perjantai 21. marraskuuta 2014

Diana Rowland: Secrets of the Demon

Alkuteos: 2011 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 310
Kustantaja: DAW Books
ISBN: 978-0-7564-0652-3
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: Kara Gillian -sarja
Peukku: q^^

*My name is Kara Gillian and I'm a homicide detective... But that's not all. I sense the "arcane" in our world, and there's quite a bit of it, even in Beaulac, Louisana. I'm also a summoner of demons, which comes in handy now that I work on a task force that deals with supernatural or paranormal crimes. My partners, Ryan and Zack, are attractive and smart FBI agents, but they're not summoners, which sometimes makes it tough for them to understand what I'm dealing with.

To complicate things even more, I managed to get myself into a "situation" with one of most powerful of demons - Demon Lord Rhyzkahl - who, in exchange for saving Ryan's life, struck a bargain with me that definitely works better for him. It doesn't help that this beautiful Demon Lord finds me attractive - something Ryan doesn't appreciate. And I know Rhyzkahl has something on Ryan, but so far, I can't find out what.

Meanwhile, I'm trying to solve a string of murders that are somehow tied together by money, sex, rock music and... mud. But how can I concentrate on the case when I'm not even sure who - or what - my partners are?*



Käsittääkseni Secrets of the Demon on sarjan kolmas osa, missään ei kuitenkaan ole mainittu tarkkaa järjestystä kirjoista, joten tämä jää vähän arvailujen varaan. Kuitenkin, kirja on kirjoitettu siten, että siihen pääsee kyllä sisälle vaikkei olisikaan aikaisempia osia lukenut. Menneistä selitetään riittävästi niin, että niihinkin pääsee kiinni, joskin tietenkin yksityiskohtaisempi tieto tapahtuneista jää puuttumaan. Tämä ei kuitenkaan kummemmin haittaa jos etsii vain viihdyttävää lukukokemusta.

Kirja on nimittäin ihan miellyttävästi kirjoitettu. Sitä lukee mielellään. Kara kertoo tapahtumista värikkäästi ja persoonallisesti, olkoonkin että genrelle tyypillisesti hän potee "kaunistyttö, joka ajattelee itsensä vain roskana" -syndroomaa. Se hieman latistaa joitain alueita, kuten yleensäkin kun kaikki hänen ympärillään pyörivät ihmiset ovat yksinkertaisesti vain upeita ja hän itse muka vain tavis. Se on kuitenkin ehkä anteeksi annettavissa näiden kirjojen kohdalla. Kuten myös se, että hahmot saattavat vaikuttaa enemmän tai vähemmän pintapuolisilta ja että jokaiselle vähänkin tärkeämmälle on tunnuttu haluavan antaa jonkin sortin yliluonnollinen salaisuus...

Kaikeksi onneksi kirja ei pyörinyt pelkästään enemmän tai vähemmän monimutkaisten ihmissuhdesotkujen keskellä vaikka niitäkin on enemmän kuin tarpeeksi. Mikä kumma siinä on, että kaikki pitää parittaa keskenään? Vaan mukana on mielenkiintoinen yliluonnillinen rikos: murhavyyhti. Tapausta selvitellään ammattimaisesti joskin tietenkin pienten yliluonnollisten juttujen siivittämänä, mikä on ihan hauska lisä perinteisiin rikoskirjoihin. Hieman intoani kuitenkin haittasi se, että lopultakin syyllinen ja motiivit on aivan liian helppo yhdistellä ja päätellä. Ne ovat jotenkin vähän liian ilmeiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti