Raymond Khoury: Viimeinen temppeliherra

Alkuteos: The Last Templar (2005)

Suomentaja: Pirkko Talvio-Jaatinen

Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)

Sivumäärä: 516

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-5687-9

Muoto: Nid.

Peukku ^^b

Lukuhaaste 2015: Kirjailijalla samat nimikirjaimet kuin minulla (31/50)

*JERUSALEM VUONNA 1291.

Merelle katoava laiva Falcon Temple vie mennessään tulipaloa pakenevat Temppeliherrain ritarikunnan ritarit ja heidän aarteensa. Onko aarre rahaa, kadonnut käsikirjoitus vai ehkä jokin salainen koodi?

NEW YORK, NYKYPÄIVÄ.

Neljä ritariksi pukeutunutta ratsumiestä miekkoineen syöksyy Metropolitan-museoon, jossa juhlitaan Vatikaanin aarteita esittelevän näyttelyn avajaisia. Kutsuvieraiden joukossa oleva arkeologi Tess Chaykin katselee ryöstäjiä kauhun vallassa.

FBI kutsutaan apuun. Tess Chaykin vedetään mukaan tutkimuksiin, joita johtaa Sean Reilly. He saavat huomata, että Temppeliherrain ritarikunnan salaisuus on räjähdysvoimainen ja tietyt tahot ovat valmiita varjelemaan sitä loppuun saakka.*

Tähän kohtaan tahtoi olla hankaluuksia löytää kirjoja. Ensinnäkään en tahtonut löytää kirjailijaa, joten googletin. Mukavan pituinen lista löytyikin ja sitten aloin katsomaan mitä kirjoja löytyisi kirjastosta. Niitä oli vähän ja niistäkin suurinosa tietokirjoja. Lopulta Khoury sattui vastaan ja osoittautui jännityskirjailijaksi. Kun vielä kirjojen nimet näyttivät omaan silmään houkuttelevilta, oli valinta selvä.

Viimeinen temppeliherra on Khouryn teoksista ensimmäinen suomennettu ja se oli siksikin hyvä paikka aloittaa. Ja loistavaksi tutustumiseksi kirjailijaan se osoittautuikin. Tarina on vahva ja vauhdikas. Tylsiä hetkiä ei juurikaan ole luvassa. Juonessa on muutamiakin yllättäviä käänteitä, joten lukija pysyy varppeillaan. Toki joitakin melko turvallisia ja arvattavia asioita löytyy, mutta eikös lähes kaikista kirjoista? Pääasia on, että tarina koukuttaa mukaansa.

Khouryn tyyli kirjoittaa on mukava. Teksti soljuu eteenpäin ja suvannot ja äkkijyrkät menevät hyvää tahtia. Henkilöhahmot ovat persoonallisia ja heistä on kiinnostunut. Variaatiota löytyy moneen makuun vaikka tärkeiden hahmojen katras ei olekaan kovin laaja. Lopulta hahmoihin ei mennä liian syvälle, mutta riittävästi pinnan alle kuitenkin.

Pientä kritiikkiä ehkä antaisin Jumalasta ja kirkosta paasaamisen määrästä, mutta toisaalta kun ottaa huomioon kirjan aiheen, se on ehkä varsin ymmärrettävää. Ja lopulta pääpaino kuitenkin on itse aarteenmetsästyksellä, ei niinkään hengellisillä asioilla. Se on vain hyvä asia, joskin hahmojen katsannot tuovat oman pienen lisänsä kirjan jännitykseen…

Tässä on siis varsin mukava jännäri luettavaksi itse kullekin. Jos Dan Brown ja kumppanit iskevät, kannattaa ehdottomasti kokeilla Khouryä!