Alkuteos: 世界の終りとハードボイルド・ワンダーランド
Sekai no owari to hādo-boirudo wandārando (1985)
Suomentaja: Raisa Porrasmaa
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 552
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-8185-7
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2016: 10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama (5/50)
*Maailmanloppu ja ihmemaa on Murakamia fantastisimmillaa. Se on yksi hänen ennen suomentamattomia pääteoksiaan, jossa tarina kiitää ja mielikuvitus laukkaa valloillaan kuin romaanin yksisarviset.
Tässä klassikkoteoksessaan Murakami punoo tarinansa kahdella tasolla: Ihmemaa-jaksoissa kuljetaan salaperäisen mielenhallinnan ekspertin kannoilla Tokiossa. Meno on vauhdikasta ja humoristista, kun roistot jahtaavat liikaa tietävää päähenkilöä ja hänen kumppaniaan, pelkästään vaaleanpunaiseen pukeutuvaa neuvokasta neitoa. Sankarimme tietää, että hänen on pelastettava maailma, ja pian. Mutta miten?
Toisaalla liikutaan Maailmanlopussa, muurien ympäröimässä surumielisessä kaupungissa, jossa yksisarviset kopsuttelevat tyhjillä kaduilla eikä kenelläkään ole varjoa. Kertojan tehtävänä on lukea kaupungin kirjastossa vanhoja unia yksisarvisten kalloista. Keiden unia hän oikein näkee?
Ovelan tarinankerronnan lomassa Murakami käsittelee oivaltavasti ikiaikaisia kysymyksiä tietoisuudesta ja identiteetistä.*
En ole aikaisemmin lukenut Murakamia, mutta tämän kirjan jälkeen hänen muut teoksensa tulevat kuulumaan ehdottomasti loppumattoman tuntuiseen lukulistaani. Sen verran upeasta lukukokemuksesta oli omalla kohdallani kyse.
Tarina kulkee kahdella tasolla. Maailmanlopussa ja Ihmemaassa. Maailmanloppu on paikka ihmisen mielen sisällä. Se on jotain käsittämätöntä ja kuitenkin syvällistä. Siellä yksisarviset kulkevat ja jokaisella ihmisellä on yksi tehtävä. Heillä ei ole varjoa eikä oikeastaan sieluakaan. Maailmanloppu tuntuu oleva velvollisuuksien maailma, jossa väliin ankara talvi hallitsee.
Ihmemaa on todellisuus, Tokio, joka kuitenkaan ei aivan ole se Tokio jonka me tunnemme. Miten muuten Säätiön ja Merkitsijöiden väliset tilanteet ja muut olisivat mahdollisia? Näissä osissa on kuitenkin huumoria ja jotain niin peri japanilaista että. Tuntui todella miellyttävältä lukea sitä, miten Murakami kuvaa elämää ja tapahtumia. Japanilainen henki on hyvin vangittu näihin osuuksiin.
Mikään villi ja hurja seikkailu kirja ei ole. Vaikka paikkoja pistetäänkin matalaksi ja sysiäiset aiheuttavat omat ongelmansa ja vaaratilanteensa, on Maailmanloppu ja ihmemaa ennenkaikkea seikkailu ihmismieleen ja sen salaisuuksiin. Se on paikoitellen jopa psykologinen matkakertomus ihmisen omaan mieleen ja itsetuntemukseen. Se on kaunis ja kiintoisasti kirjoitettu. Tarina on etenee hyvin ja on runollisen kaunista tekstiä. Lukijalle kirja on kokemus. Tässä on kirja, johon kannattaa ehdottomasti tutustua ja keskittyä. Sen voi lukea kepeinkin tavoittein, mutta enemmän tarinasta saa, kun jaksaa pohtia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti