Alkuteos: 1798 - 1850 (ilm. runoja)
Toimittaja: Tellervo Tapiolinna
Suomentajat: Aale Tynni
Yrjö Jylhä
Lauri Viljanen
Ilmestymisaika: 1949 (ko.painos)
Sivumäärä: 154
Kustantaja: WSOY
Muoto: Nidottu
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Runokirja (13/50)
*William Wordsworth - >>järvikoulun>> runoilijamestari - toi romantiikan Englannin runouteen julkaistessaan yhdessä Coleridgen kanssa kuuluisan esikoisteoksensa Lyyrillisiä balladeja (1798), joka sekä aiheeltaan että tyyliltään tietoisesti poikkesi klassillisista perinteistä. Tämä Englannin ensimmäinen romantikko edustaa eurooppalaisen romantiikan maltillisimpia puolia ja on tyynen, koruttoman luonnollisuutensa tähden ollut maassaan suuresti rakastettu runoilija.
Suomennosvalikoima Runoja sisältää etupäässä Wordsworthin nuoruuden lyriikkaa, joka on hänen tuotannossaan elävintä: terveentuoreita ja herkkiä luonnonrunoja, maineikkaita balladeja ja mieterunoja sekä jälkeenjääneenä teoksena julkaistun Preludin, jossa hänen nuoruutensa herää uuteen elämään. Wordsworthin runo on syntynyt >>iloksi luonnollisten sydänten >>, kuten vuoristolaisrunoilija itse on sanonut. Hänen runonsa läikehtii herkin tunnevivahduksin ja sitä elähdyttää vakava ja harras optimismi. ensimmäisenä hän tuo eurooppalaiseen runouteen talonpoikaisidyllin. Suomalaiselle lukijalle hänen maalaisrealisminsa tuo lähinnä mieleen Runebergin.
Aale Tynnin loistavana käännöksenä on Wordsworthin lyriikka saanut välittömän runollisen ja samalla sanatarkan suomenkielisen asun. Kokoelmaan on otettu myös kaksi Yrjö Jylhän suomennosta sekä Lauri Viljasen käännös runosta Tintern Abbey . Valikoiman johdantoessee on tohtori Tellervo Tapiolinnan asiantuntevaa työtä.*
Tämän runokirjan valitsin koska pohdin, että voisi olla hyvä tutustua klassikkorunoilijan nuoruuden tuotantoon. Jouduin aika pahasti pettymään. Runot ovat melkoisen tylsiä ja mitäänsanomattomia. Periaatteessa kauniita, mutta jotenkin itse jäin niille kylmäksi. En sitten tiedä, voisiko mahdollisesti olla syynä jokseenkin vanhahtava käännösasu... Tai sitten vain yksinkertaisesti pidän enemmän toisentyylisestä runoudesta.
Toimittaja: Tellervo Tapiolinna
Suomentajat: Aale Tynni
Yrjö Jylhä
Lauri Viljanen
Ilmestymisaika: 1949 (ko.painos)
Sivumäärä: 154
Kustantaja: WSOY
Muoto: Nidottu
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Runokirja (13/50)
*William Wordsworth - >>järvikoulun>> runoilijamestari - toi romantiikan Englannin runouteen julkaistessaan yhdessä Coleridgen kanssa kuuluisan esikoisteoksensa Lyyrillisiä balladeja (1798), joka sekä aiheeltaan että tyyliltään tietoisesti poikkesi klassillisista perinteistä. Tämä Englannin ensimmäinen romantikko edustaa eurooppalaisen romantiikan maltillisimpia puolia ja on tyynen, koruttoman luonnollisuutensa tähden ollut maassaan suuresti rakastettu runoilija.
Suomennosvalikoima Runoja sisältää etupäässä Wordsworthin nuoruuden lyriikkaa, joka on hänen tuotannossaan elävintä: terveentuoreita ja herkkiä luonnonrunoja, maineikkaita balladeja ja mieterunoja sekä jälkeenjääneenä teoksena julkaistun Preludin, jossa hänen nuoruutensa herää uuteen elämään. Wordsworthin runo on syntynyt >>iloksi luonnollisten sydänten >>, kuten vuoristolaisrunoilija itse on sanonut. Hänen runonsa läikehtii herkin tunnevivahduksin ja sitä elähdyttää vakava ja harras optimismi. ensimmäisenä hän tuo eurooppalaiseen runouteen talonpoikaisidyllin. Suomalaiselle lukijalle hänen maalaisrealisminsa tuo lähinnä mieleen Runebergin.
Aale Tynnin loistavana käännöksenä on Wordsworthin lyriikka saanut välittömän runollisen ja samalla sanatarkan suomenkielisen asun. Kokoelmaan on otettu myös kaksi Yrjö Jylhän suomennosta sekä Lauri Viljasen käännös runosta Tintern Abbey . Valikoiman johdantoessee on tohtori Tellervo Tapiolinnan asiantuntevaa työtä.*
Tämän runokirjan valitsin koska pohdin, että voisi olla hyvä tutustua klassikkorunoilijan nuoruuden tuotantoon. Jouduin aika pahasti pettymään. Runot ovat melkoisen tylsiä ja mitäänsanomattomia. Periaatteessa kauniita, mutta jotenkin itse jäin niille kylmäksi. En sitten tiedä, voisiko mahdollisesti olla syynä jokseenkin vanhahtava käännösasu... Tai sitten vain yksinkertaisesti pidän enemmän toisentyylisestä runoudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti