään mielessä ole huono lukukokemus. Goodwinin asiantuntemus osmanien kulttuuriin ja tapoihin näkyy kirjassa. Se herättää aikakauden henkiin ja pitää lukijan mielenkiintoa hyvin yllä. Ehkä joitain tapoja tai nimityksiä olisi kuitenkin voinut avata hieman enemmän. Kaikkien lukijoiden kun ei voi olettaa olevan niiden kanssa ennestään tuttuja.