Alkuteos: Under the Dome (2009)
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 1366
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-953-31-7829-1
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2016: 25. Kirjassa yli 500 sivua (6/50)
*Kupu laskeutuu. Taistelu vallasta alkaa. Lopun aika lähestyy.
Pikkukaupungin ylle ilmestyy läpinäkyvä, kova kupu. Lentokone törmää siihen, autot räjähtävät ja ihmiset ruhjoutuvat. Kuvun murtamisyritykset epäonnistuvat ja pelko tulevasta kasvaa. Kun kaupat tyhjenevät, ilmanlaatu heikkenee ja synkät salaisuudet nousevat pintaan, kaupunkiin alkaa muodostua kaksi leiriä.
Stephen Kingin huikean jännittävä suurromaani kuvaa osuvasti pikkukaupungin syvintä olemusta ja inhimillisen pahuuden asteita.*
King tanssittaa lukijan eteen pikkukaupungin väen värikkäine persoonineen. Joukkoon mahtuu lähes jokaista perusjuntin karikatyyriä suunnalta jos toiselta. Se mikä lukijaa saattaa sotkea, on hahmonen määrä. Tietysti osa hahmoista vain vilahtaa näyttämöllä ja osa taas muodostuu tärkeämmiksi. Kaikilla ja kaikella on kuitenkin merkityksensä. Toiset hahmoista on selvästi luotu vihattaviksi ja toiset rakastettaviksi. King johdattelee varmuudella lukijan pitämään toisista ja inhoamaan toisia. Hän on onnistunut loistavasti vangitsemaan niin kiltteyttä kuin niitä negatiivisempia luonteenpiirteitä.
Juonellisesti Kuvun alla on totuttua Kingiä. Luvassa on yllättäviä ratkaisuja ja käänteitä, jotka laittavat lukijan välillä pohtimaan sitä, mitä hemmettiä oikeastaan juuri tapahtui. Ihmiset juonivat keskenään ja suunnittelevat vaikka mitä ja onnistuvat useamman kuin kerran sotkemaan toistensa kuviot. Ainoa asia, joka itseäni jäi harmittamaan on kirjan loppu. Tai oikeammin se syy, miksi ja mistä kupu tuli. Onhan se oikeastaan aika ymmärrettävä ja itsekin myönnän joskus leikkineeni vastaavanlaisella ajatuksella, mutta olisin silti ehkä kaivannut jotenkin erilaisempaa ja yllättävämpää ratkaisua.
Kaikesta huolimatta Kuvun alla on varsin viihdyttävä ja otteessaan pitävä lukukokemus, josta en kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi se on joissain kirjastoissa määritelty kuuluvaksi kauhu-genreen. Vauhdikkaista sattumuksista ja ihmisluonnon pohtimisesta pitäville voin suositella tätä lämpimästi. Suuren sivumäärän ei kannata antaa pelotella. Sivut nimittäin hupenevat lukiessa silmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti