Alkuteos: Vanajan Joanna (1991)
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 447
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-952-239-084-4
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
*Hämeessä 1300-luvulla asustavalle kanteleensoittajaneito Joannalle suvun kunnia on tärkeämpää kuin rakkaus ja intohimo. Ruotsalaisritari Ulf Acer on syyllistynyt kauheaan syntiin, isäntappoon. Mies harhailee rauhaa saamatta ja haluaa vetäytyä luostarin hiljaisuuteen. Kun hän kuulee Joannan soittavan kannelta, kuuma elämänjano pyyhkii tuskan tieltään ja Ulf vannoo saavansa Joannan omakseen. Joanna ei kuitenkaan anna miehen korskean kiihkon häikäistä itseään.
Vanajan Joannassa ritarin kunnia ja ylhäisen naisen velvollisuudet säätelevät vääjäämättä ihmiselämää, ja sen ankarat ehdot voi murtaa vain jalo ja uskollinen rakkaus. Kaari Utrion upea historiallinen romaani valottaa tarkkaperäisesti keskiajan naisen karuja oloja.*
Utrio osaa kyllä punoa yhteen historiaa ja fiktiota. Hän on kasannut tosiperäisten tietojen ympärille kiintoisan tarinan hienoine hahmoineen ja yksityiskohtineen. Lukija saa mainion kuvan keskiaikaisesta elämästä tapoineen ja vaatteineen. Ihmisten velvollisuuksia on myös kuvattu hienosti. Paljoa ei todellakaan ollut naisella sananvaltaa tuolloin. Ellei ollut todella rikas ja leski…
Luvassa on miltei mahdottomalta vaikuttava rakkaustarina, jossa nuoret miltei alkuun kieltävät tunteensa ja sitten astuukin kohtalo velvollisuuksineen tielle. Pitää naida toinen ja mennä suorittamaan tehtävää sinne ja tänne. Ystävät ja niin sanonut ystävät joko vaikeuttavat tai helpottavat elämää ja lapsien henget ovat vaarassa. Aika perinteistä Utriota siis siinä mielessä tarjolla.
Tällä kertaa se vain ei minuun purrut vaikka Utrion kirjoista yleensä olenkin pitänyt. Päähenkilöt Joanna ja Ulf jäävät jotenkin pinnallisiksi. Heidän kaltaisiaan upeita ja ylväitä hahmoja on jo nähty monta. He eivät ota lukijaa omakseen. Sivuhahmoista löytyy monta paljon kiinnostavampaa. Sääli vain, että he todella jäävät sivuosaan…
Myöskään juoni ei kuulu suosikkeihini. Ihastumiset ja ongelmat, ne on jo nähty. Tapahtumat juoksevat nopeasti paikasta toiseen. Niin Ruotsissa, Hämeessä kuin välillä vähän kauempanakin. Osa selittää sitä, miksi hahmot tekevät tekojaan ja heidän motiivinsa tulevat sitä kautta selviksi, mutta osa on melko liiba laabaa ja vähän turhan oloista. Olkoonkin, että keskiajan elämänkuvauksena kirja on hieno.
Kirjana Vanajan Joanna on nopeasti luettavaa ja kevyttä. Uskaltaisin ehkä jopa sanoa vähän hömppää, joka kyllä saa ajatukset muualle. Ei valitettavasti parasta Utriota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti