Rayven T. Hill: Blood and Justice

Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013(ko.painos)
Sivumäärä: 304
Kustantaja: Ray of Joy Publishing
ISBN: 978- 1301670161
Muoto: Kindle e-kirja
Sarjamerkintä: Jake & Annie Lincoln trilleri 1
Peukku: q^^

*When sixteen-year-old Jenny James goes missing, and the local police are unable to find her, the girl's frantic mother hires private investigators Jake and Annie Lincoln to search for her daughter. 

When the body of Jenny's boyfriend is discovered, the mystery of her disappearance deepens. Shaken out of their comfort zone of Internet searches and poring over public records, the couple soon find themselves facing the frightening possibility they are looking for the latest victim of a serial killer. 

As more bodies pile up, the town is gripped with fear. It seems no one is safe, and the Lincolns race to solve an impossible puzzle before they become the killer's next victims.*



Aika perinteinen trilleri sanoisin. Kirja on kyllä kirjoitettu hyvin, mutta jotenkin henkilöhahmot jäivät etäisiksi. Annien ja Jaken suhde on jotenkin liian "täydellinen" ja mukana on inhottava anoppi. Jotenkin itselle jäi tuntu, että Annie on vähän täytteenä... Perus nainen, joka säikkyy kaikkea ja on aiheuttamassa Jakelle syytä toimia.  Jake taas on liiankin sankari paikallaan mies.

Mukavaa ja kepeää viihdettä sanoisin. Etenkin kun yhden tapauksen ohessa selvitellään myös muutamia muita pienempiä. Kummallista tosin, miten paljon vain maisteltuja kahvikuppeja jää pöydille ja miten Annie paapoo heidän jo koulua käyvää poikaansa Mattyä. Joka taas on kummankin tottelevainen ja kiltti.

Juoni oli mukava ja pidin kovasti kirjan "pahiksesta". Hän on minusta jokseenkin sympaattinen veikko, joskin loppua kohden hän alkaa seota ehkä vähän liikaa oltuaan muuten niin normaali.

Mike Carey: Neil Gaimanin Neverwhere

Alkuteos: Neil Gaiman's Neverwhere (2007)
Suomentaja: Petri Silas
Teksti: Mike Carey
Kuvitus: Glenn Fabry
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 200
Kustantaja: Egmont kustannus
ISBN: 978-952-469-880-1
Muoto: Sidottu
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2015: Sarjakuva-albumi tai -romaani (16/50)

*Tervetuloa maanalaiseen Lontooseen.

Richard Mayhew on tuikitavallinen nuorimies, joka tekee töitä tuikitavallisessa toimistossa ja viettää tuikitavallista elämää. Kunnes hän tekee jotakin epätavallista. Hän pysähtyy auttamaan salaperäistä nuortanaista, joka lojuu haavoittuneena Lontoon kadulla. Tuon yhden teon ansiosta hänen elämänsä ei enää koskaan palaa entiselleen.

Nuori nainen on nimeltään Door, ja hän on kotoisin alisesta Lontoosta, fantastisesta ja vaarallisesta kaupungista, joka sijaitsee näkymättömissä Lontoon katujen alla. Kun Door vie Richardin keskelle tätä outoa, synkkää ihmemaata, tämä huomaa etteivät tavallisen Lontoon asukkaat enää huomaa eivätkä muista häntä. On kuin hän ei olisi ikinä elänytkään.

Nyt Richardin on pakoiltava kahta julmaa tappajaa, ylitettävä pelätty Night's Bridge, selvittävä rituaalista, joka uhkaa viedä häneltä järjen, ja taisteltava hirvittävän Lontoon pedon kanssa... mikäli hän mielii saada vanhan elämänsä takaisin.

Kaiken avain on Islington-nimellä tunnettu enkeli sekä salaisuus, jota tämä on hautonut lukemattomat vuodet Down Streetin alla... salaisuus, joka saattaa merkitä täydellistä tuhoa niin Richardille, Doorille kuin koko maanalaiselle Lontoolle.

Palkittu tekijätiimi Mike Carey ja Glenn Fabry ovat muokanneet bestseller-kirjailija Neil Gaimanin fantastisesta romaanista kiehtovan ja hypnoottisen sarjakuvaromaanin.*



Vaikka olen lueskellut sarjakuvia nuorempana, ovat sarjakuvaromaanit jääneet minulta aikalailla sivuun. Tähän vaikuttaa kuitenkin aikalailla se, että pidän enemmän siitä, että saan itse omassa päässäni visualisoida asiat. Monien sarjakuvien ja sarjakuvaromaanien kuvitus kun ei miellytä visuaalista silmääni. Tunnusta olevani kuvituksen suhteen aika nirso...

Nyt kuitenkin huomasin onnekseni hyllyssä nimen, joka kiinnosti. Ja kiinnosti entistä enemmän huomatessani, että kyseinen sarjakuvaromaani on sovitus Neil Gaimanin kirjasta. Pidän Gaimanin kirjoista, joten avasin kannet ja vilkaisin kuvia. Onnekseni ne ovat hienot. Pidän kuvituksen tyylistä ja väreistä. Kuvakulmat ja sommitelmat ovat onnistuneita ja kiintoisia. Kuvat liukuvat eteenpäin ja ovat muutenkin hyviä. Niitä jaksaa katsella.

Carey myöntää muuttaneensa joitain asioita verrattuna alkuperäisteokseen. En tiedä mitä kaikkea, en ole kirjaa vielä lukenut, mutta aion ehdottomasti tehdä sen. Sen verran kutkuttava oli tämä sovitus. Hyvin kuitenkin tarina kulkee, eikä mikään siinä jäänyt häiritsemään. Saa nähdä olenko samaa mieltä vielä luettuani kirjan...

Tässä on kuitenkin mainio ja viihdyttävä sarjakuvaromaani. Minua se ainakin lämmitti, joten ehkäpä taidan jossain vaiheessa lukaista jonkun toisenkin sarjakuvaromaanin.

Robin Hobb: Shaman's Crossing

Alkuteos: 2005 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)
Sivumäärä: 533
Kustantaja: Voyager Books
ISBN: 0-00-719612-1
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: The Soldier Son Trilogy, kirja 1
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2015: Kirjatrilogia 1/3 ( 15/50)

*Young Nevare Burvelle is the second son of a second son. Traditionally in Gernia, the firstborn son is heir to the family fortunes, the second son bears a sword and the third son is consecrated to the priesthood. Nevare will follow his father - newly made a lord by the King - into the cavalry; to the frontier and thence to an advantageous marriage, to carry on the Burvelle name. It is a golden future, and Nevare looks forward to it with relish.

For twenty years King Troven's cavalla have pushed the frontier of Gernia out across the grasslands, subduing the fierce tribes of the pain on its way. Now they have driven the frontier as far as the Barrier Mountains, home to the enigmatic Speck people. The Specks - a dapple-skinned, forest-dwelling folk - retain the last vestiges of magic in a world which is becoming progressive and technologised. The 'civilised' peoples base their convictions on a rational philosophy founded on their belief in the good god, who displaced the older deities of their world. To them, the Specks are primeval savages, little better than beasts. Superstitions abound; it is said that they harbour strange diseases and worship trees. Sexual congress with them is regarded as both filthy and foolhardy: the Speck plague which has ravaged the frontier has decimated entire regiments.

All these beliefs will touch Nevare's training at the Academy; but his progress there is not as simple as he would wish. He will experience prejudice from the old aristocracy: as the son of a 'new noble' he is segregated into a patrol comprising other new nobles' sons, all of whom will encounter injustice, discrimination and foul play in that hostile and deeply competitive environment. In addition, his world view will be challenged by his unconventional girl-cousin Epiny; and by the bizarre dreams which visit him at night. And then, on Dark Evening, the carnival comes to Old Thares, bringing with it the first Specks Nevare has ever seen...*



Minun on jo pitkään pitänyt kokeilla Robin Hobbin kirjoja. Ystäväni ovat kilvan kehuneet niitä, joten nyt oli korkea aika. Sattumalta tielleni osui tämä trilogian aloitusosa, jota käsittääkseni harvemmin kirjastoistakaan löytyy. Siksipä päätin tarttua haasteeseen ja  valitsin tämän The Soldier Son trilogian mukaan lukuhaasteeseen.

Hobbin tyyli kirjoittaa on aika mukava ja rento. Tässä kirjassa ainakin vauhti on tasainen ja rauhaisa, minkäänlaista kiirettä ei ole. Tapahtumat etenevät verkkaan ja niille annetaan aikaa kehittyä. Joskus huomasin pohtivani, miten jokin liittyi itse pääjuoneen, mutta sekään ei häiritse. Kertomus ja henkilöiden elämä imee mukaansa. Jos pitää vauhdikkaammasta fantasiasta, niin kannattaa harkita tarttuuko tähän opukseen.

Henkilöhahmoja kirjassa on melkoisesti. Osa luonnollisestikin tärkeämpiä kuin toiset, mutta itselle jäi tunne, kuin kaikkiin olisi silti panostettu aika paljon. Heille oltiin annettu persoonallisuutta ja luonnetta, vaikka heidän kohtalonsa oli jo sinetöity. Itse Nevare on aika mystinen tapaus. Jotenkin hän vaikuttaa niin kauhean naiivilta verrattuna kaikkiin muihin ja silti hänessä on jotain enemmän. Ehkä tämä selvinnee paremmin seuraavassa osassa.

Hobb tuntuu panostaneen maailmaan ja sen kulttuuriin. Itse pidän kovasti tästä perinteestä, että ensimmäinen poika on perijä, toinen soturi jne. Muutenkin tämän maailman tavat ja kulttuuri ovat kiintoisia. Vaihteeksi mukava lukea fantasiaa, jossa magia ei sinällään heti puske sisään jokaisesta ovesta ja ikkunasta.

Käsittääkseni trilogiaa ei ole käännetty suomeksi (korjatkaa jos olen väärässä), mikä ehkä on harmillista. Itselle se aukeaa mainiosti englanniksi, mutta on lukijoita, joille kieli ei riittävästi taivu. Jos englanti kuitenkin on hallussa edes jotenkin, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Kieli ei ole liian vaikeaa.

Rakel Liekki: Hyvän olon seksi

Alkuteos: 2010 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 159
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Paasilinna
ISBN: 978-952-5856-07-1
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä:
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Tietokirja (14/50)

*Seksi ja seksuaalisuus sekoittuvat helposti puheissa ja ajatuksissa. Seksuaalisuus ei kuitenkaan ole vain seksiä, erogeenisiin alueisiin liittyvää tekemistä ja suorittamista, päämäärään pyrkimistä. Seksuaalisuus on kehoa ja mieltä kaikkialta koskettava voima.

Kuvataiteilija Rakel Liekki kirjoittaa seksistä ja seksuaalisuudesta suoraan ja kiinnostavasti sekä tarjoaa lukijalle avaimia omien kokemusten maailmaan.

Hyvän olon seksi ymmärtää mieltymysten yksilöllisyyden ja tarjoaa laajan kirjon ehdotuksia tutkimusmatkalle omiin nautintoihin. Rakel Liekki opastaa lempeästi, miten kuuntelemalla omaa kehoaan ja tunteitaan saa hyvää oloa seksistä.*



Kirja on todellakin kirjoitettu lempeään ja positiiviseen sävyyn. Mitään ei tuomita tai arvostella. Kaikelle ollaan avoimia ja kehotetaan rohkeasti kokeilemaan tai ainakin puhumaan asioista kumppanin kanssa. Kokeileminen ja kiinnostus ovat luonnollisia asioita ja erittäin hyväksyttäviä. Itse ainakin sain muutamia hyviä vinkkejä tästä kirjasta. Joskin siitäkin huolimatta olisin ehkä kaivannut vähän enemmän tietoa eri aihealueista. Tai vaikka useampia ja ehkä hieman rohkeampiakin vinkkejä kuinka tutustua omaan seksuaalisuuteensa. Tämä kirja on aika kiltti versio, mutta varmastikin erittäin hyödyllinen monille, joilla on pieniä ongelmia löytää ja hyväksyä omaa seksuaalisuuttaan.

William Wordsworth: Runoja

Alkuteos: 1798 - 1850 (ilm. runoja)
Toimittaja: Tellervo Tapiolinna
Suomentajat: Aale Tynni
                      Yrjö Jylhä
                       Lauri Viljanen
Ilmestymisaika: 1949 (ko.painos)
Sivumäärä: 154
Kustantaja: WSOY
Muoto: Nidottu
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Runokirja (13/50)

*William Wordsworth - >>järvikoulun>> runoilijamestari - toi romantiikan Englannin runouteen julkaistessaan yhdessä Coleridgen kanssa kuuluisan esikoisteoksensa Lyyrillisiä balladeja (1798), joka sekä aiheeltaan että tyyliltään tietoisesti poikkesi klassillisista perinteistä. Tämä Englannin ensimmäinen romantikko edustaa eurooppalaisen romantiikan maltillisimpia puolia ja on tyynen, koruttoman luonnollisuutensa tähden ollut maassaan suuresti rakastettu runoilija.

Suomennosvalikoima Runoja sisältää etupäässä Wordsworthin nuoruuden lyriikkaa, joka on hänen tuotannossaan elävintä: terveentuoreita ja herkkiä luonnonrunoja, maineikkaita balladeja ja mieterunoja sekä jälkeenjääneenä teoksena julkaistun Preludin, jossa hänen nuoruutensa herää uuteen elämään. Wordsworthin runo on syntynyt >>iloksi luonnollisten sydänten >>, kuten vuoristolaisrunoilija itse on sanonut. Hänen runonsa läikehtii herkin tunnevivahduksin ja sitä elähdyttää vakava ja harras optimismi. ensimmäisenä hän tuo eurooppalaiseen runouteen talonpoikaisidyllin. Suomalaiselle lukijalle hänen maalaisrealisminsa tuo lähinnä mieleen Runebergin.

Aale Tynnin loistavana käännöksenä on Wordsworthin lyriikka saanut välittömän runollisen ja samalla sanatarkan suomenkielisen asun. Kokoelmaan on otettu myös kaksi Yrjö Jylhän suomennosta sekä Lauri Viljasen käännös runosta Tintern Abbey . Valikoiman johdantoessee on tohtori Tellervo Tapiolinnan asiantuntevaa työtä.*



Tämän runokirjan valitsin koska pohdin, että voisi olla hyvä tutustua klassikkorunoilijan nuoruuden tuotantoon. Jouduin aika pahasti pettymään. Runot ovat melkoisen tylsiä ja mitäänsanomattomia. Periaatteessa kauniita, mutta jotenkin itse jäin niille kylmäksi. En sitten tiedä, voisiko mahdollisesti olla syynä jokseenkin vanhahtava käännösasu... Tai sitten vain yksinkertaisesti pidän enemmän toisentyylisestä runoudesta.

Dave Pelzer: A Man Name Dave

Alkuteos: 1999 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 354
Kustantaja: BCA
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Jatkoa kirjoille A Child Called 'It' ja The Lost Boy
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä (12/50)

*'All those years you tried your best to break me, and I'm still here. I make mistakes, I screw up, but I learn. I don't blame others for my problems. I stand on my own. And one day you'll see. I'm going to make something of myself.'

From Childhood Dave was brutally beaten and starved by his emotionally unstable, alcoholic mother, a mother who played torturous, unpredictable games with her son's life: games his father chose to ignore and which the outside world knew nothing about.

Millions around the world read the bestselling first two volumes of Dave Pelzer's memoirs A Child Called 'It' and The Lost Boy and know that Dave survived the most severe example of sustained child abuse in the history of California. A Man Name Dave is the gripping conclusion to his inspirational trilogy. With Extraordinary generosity of spirit, Dave takes us on his journey confronting his past. In a dramatic reunion he confronts his father and ultimately his mother who so brutally abused him. Finally Dave finds the courage to break the chains of the past and learn to love, trust and live for the future.

I am not a victim, he says. My message is about being resilient and responsible. I want to inspire people to overcome their past trauma. If they can survive the abuse itself, then why can't they use that same strength to overcome the memory of that abuse?

Dave Pelzer is the international bestselling author of A Child Called 'It' and The Lost Boy. He travels throughout America inspiring hope and resilience in countless individuals. Dave has received commendations from President Reagen, Bush and Clinton, and in 1994 was the only American recipient of the Outstanding Young Persons of the World Award.*



Trilogian viimeinen osa. Jätti kyllä jälleen yhtä tyhjäksi kuin kaksi edellistä osaa. Ei tässä samanlaista julmuutta ole kuin aikaisemmissa. Ehkä syynä on taas kielen "kasvu" lapsesta ja teinistä aikuisen tajuntaan. Tai sitten todellakin syy lepää siinä, että nyt tapahtumat käsittelevät jo aikuisen elämää ja omia valintoja. Seikkoja, jotka ovat jossain määrin tuttuja itse kullekin vaikka tausta tavallisesti onkin melkoisesti iloisempi kuin Davella.

Kirja on kuitenkin jälleen hyvin kirjoitettu. Tapahtumissa elää mukana. Lisäksi Dave avaa vähän menneisyyden tapahtumia nyt aikuisen kertomana. Näin lukijakin ymmärtää taas hiukan enemmän. Mutta ei siltikään kaikkea, sillä tuskin Dave itsekään tietää syytä - ainakaan lopullista ja yksiselitteistä - kaikkeen. Itseä jäi myös hieman harmittamaan se, että kirjassa ei täysin kerrottu mitä tapahtui Daven sijaisperheille tai veljille. Veljistä mainitaan vain, etteivät he enää kokoontuneet yhteen. Mikseivät? Tiedän, että elämä jatkuu, mutta olisin itse kaivannut kiinteämmän lopun.

Mika Waltari: Mikael Karvajalka

Alkuteos: 1948 (ilm.)
Lukija: Veikko Honkanen
Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)
Kesto: 34h 24min (kokonaiskesto, molemmat osat)
Kustantaja: WSOY
ISBN:  978-951-0-34076-9
Muoto: Äänikirja, osa 1/2 levyt 1-15 ja osa 2/2 levyt 16-30
Peukku: q^^

*Mikael Karvajalka on rehevän huumorin ja ehtymättömän mielikuvituksen kutoma tarina papinkokelas Mikaelin ja väkivahvan Antti Tykinvalajan nuoruudesta ja merkillisistä seikkailuista tanskalaismiehityksen aikaisessa Suomessa ja koko 1520-luvun Euroopassa kuohuvien tapahtumien keskellä. Huikeissa käänteissä kohdataan muun muassa kevytmielinen Agnes, sen aikaisen suurpolitiikan Mata Hari, ja Mikael Karvajalan saksalaissyntyinen vaimo Barbara, joka julistetaan noidaksi. Myös rehevä renessanssinero Paracelsus välähtää ohitsemme.*



Olin kuullut, ettei tämä Waltarin suurromaaneista olisi niin hyvä kuin esimerkiksi Sinuhe, ja näin myös on. Vaikka tapahtumat ovat sinällään mielenkiintoisia, etenevät ne melko verkkaista vauhtia. Välistä jopa liiankin hitaasti. Samaa asiaa tunnutaan vatvovan sivutolkulla ja joskus vielä myöhemminkin vähän turhankin kanssa. Mikael itse myös tuntuu sortuvan aina vain samoihin virheisiin tai ainakin hyvin samankaltaisiin, niin, että alkaa oikeasti pohtimaan eikö hän oikeasti opi yhtään mitään kokemuksistaan. Loppua kohti kirja kuitenkin muuttuu mielenkiintoisemmaksi vauhdin lisääntyessä ja liiallisten uskonnollisten pohdintojen jäädessä edes vähäsen sivuun.

Sanoisin, ettei kyseessä ole parhainta Waltaria, mutta kuitenkin ehdottomasti vaikuttava teos, joka kannattaa lukea jos Waltarin teksteistä nauttii. Rinnalle kuitenkin suosittelen ehdottomasti jotain muutakin luettavaa. Yksittäin luettuna tämä nimittäin saattaa olla melkoisen raskas.

Mikael Karvajalka oli ensikosketukseni äänikirjoihin ja pakko sanoa, että tykästyin kyllä. En ehkä osaa niinkään vain olla paikallani ja kuunnella levyä, mutta esim. neulominen tai joku muu helpohko toimi siinä samalla toimii mainiosti. Tarkoitan jotain sellaista, joka ei vaadi täysinäistä keskittymistä. Itsellä ainakaan moinen ei haitannut keskittymistä sen paremmin kirjan kuunteluun kuin näpertelyynkään. Joskin sen huomasin, että hieman heikompi muistijälki itse kirjasta jäi verrattuna siihen kuin jos sen lukisi itse. Tässä tapauksessa kuitenkin lienee syy ennemmin tottumattomuudessa kuin muussa. Äänikirjan lukijaa ainakaan ei voi syyttää. Veikko Honkasen työ oli mielestäni hyvä ja selkeä. Olkoonkin, että joidenkin hahmojen "äänet" olivat melkoisen ärsyttäviä.

J. Fennimore Cooper: The Last of the Mohicans

Alkuteos:  1826 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1993 (ko.painos)
Sivumäärä: 330
Kustantaja: Wordsworth Editions Ld
ISBN: 1-85326-049-5
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: Wordsworth classics
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista (11/50)

*Skirmishes, captures, flights and rescues are only some of the ingredients in this classic tale of bloody conflict between the British and the French in the forests of North America. The story also tells of the cynical exploitation of the native tribes by the two protagonists, setting Indian against Indian. Mohican against Huron.

However, there is one honourable European, Natty Bumppo, the loyal and courageous woodsman, who prefers the simple code of natural law to the machinations of the white man. Together with Uncas, the last of the Mohicans, he helps to thwart the efforts of Magua, the sinister Huron, who is intent on preventing Alice and Cora Munro from joining their father, the British commander of Fort William Henry.

James Fenimore Cooper was the first great American novelist, and his love of the early frontier and the lore of the woodsman struck a chord with his readers that still finds an echo today.*



Ajan hampaan huomaa tässä teoksessa lähinnä kielestä. Ainakin näin englanniksi luettuna. Lauserakenteet ja jotkut ilmaisuista ovat melko hankalatajuisia välistä. Hidasta luettavaa siis. Kuitenkin itse tarina on ajaton ja kiintoisa. Varmastikin saavuttaa lukijakuntansa vielä tänäkin päivänä. Joskin ehkä suosittelen lukemaan Viimeisen mohikaanin mieluummin suomeksi ihan vain ymmärrettävyyden takaamisen takia. Itse ehkä olisin nauttinut kirjasta enemmän suomeksi, mutta toisaalta oli antoisa kokemus lukea se englanniksi. Joskin selvästi hitaampi. Uskon myös, että vaikka kirjassa on hivenen - ja vain hivenen - romantiikkaa, puree se myös tyttöihin. Olkoonkin, että teos on selkeästi kirjoitettu enemmän miespuolisia lukijoita ajatellen. Tai ainakin itselle jäi sellainen olotila kirjan tapahtumista, jotka todella tuntuvat liikkuvan pulasta toiseen ja taistelusta toiseen.

Anne Dickson: Naisen kirja - Tie terveeseen itsetuntoon

Alkuteos: A Woman in your own right (1982)
Suomentaja: Liisa Hakola
Ilmestymisaika: 1986 (ko.painos)
Sivumäärä: 93
ISBN: 951-9435-21-2
Muoto: Nidottu
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Elämäntaito - tai self-help-kirja  (10/50)

*Nainen, tämä kirja voi muuttaa elämäsi!

Useimmat meistä joutuvat joka päivä tilanteisiin, jotka tekevät meidät epävarmoiksi, joissa emme tiedä, miten menetellä. Tämä kirja opettaa naista tuntemaan itsensä paremmin, tietämään oikeutensa ja esittämään mielipiteensä selkeästi ja suoraan - eli kehittämään itsetuntoaan. Tämän kirjan luettuaan nainen voi ja uskaltaa esiintyä rohkeasti omana itsenään. Naisen kirja käsittelee mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita: itsetuntoa, seksuaalisuutta, oikeuksia, valtaa ja vastuuta, elämäntapaa ja -taitoa, työelämää ja rahaa, kehoa ja terveyttä.*



Joopa joo. Pakko sanoa, että en kyseiseen opukseen olisi tarttunut ellei moista kohtaa lukuhaasteessa olisi ollut. Ja tunnustan, että tässäkin houkutti se, että kirja on lyhyt. Kaikeksi onneksi se myös oli varsin helppolukuinen, vaikken nyt kauheammin sen "neuvoista" perustakaan.

Kirja on aika vanha, ja se on kirjoitettu jokseenkin opettavaisella otteella, joka ainakin itseä alkoi ärsyttämään. Se latelee lähes koko ajan pelkkiä itsestään selvyyksiä ja antaa esimerkkejä tilanteista. Ne eivät kuitenkaan ole minusta ollenkaan kiinnostavia. Myös kirjan esittämät harjoitukset saivat minut lähinnä repimään hiuksiani. Ilmeisesti minulla sitten kai kaikesta huolimatta on suhteellisen terve itsetunto? Olkoonkin, että tunnistin itsessäni ainakin muutamia kohtia, joissa kieltämättä olisi parantamisen varaa...

Agatha Christie: Kuolema ilmoittaa lehdessä

Alkuteos: A Murder Is Announced (1950)
Suomentaja: Eila Pajastie
Ilmestymisaika:  1991 (ko.painos)
Sivumäärä: 275
Kustantaja: Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy
ISBN: 951-643-394-4
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Neiti Marple -sarjaa
Peukku:  ^^b
Lukuhaaste 2015: Jännityskirja tai dekkari (9/50)

*>>Murhan ilmoitetaan tapahtuvan perjantaina, lokakuun 29. päivänä Pikku-Paddocksissa kello 6.30 ip. Ystävät ottakaa kutsuna vastaan tämä ainoa tiedoksianto.>>

Onpa merkillistä, toteaa rouva Swettenham lukiessaan tämän omalaatuisen ilmoituksen aamulehdestä aamiaispöydässä paahtoleipänsä ääressä. Jonkinlaiset kutsut, luulisin. - Murhaleikki tai jotain sen tapaista, toteaa puolestaan hänen poikansa Edmund.

Murhaleikki tosiaan, mutta karmeampi kuin kukaan olisi osannut kuvitella. Neiti Marplella on edessään visainen ongelma, kun hän joutuu ottamaan selville ovatko ihmiset, ja erityisesti jotkut heistä, lainkaan sitä mitä sanovat olevansa.*



Olen jokseenkin vältellyt Christien Marple-kirjoihin tarttumista. Muutamia niiden pohjalta tehtyjä televisio sovituksia olen kyllä katsonut ja jotenkin en ole niiden neiti Marplesta pitänyt. Siksi kirjatkin ovat jääneet suurelta osin sivuun. Nyt päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja kokeilla.

Christien tyyli ja taito kirjoittaa välittyy hyvin Marple-kirjoissakin. Hahmoja tulee ja menee ja he ovat väliin melkoisia persoonia. Ainoa, josta ei kunnolla tahdo saada kiinni on neiti Marple itse. En kamalammin edelleenkään pidä hänen hahmostaan. Hän on aivan liikaa tungetteleva isoäiti. Kuitenkin itse tapaus on mielenkiintoinen ja kutkuttava. Eikä ehkä ihan niin selkeästi pääteltävissä kuin Poirot-dekkareissa. Marplella kun on vähän erilainen tyyli tutkia tapausta ja monet asiat tulevat esille kuin huomaamatta kohdissa, joita seuraillaan toisten kirjan hahmojen vinkkelistä. Marple vain sattuu bongaamaan ne sitten jotenkin. Ilmeisesti pitää koettaa muitakin Marplen mysteerejä.