George R.R. Martin: A Clash of Kings

Alkuteos: A Clash of Kings (1998)

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 1009 + extrat

Kustantaja: Bantam Books

ISBN: 978-0-553-57990-1

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: A Song of Ice and Fire #2

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 17, 25, 41 ja 45

*In this eagerly awaited sequel to A Game of Thrones, George R.R. Martin has created a work of unsurpassed vision, power, and imagination. A Clash of Kings transports us to a world of revelry and revenge, wizardry and warfare unlike any you have ever experienced.

A comet the color of blood and flame cuts across the sky. And from the ancient citadel of Dragonstone to the forbidding shores of Winterfell, chaos reigns. Six factions struggle for control of a divided land and the Iron Throne of the Seven Kingdoms, preparing to stake their claims through tempest, turmoil, and war. It is a tale in which brother plots against brother and the dead rise to walk in the night. Here a princess masquerades as an orphan boy; a knight of the mind prepare a poison for a treacherous sorceress; and wild men descend from the Mountains of the Moon to ravage the countryside. Against a backdrop of incest and fratricide, alchemy and murder, victory may go to the men and women possessed of the coldest steel.. And the coldest hearts. For when kings clash, the whole land trembles.*

Seikkailu Westerosissa jatkuu!

Tällä kertaa näkökulmahahmojen joukkoon voidaan lisätä Theon Greyjoy ja ser Davos, Sipuliritari. Muuten ääneen pääsevät hahmot ovat samat kuin ensimmäisessä osassa. Yhtä seurasta poistunutta lukuunottamatta.

Kuten ensimmäisen osan kanssa, myös kakkos kirjan tapahtumat ovat muuntuneet varsin hyvin televisiosarjaan. Mitään järisyttäviä muutoksia tai yllätyksiä ei ole luvassa. Painotus on sarjan katsoneella edelleenkin siinä, miten upeasti hahmot avautuvat lukiessa laajempaan skaalaan. Heihin pääsee aina vain syvemmälle ja syvemmälle sisään. Heitä ymmärtää tai vihaa enemmän. Ja myös osa vielä ääneen pääsemättömistä (?) hahmoista tulee tutummiksi näiden sivujen myötä. Jos oikein muistan, niin jotkut tapahtumat kerrotaan kirjassa laajemmin ja paremmin kuin mihin televisiosarja pystyi. Ja ehkä muutamaa pientä asiaa ei sarjassa paljastettu tai ne jäivät todella pienelle huomiolle. Tietysti joitain pieniä poikkeuksia tapahtumiin on tai ne sattuvat hitaammin kuin sarjassa. Tapahtumiinkin saa siis selvästi laajemman kuvan.

Martin kirjoittaa vauhdikkaasti ja persoonallisesti. Jokaisella kertojalla on oma äänensä ja tapansa tarkkailla maailmaa. Heidän elämänsä linkittyvät uskomattomalla tavalla tapahtumiin ja toisiinsa. Pientä miinusta tosin taas siitä, että joskus tapahtumien ajoitus on hankalaa. Osa luvuista kun on ajallisesti todella lyhyitä ja osa taas pitkiä. Pienellä yrityksellä tapahtumissa kestää kuitenkin perässä. Oikeastaan lukija saattaa yllättyä siinä, miten paljon aikaa joidenkin tapahtumien välillä kuluu. Joskus kun tuntuu, ettei aika olisi mennyt ollenkaan eteenpäin, mutta kuitenkin äkkiä tajuaa lapsien muuttuneen aikuisiksi...

Olen kyllä koukussa nyt tähän sarjaan. Kolmas osa lähtee lukuun välittömästi ja neljäs ja viides odottavat jo hyllyssä vuoroaan. Ne tulee varmaankin luettua heti putkeen. En kyllä valitettavasti taida ehtiä lukemaan niitä ennen kuin televisiosarjan uusin kausi pyörähtää käyntiin… Mutta haitanneeko tuo? Tärkeintä on kuitenkin nauttia hyvistä kirjoista.

Tästä siis hyvää ja laadukasta fantasiaa kypsempäänkin makuun. Löytyy taisteluja, romantiikkaa ja juonittelua sekä magiaa. Varmasti jokaiselle jotakin!

Colleen McCullough: Morgan’s Run

Alkuteos: Morgan’s Run (2000)

Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)

Sivumäärä: 608

Kustantaja: BCA

ISBN: ?

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2016: 30. Viihteellinen kirja (10/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 3, 4, 9, 25, 32 ja 44

*For the first time since her hugely popular bestseller The Thorn Birds captivated millions of readers, Colleen McCullough returns to Australia with a breathtaking new historical saga.

It was one of the greatest human experiments ever undertaken: to populate an unknown land with the criminal, the unloved and the unwanted of English society. Amid conditions of brutality that paralleled those of slavery, ‘The First Fleet’ was sent to a place no European but the legendary Captain Cook had ever seen.

Left to live or die on the hostile Australian continent, these convicts - and their equally isolated guards - occupy the centre of Colleen McCullough’s compelling new epic. Richard Morgan - convicted felon and educated, intelligent, resourceful man - finds the will to survive, experience the joys of love, and finally make an indelible mark upon the new frontier. A thoroughly researched historical saga rich in romance, adventure and unforgettable characters, Morgan’s Run has the makings of a modern classic.*

Tähän kirjaan tartuin sen nimen houkuttelemana. Ja jotenkin odotin karua elämää ja jopa julmuuksia, mutta lukiessani pidemmälle aloin jo vähän turtua…

Kirjan alku kertoo Richard Morganin elämästä Bristolissa. Kaikki on varsin hyvin, hän on koulutettu aseseppä, jonka onnistuu jopa tienata rahaa säästöön asti. Hänellä on vaimo ja poika ja perhe lähellään. Mutta koska Richard on rehellinen ja kunnollinen mies, joutuu hän lopulta pulaan ja sittenhän oikeastaan kaikki meneekin pieleen ja tämä kunnon mies menettää käytännössä kaiken.

Kirjan seuraavat osat käsittelevätkin sitten Richardin aikaa ensin vankilassa ja sitten pitkän pitkää purjehdusta Englannista kohti Australiaa. Mukaan mahtuu myrskyä, kapina suunnitelmia kuin uusia ystäviäkin.

Kirjan loppupuoli taas keskittyy siihen, miten haasteellista ja vaikeaa on elämä uudella mantereella, jota vasta ollaan asuttamassa. Rakennetaan kotia ja toimivaa yhteiskuntaa, joka on sinällään hankalaa kun osa asukkaista on vapaita miehiä - sotilaita ja merimiehiä - osa entisiä vankeja, jotka ovat suorittaneet tuomionsa ja osa taas vankeja, joilla rangaistuksen kärsiminen on vielä kesken. Tähänkin osaan mahtuu rakkautta ja ystävyyttä, sekä tietenkin ongelmia, jotka on tehty voitettavaksi.

McCullough on kirjoittanut kirjan, jossa historiallinen henki elää vahvana. Hän on panostanut ajan tuntuun ja lukija pääseekin hyvin kokemaan elon karun ihanuuden hahmojen kautta. Näitä hahmoja onkin vaikka muille jakaa. Toisinaan heitä kaikkia on hyvin vaikea muistaa, sillä osa heistä ei ole ollenkaan kiinnostavia. Itse en esimerkiksi edes kauheammin välittänyt päähenkilöstä, Richard Morganista. Minusta hän on vain hupsu mies, jolla suuren epäonnen jälkeen käy tilanteen huomioon ottaen aivan uskomaton tuuri… Sen sijaan hänen toveristaan Stephen Donovanista olisin mielelläni kuullut enemmänkin. Kirjan naishahmot taas ovat minusta kaikki järjestyksessään tylsiä ja melko yksipuolisia.

Uskoisin, että näin massiivinen kirja olisi ollut helppolukuisempi ja hiukan “keveämpi” lukea suomeksi. Kirjoitustyylikin kun pyrki olemaan enemmän arvokkaampi ja vanhemman oloinen kuin vauhdikas ja helppolukuinen. Jos siis Australian asutus ja vankien elämä historiallisissa puitteissa kiinnostaa, suosittelen tarttumaan tähän teokseen - ja ehkä ennemmin suomeksi.

David Guterson: Lumi peittää setripuut

Alkuteos: Snow Falling on Cedars (1994)

Suomentaja: Markku Päkkilä

Ilmestymisaika: 1996 (ko.painos)

Sivumäärä: 461

Kustantaja: Otava

ISBN: 951-1-14260-7

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2016: 4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja (9/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 32, 42 ja 44

*San Piedro on mystisen kaunis saari Seattlen edustalla. Ennen saarta asuttivat rinnan Euroopasta tulleet siirtolaiset ja mansikkapelloilla ahkeroivat japanilaiset. Toinen maailmansota repäisi kuilun asukkaiden välille, eikä mikään palannut enää ennalleen.

Kun sitten arvostettu kalastaja kuolee oudoissa olosuhteissa, patoutunut kauna näyttää voimansa. Tapahtumat laajenevat kuvaukseksi kolmen sukupolven elämästä, kulttuurien välisestä kuilusta, ihmisten vastuusta, rakkaudesta.*

Kertomus liikkuu peräti kolmella tasolla. Nykyajassa seuraamme murhaoikeudenkäyntiä, jossa toisenpolven maahanmuuttajaa Kabuo Miyamotoa syytetään kalastajan murhasta. Lukija pääsee istumaan oikeussaliin ja kuulemaan kunkin todistajan lausunnot ulkona riehuvan lumimyrskyn antaessa oman sävynsä tapahtumille. Aina uuden hahmon astuessa todistajanaitioon, lukija taas pääsee sukeltamaan menneeseen. Kukin todistajista nimittäin kertoo yksityiskohtaisesti sen, mitä hänelle tapahtuikaan murhapäivänä. Ja lisäksi lukijalle avataan vielä pienen saaren maailmaa ja sen ennakkoluuloja Hatsuen ja Ishmaelin kertoessa nuoruutensa tarinaa. Hatsue on syytetyn vaimo ja Ishmael kylän lehtimies.

Kolme tavallaan päällekkäistä kertomusta on sommiteltu hienosti yhteen, eikä tapahtumien kulkua ole hankala seurata. Todistajien puheenvuoroissa pääsevät hienosti esiin epäluulot, olettamukset ja kunkin persoona. Länsimaisen ja japanilaisen kulttuurin yhteentörmäys on kuvattu hyvin ja uskottavasti. Kumpikin puoli saa omat puolustajansa ja syyttäjänsä. Lukijalle tarjotaan mahdollisuus ymmärtää molempia.

Kaunis tarina, josta paljastuu monia piirteitä ja joka saa pohtimaan ennakkoluulojen ja myös kulttuurien erojen vaikutusta elämään. Miten helppoa ja yksinkertaista olisikaan, jos ymmärtäisimme toisiamme paremmin. Lumi peittää setripuut onkin minusta ensinnä kertomus ihmisten välisistä eroavaisuuksista ja siitä, miten niistä huolimatta voimme elää yhdessä. Hieno lukukokemus, jota suosittelen lämpimästi lukijalle jolla on avara mieli.

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

Alkuteos: Allt jag inte minns (2015)

Suomentaja: Tarja Lipponen

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 181

Kustantaja: Johnny Kniga

ISBN: 978-951-0-41684-6

Muoto: E-kirja (E-PUB)

Peukku: q^^

Huom: Kiitos Elisa Kirja ja HelMetin Epos-elukupiiri

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 4, 17, 44 ja 49

*Augustpriset 2015 -voittaja

Mosaiikkimaista maahanmuuttajaproosaa rakkaudesta, identiteetistä ja ystävyydestä.

Kaikki se mitä en muista on jännitysromaanin keinoja käyttävä kertomus Samuel-nimisestä nuoresta miehestä. Samuel on kuollut auto-onnettomuudessa ja nimettömäksi jäävä kirjailija kiertää haastattelemassa hänen ystäviään saadakseen selvää Samuelin elämästä.

Lyhyin kommentein kaikki vuodattavat saman tarinan omasta näkökulmastaan. Moniäänisen kerronnan keskiössä on paljas ihminen, vasta sitten hänen ulkonäkönsä, ammattinsa, etninen taustansa tai sukupuolensa.

Tarinoiden myötä käy ilmi, että Tukholman yössä heiluva Samuel on ollut maahanmuuttoviraston byrokraatti, salaperäinen Laide arabian kielen tulkki, kämppäkaveri Vandad kaapin kokokoinen järkäle, isoäiti ruotsinkielisiä sananlaskuja lateleva dementikko. Käy myös ilmi, että auttaakseen Ruotsissa laittomasti oleskelevia siirtolaisnaisia Samuel keksi luovuttaa hoitolaitokseen joutuneen isoäitinsä talon näille. Sitten talo syttyi palamaan ja katastrofi oli valmis.

Khemiri on kirjoittanut huolellisesti dramatisoidun kuoroteoksen, jonka äänimaailma syventää näennäisen pinnallista ihmiskohtaloa ja kasvattaa yksiulotteisen jännitysnäytelmän Samuelin kuolemasta tiheäksi pohdinnaksi ihmisyyden ehdoista.*

Olen hieman kahden vaiheilla tämän kirjan suhteen. Toisaalta lähestymiskanta on kiinnostava, mutta toisaalta se pitää lukijan etäällä hahmoista ja koko tarinasta. Kirja kun koostuu nimettömäksi ja muutenkin melko persoonattomaksi jäävän tunisialais-ruotsalaisen kirjailijan tekemistä haastattelunpätkistä, joissa Samuelin tunteneet henkilöt kertovat tämän tarinaa. Kukin tietenkin omalta kantiltaan ja omien tietojensa pohjalta. Näin lukijan tehtäväksi jää palasten yhdistäminen ja sen päättäminen, mitä ja ketä hän uskoo. Loppuja tällä kirjalla on siis yhtä monta kuin on lukijoitakin.

Haastattelut hyppivät ja joskus voi olla hankalaa hahmottaa kuka oikein onkaan äänessä. Muutamat suuremmat kokonaisuudet on helppo käsittää yhden henkilön kertomuksiksi, mutta osaa voi olla hankalampi paikallistaa. Kirja pistää lukijalle haasteen, vaikka samaan aikaan vikitteleekin varsin mukaansatempaavalla kerronnalla. Jossa kyllä itseäni jotkut tuntemattoman kirjailijan tekemät sulkuhuomautukset hieman häiritsivät. Tyyli on kuitenkin persoonallinen ja raikas, jopa piristävä.

Kirja on mielenkiintoinen kuvaus siitä, mitä lopulta kukin muistaa. Miten erilailla saman asian kaksi ihmistä voi käsittää ja ymmärtää. Tässä on kiinnostava ja lukijaa haastava kirja, joka samalla käsittelee myös varsin ajankohtaisia asioita.

Karin Slaughter: Kaunokaiset

Alkuteos: Pretty Girls (2015)

Suomentaja: Pirjo Ruti

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 463

Kustantaja: HarperCollinsNordic

ISBN: 978-91-509-0786-5

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2016: 28. Perheenjäsenelle tärkeää aihetta käsittelevä kirja (8/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 41, 42, 44 ja 49

*Kaikilla on salaisuuksia. Eräät ovat vain brutaalimpia kuin toiset.

Hänen miehensä murhataan kylmäverisesti. Hänen sisarensa on kadonnut jäljettömiin.

Kun Claire alkaa kaivella menneitä, hän ymmärtää elämänsä valheellisuuden - että hänen miehensä olikin jotakin aivan muuta kuin hän oli luullut. Pian hänelle selviää, että totuus on julmempi kuin hän oli koskaan osannut kuvitellakaan.

Karin Slaughter on kirjoittanut psykologisen trillerin, joka on niin jännittävä, että sen kesken jättäminen tekee suorastaan kipeää. Kaunokaiset on mestariteos: älykäs, taitavasti kirjoitettu ja täydellisen hyvä.*

Kaunokaiset on usealla tavalla erityislaatuinen kirja. Ensinnäkin itselleni sen takia, että se on ensimmäinen Slaughterin kirjoista jonka luen ensin suomeksi. Slaughterin tuotannosta se taas nousee esiin siitä syystä, että kirjan päähenkilöt ovat siviilejä eivätkä poliiseja tai agentteja. Vain kaksi aivan tavallista sisarusta, joiden perhettä on aikoinaan kohdannut suuri tragedia.

Vaikka kyseessä on psykologinen trilleri ja Slaughter tyylilleen uskollisesti on suorastaan riipaisevan rehellinen ihmisen hirvittävyyden suhteen, nousee kirjasta silti esille myös toisenlainen sanoma. Sanoma perheen ja sisarusten välisestä rakkaudesta ja välittämisestä, joka voittaa esteet. Slaughter kuvaa minusta aivan uskomattoman hyvin ja koskettavasti Clairen ja Lydian välisiä suhteita ja myös heidän isänsä kirjoittamat kirjeet ovat todella liikuttavia. Itselleni perhe on merkittävä ja suhteeni sisareeni hyvä ja vahva, joten jäin koukkuun. Lisäksi kirjassa on myös muutama muu vaikea aihe, jotka osuvat vähän arkaan paikkaan perheeni suhteen. Mutta erityisesti juuri perheenjäsenten välisten suhteiden kuvailun takia on pakko nostaa hattua. Osui ja upposi. Liikuttumiseen kannattaa varautua!

Slaughter on punonut kasaan jännittävän ja todella napakasti otteessaan pitävän tarinan. Kirjaa ei tahtoisi laskea käsistään! Itse ahmaisin sen kahdessa illassa/yössä, kun en vain voinut lopettaa kesken. Juoni etenee vauhdikkaasti ja kiinnostavasti. Monesti lukijasta tuntuu, että on edellä, mutta sitten tapahtuukin jotain yllättävää. Näin siis jos lukija ei ole koko ajan tarkkana. Jostain syystä itse huomasin yhdistäväni lankoja jopa nopeammin kuin tavallisesti. Johtuisikohan siitä, että lukukieli oli tällä kertaa omani? Pitää selvästi koettaa lukea muistakin Slaughterin kirjoja suomeksi ja testata. Kaunokaisissa lukijan on muutenkin ehkä helpompi samaistua “tutkijoihin” ja tragediaan, sillä näillä siviileillä ei ole käytössään poliisien laitteita ja tietoja vaan periaatteessa aivan samanlaiset mahdollisuudet kuin kellä vain tavallisella pulliaisella. Joskin hyvin rikkaalla sellaisella… Tapahtumat kuitenkin tulevat lähemmäksi ihmistä, kun ne kuvautuvat ei-virkavallan edustajan kautta.

Henkilöhahmoina Claire ja Lydia ovat ihastuttavia ja erilaisia. He ovat helposti samaistuttavia ja heidän motiivinsa ja käyttäytymisensä ymmärrettäviä. Ja ymmärrän myös heidän äitiään Heleniä. On upeaa, miten hahmot aukeavat vähän kerrallaan ja kuinka jotkut asiat selittyvät ja tulevat helpommin käsitettäviksi. Erityisesti juuri isän kadonneelle tyttärelle kirjoittavat kirjeet avaavat tapahtumia ja eräällä tavalla kokoavat asioita yhteen. Ja niiden takaa alkaa vähitellen paljastumaan karu totuus…

Pakko vielä loppuun kehua tämän juuri ilmestyneen suomennoksen tekijää. Käännös on hyvää ja vahvaa työtä. Kieli on kaunista ja puhuttelevaa. Se onnistuu hyvin välittämään Slaughterin tekstien alkuperäisen tunnun ja jännityksen.

Todella koukuttavaa. Todella rehellistä. Todella raakaa. Ihmisluonnon pimeämmän puolen kuvaajana Slaughter on omaa luokkaansa. En voi kuin suositella jos vain kestää brutaalimpaa tekstiä.

George R.R. Martin: A Game of Thrones

Alkuteos: A Game of Thrones (1996)

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 835 +extrat

Kustantaja: Bantam Books

ISBN: 978-0-553-57340-4

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: A Song of Ice and Fire #1

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2016: 9. Sinulle vieraalla kielellä tai murteella kirjoitettu kirja (7/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 17, 25, 41 ja 44

*In A Game of Thrones, George R.R. Martin has created a genuine masterpiece, bringing together the best the genre has to offer. Mystery, intrigue, romance, and adventure fill the pages of the first volume in an epic series sure to delight fantasy fans everywhere.

In a land where summers can last decades and winters a lifetime, trouble is brewing. The cold is returning, and in the frozen wastes to the North of Winterfell, sinister and supernatural forces are massing beyond the kingdom’s protective Wall. At the center of the conflict lie the Stark of Winterfell, a family as harsh and unyielding as the land they were born to. Sweeping from a land of brutal cold to a distant summertime kingdom of epicurean plenty, here is a tale of lords and ladies, soldiers and sorcerers, assassins and bastards, who come together in a time of grim omens. Amid plots and counterplots, tragedy and betrayal, victory and terror, the fate of the Starks, their allies, and their enemies hangs perilously in the balance, as each endeavors to win that deadliest of conflicts: the game of thrones.*

Viimein sain aloitettua tämän lukuprojektin, joka on ollut hyllyssäni odottamassa jo pari vuotta. Jotenkin en vain ole saanut aloitettua, mutta nyt viimein päätin ottaa härkää sarvista ja uuden televisio sarjan kauden lähestyessä aloittaa tutustumisen myös kirjoihin.

Sarjan ensimmäinen kirja vastaa hyvin televisiosarjan tapahtumia. En tarkkaan muista mahtuivatko kaikki kirjan tapahtumat ensimmäiseen kauteen vai eivät, mutta sarjaan ei kirjan tapahtumista ole tehty juurikaan muutoksia. Ei ainakaan mitään merkittäviä mitä muistuisi suoraan mieleen. Tapahtumat vain kerrotaan ja esitetään laajemmassa mittakaavassa. Näin ollen kirja ei pääjuonien suhteen tuo televisio sarjaa katsoneelle suuria uutuuksia. Viehätys piileekin siinä, miten erilailla ja rikkaampina henkilöhahmot ja heidän välisensä suhteet näyttäytyvät.

Kirjassa tapahtumia päästään seuraamaan Tyrionin, Daenerysin, Aryan, Sansan, Branin, Jonin Eddardin ja lady Catelynin näkökulmista. Kukin näkökulmahahmoista on merkittävä ja omanlaisensa. Heidän toimintansa ja ajatuksensa pääsevät kirjassa paremmin esiin. Ja itse ainakin aloin muodostamaan heihin uudenlaisia siteitä kirjaa lukiessani. Esimerkiksi näin luettuna aloin paljon aikaisemmin tavallaan ymmärtämään Sansaa ja hänen toimiaan. Kun taas lady Catelynistä pidän huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Lisäksi kukin hahmoista tuo omia mielenkiintoisia havaintojaan ilmi koskien muita merkittäviä henkilöhahmoja kohtaan. Joten tilanteet tiivistyvät!

Koska näkökulmahahmoja jo itsessään on melko monta, eikä heidän kerrontajärjestyksensä ole mitenkään looginen, voi tapahtumien seuranta välillä olla haasteellista. Varsinaista kunnollista aikajanaa tapahtumien suhteen ei myöskään ole saatavilla, mutta onneksi teksteissä viitataan sen verran toisiinsa, että ajassa kuitenkin pysytään. Ainoaa poikkeusta tuo tietenkin Daenerysin osuuksien tarkka sijoittaminen tapahtumiin, sillä ne ovat vielä sen verran irrallisia muista tapahtumista.

Myös muita hahmoja kirjassa on melkoinen määrä ja heidän muistamisensa on melkoinen haaste. Niin se on kyllä myös televisiosarjassa. Onneksi kirjan lopussa on hyvä hakemisto henkilöistä ja pienet selitykset heidän suhteistaan. Helpottaa ainakin sen muistamista, mitkä huoneet taistelivat kenenkin puolesta.

Martin on onnistunut kirjoittamaan kutkuttavan jännittävän tarinan, joka pitää otteessaan. Hovin juonitteluja on ihana seurata ja ainakin suurimmaksi osaksi näkökulmahahmojen elämä on mielenkiintoista ja heihin muodostuu eräänlainen tunneside. Nyt jännitänkin sitten kovasti sitä, miten hyvin sarjan toinen osa tulee nappaamaan.

Stephen King: Kuvun alla

Alkuteos: Under the Dome (2009)

Suomentaja: Ilkka Rekiaro

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 1366

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-953-31-7829-1

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2016: 25. Kirjassa yli 500 sivua (6/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3 ja 44

*Kupu laskeutuu. Taistelu vallasta alkaa. Lopun aika lähestyy.

Pikkukaupungin ylle ilmestyy läpinäkyvä, kova kupu. Lentokone törmää siihen, autot räjähtävät ja ihmiset ruhjoutuvat. Kuvun murtamisyritykset epäonnistuvat ja pelko tulevasta kasvaa. Kun kaupat tyhjenevät, ilmanlaatu heikkenee ja synkät salaisuudet nousevat pintaan, kaupunkiin alkaa muodostua kaksi leiriä.

Stephen Kingin huikean jännittävä suurromaani kuvaa osuvasti pikkukaupungin syvintä olemusta ja inhimillisen pahuuden asteita.*

King tanssittaa lukijan eteen pikkukaupungin väen värikkäine persoonineen. Joukkoon mahtuu lähes jokaista perusjuntin karikatyyriä suunnalta jos toiselta. Se mikä lukijaa saattaa sotkea, on hahmonen määrä. Tietysti osa hahmoista vain vilahtaa näyttämöllä ja osa taas muodostuu tärkeämmiksi. Kaikilla ja kaikella on kuitenkin merkityksensä. Toiset hahmoista on selvästi luotu vihattaviksi ja toiset rakastettaviksi. King johdattelee varmuudella lukijan pitämään toisista ja inhoamaan toisia. Hän on onnistunut loistavasti vangitsemaan niin kiltteyttä kuin niitä negatiivisempia luonteenpiirteitä.

Juonellisesti Kuvun alla on totuttua Kingiä. Luvassa on yllättäviä ratkaisuja ja käänteitä, jotka laittavat lukijan välillä pohtimaan sitä, mitä hemmettiä oikeastaan juuri tapahtui. Ihmiset juonivat keskenään ja suunnittelevat vaikka mitä ja onnistuvat useamman kuin kerran sotkemaan toistensa kuviot. Ainoa asia, joka itseäni jäi harmittamaan on kirjan loppu. Tai oikeammin se syy, miksi ja mistä kupu tuli. Onhan se oikeastaan aika ymmärrettävä ja itsekin myönnän joskus leikkineeni vastaavanlaisella ajatuksella, mutta olisin silti ehkä kaivannut jotenkin erilaisempaa ja yllättävämpää ratkaisua.

Kaikesta huolimatta Kuvun alla on varsin viihdyttävä ja otteessaan pitävä lukukokemus, josta en kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi se on joissain kirjastoissa määritelty kuuluvaksi kauhu-genreen. Vauhdikkaista sattumuksista ja ihmisluonnon pohtimisesta pitäville voin suositella tätä lämpimästi. Suuren sivumäärän ei kannata antaa pelotella. Sivut nimittäin hupenevat lukiessa silmissä.

Minna Canth: Agnes

Alkuteos: Agnes (1892)

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 60

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-017-4

Muoto: E-kirja

Peukku: q^^

Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirjasta

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 48

*Kaksi lapsuudenystävää ja koulutoveria, Liisi ja Agnes, tapaavat vuosien tauon jälkeen Kuopion laulujuhlilla. Liisi on asettunut aloilleen ja perustanut perheen, Agnesista tullut sivistynyt ja syntinen maailmankansalainen. Mutta onko kumpikaan löytänyt onnea?*

Alussa Canth kertoo mistä kaksikko tuntee toisensa ja miten herttainen Liisi ihailee kaunista ja ylvästä Agnesta. Muistelun jälkeen siirrytään pian itse asiaan ja kaksikon jälleennäkemiseen, joka onkin omiaan herättämään varsin voimakkaita tunteita ainakin Liisissä.

Canth kuvaa hyvin Liisin ajatusmaailmaa ja hänen tunteitaan. Nostaa pintaan ajatuksia, joita varmaan kuka hyvänsä kokisi jos kaunis ja ihanteellisena pidetty henkilö tuleekin “sotkemaan” kuvioita. Ehkä pieni tunne jää siitä, että Liisi ylireagoi, mutta toisaalta ajat kirjan kirjoittamisen aikaan olivat toiset kuin nykyään.

Ajallisuus on osa tätä teosta ja se näkyy paitsi henkilöhahmojen asenteissa niin myös kielessä. Heidän puheensa on vanhahtavan sointista ja käyttämänsä sanat sellaisia, ettei osaa niistä todellakaan enää käytetä. Jotkut ilmaukset saattavat nykylukijasta tuntua hassuilta tai hankalilta, mutta kyllä niiden idean tajuaa.

Lyhyt klassikko, pala suomalaista kirjallisuushistoriaa.

Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa

Alkuteos: 世界の終りとハードボイルド・ワンダーランド

   Sekai no owari to hādo-boirudo wandārando (1985)

Suomentaja: Raisa Porrasmaa

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Sivumäärä: 552

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-8185-7

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2016: 10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama (5/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 6 ja 25

*Maailmanloppu ja ihmemaa on Murakamia fantastisimmillaa. Se on yksi hänen ennen suomentamattomia pääteoksiaan, jossa tarina kiitää ja mielikuvitus laukkaa valloillaan kuin romaanin yksisarviset.

Tässä klassikkoteoksessaan Murakami punoo tarinansa kahdella tasolla: Ihmemaa-jaksoissa kuljetaan salaperäisen mielenhallinnan ekspertin kannoilla Tokiossa. Meno on vauhdikasta ja humoristista, kun roistot jahtaavat liikaa tietävää päähenkilöä ja hänen kumppaniaan, pelkästään vaaleanpunaiseen pukeutuvaa neuvokasta neitoa. Sankarimme tietää, että hänen on pelastettava maailma, ja pian. Mutta miten?

Toisaalla liikutaan Maailmanlopussa, muurien ympäröimässä surumielisessä kaupungissa, jossa yksisarviset kopsuttelevat tyhjillä kaduilla eikä kenelläkään ole varjoa. Kertojan tehtävänä on lukea kaupungin kirjastossa vanhoja unia yksisarvisten kalloista. Keiden unia hän oikein näkee?

Ovelan tarinankerronnan lomassa Murakami käsittelee oivaltavasti ikiaikaisia kysymyksiä tietoisuudesta ja identiteetistä.*

En ole aikaisemmin lukenut Murakamia, mutta tämän kirjan jälkeen hänen muut teoksensa tulevat kuulumaan ehdottomasti loppumattoman tuntuiseen lukulistaani. Sen verran upeasta lukukokemuksesta oli omalla kohdallani kyse.

Tarina kulkee kahdella tasolla. Maailmanlopussa ja Ihmemaassa. Maailmanloppu on paikka ihmisen mielen sisällä. Se on jotain käsittämätöntä ja kuitenkin syvällistä. Siellä yksisarviset kulkevat ja jokaisella ihmisellä on yksi tehtävä. Heillä ei ole varjoa eikä oikeastaan sieluakaan. Maailmanloppu tuntuu oleva velvollisuuksien maailma, jossa väliin ankara talvi hallitsee.

Ihmemaa on todellisuus, Tokio, joka kuitenkaan ei aivan ole se Tokio jonka me tunnemme. Miten muuten Säätiön ja Merkitsijöiden väliset tilanteet ja muut olisivat mahdollisia? Näissä osissa on kuitenkin huumoria ja jotain niin peri japanilaista että. Tuntui todella miellyttävältä lukea sitä, miten Murakami kuvaa elämää ja tapahtumia. Japanilainen henki on hyvin vangittu näihin osuuksiin.

Mikään villi ja hurja seikkailu kirja ei ole. Vaikka paikkoja pistetäänkin matalaksi ja sysiäiset aiheuttavat omat ongelmansa ja vaaratilanteensa, on Maailmanloppu ja ihmemaa ennenkaikkea seikkailu ihmismieleen ja sen salaisuuksiin. Se on paikoitellen jopa psykologinen matkakertomus ihmisen omaan mieleen ja itsetuntemukseen. Se on kaunis ja kiintoisasti kirjoitettu. Tarina on etenee hyvin ja on runollisen kaunista tekstiä. Lukijalle kirja on kokemus. Tässä on kirja, johon kannattaa ehdottomasti tutustua ja keskittyä. Sen voi lukea kepeinkin tavoittein, mutta enemmän tarinasta saa, kun jaksaa pohtia asioita.