Alkuteos: 2007 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 269
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-952-459-910-8
Muoto: Nidottu
Peukku: ^^b
*Mikko Virtasella on ongelma. Hän ei tahdo olla suomalainen mies, mörökölli, ahdistuksen ja huonon itsetunnon ruumiillistuma. Hän on päättänyt tulla ruotsalaiseksi.
Helppoa se ei ole: Ruotsin kansalaisuutta ei heltiä miehelle, joka ei ole asunut maassa päivääkään, eroaminen Suomen armeijasta ei ota onnistuakseen, eikä työnantaja suostu myöntämään edes Victorian syntymäpäivää palkalliseksi vapaaksi. Virtanen ei kuitenkaan luovuta. Hänestä sukeutuu Mikael Andersson - empaattinen, rakastava ja keskustelutaitoinen ruotsalainen perheenisä Göteborgista. Hinta on kuva, mutta mihinpä ei ihminen olisi valmis saadakseen asua maailman demokraattisimmassa yhteiskunnassa, kansankodissa, missä ovetkin avautuvat kutsuvasti sisäänpäin.*
Vadelmavenepakolainen yllätti minut todella positiivisesti. Vaikka se ajoittain onkin melkoista Ruotsin ja ruotsalaisuuden hyysäystä ja ylistystä, saa se silti todella helposti hymyn huulille ja myhäilemään. Joskus Mikon ajatukset ja toimet ovat vain niin naurettavia ja menevät joskus lähes äärimmäisyyksiin. Se laittaa puistamaan päätä ja toteamaan, että onneksi tämä on vain fiktiota.
Kirja on kirjoitettu vauhdikkaasti ja tapahtumat soljuvat eteenpäin melkoista vauhtia. Päiväkirjamaiset merkinnät siivittävät tapahtumia eteenpäin joskus pitkilläkin hyppäysväleillä. Alussa tahti on rauhallisempi, mutta mitä pitemmälle ruotsalaisuuteen ja omaan soppaansa Mikko - tai Mikael - joutuu, sitä nopeammin tapahtumat kehkeytyvät. Lopussa lukija saattaa jopa hieman hengästyä ja jäädä pohtimaan sitä, mitä sitten lopulta tapahtuikaan...
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 269
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-952-459-910-8
Muoto: Nidottu
Peukku: ^^b
*Mikko Virtasella on ongelma. Hän ei tahdo olla suomalainen mies, mörökölli, ahdistuksen ja huonon itsetunnon ruumiillistuma. Hän on päättänyt tulla ruotsalaiseksi.
Helppoa se ei ole: Ruotsin kansalaisuutta ei heltiä miehelle, joka ei ole asunut maassa päivääkään, eroaminen Suomen armeijasta ei ota onnistuakseen, eikä työnantaja suostu myöntämään edes Victorian syntymäpäivää palkalliseksi vapaaksi. Virtanen ei kuitenkaan luovuta. Hänestä sukeutuu Mikael Andersson - empaattinen, rakastava ja keskustelutaitoinen ruotsalainen perheenisä Göteborgista. Hinta on kuva, mutta mihinpä ei ihminen olisi valmis saadakseen asua maailman demokraattisimmassa yhteiskunnassa, kansankodissa, missä ovetkin avautuvat kutsuvasti sisäänpäin.*
Vadelmavenepakolainen yllätti minut todella positiivisesti. Vaikka se ajoittain onkin melkoista Ruotsin ja ruotsalaisuuden hyysäystä ja ylistystä, saa se silti todella helposti hymyn huulille ja myhäilemään. Joskus Mikon ajatukset ja toimet ovat vain niin naurettavia ja menevät joskus lähes äärimmäisyyksiin. Se laittaa puistamaan päätä ja toteamaan, että onneksi tämä on vain fiktiota.
Kirja on kirjoitettu vauhdikkaasti ja tapahtumat soljuvat eteenpäin melkoista vauhtia. Päiväkirjamaiset merkinnät siivittävät tapahtumia eteenpäin joskus pitkilläkin hyppäysväleillä. Alussa tahti on rauhallisempi, mutta mitä pitemmälle ruotsalaisuuteen ja omaan soppaansa Mikko - tai Mikael - joutuu, sitä nopeammin tapahtumat kehkeytyvät. Lopussa lukija saattaa jopa hieman hengästyä ja jäädä pohtimaan sitä, mitä sitten lopulta tapahtuikaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti