Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea

Alkuteos: 千羽鶴  [Senbazuru] (1949-51)

Suomentaja: Eeva-Liisa Manner

Ilmestymisaika: 1965 (ko.painos)

Sivumäärä: 148

Kustantaja: Tammi

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Keltainen kirjasto #70

Peukku: ^^b

Huom: Suomennos tehty Sachiko Yatsushiron saksankielisen Tausend Kraniche ja Edward G. Seidenstickerin englanninkielisen Thousand Cranes käännösten pohjalta

Lukuhaaste 2016: 39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja (42/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 3, 10, 32, 40, 41 ja 44

*Kawabatan teos Lumen maa oli ensimmäisenä Suomeen saapuneena nykyjapanilaisen romaanina lukijalle ihmetyksen kaltainen tuttavuus. Sama tunteen syvyys, sama itämaisen tuššipiirroken kaltainen hienostuneisuus antaa hänen teokselleen Tuhat kurkea aidon taideteoksen ajattoman lumon.

Teeseremonian opettaja Chikako Kurimoto kutsuu yhteen seremoniatilaisuuksistaan Kikuji-nimisen nuorukaisen, jonka isän rakastajatar hän on aikoinaan ollut. Chikakon tarkoituksena on saattaa yhteen Kikuji sekä muuan Yukiko-niminen tyttö. Kikuji on haluton tähän avioliittojärjestelyyn, jota hänen mielestään ympäröivät huonot enteet, mutta rauhaa rakastavana luoneena ei osaa asettua vastaankaan. Yllätysvieraana tilaisuuteen saapuu rouva Oota, joka aikanaan oli vienyt Chikakolta Kikujin isän rakkauden. Hänellä on mukanaan kaunis tyttärensä Fumiko.*

Kirjan tapahtumat kietoutuvat kauniisti japanilaisen teeseremonian ympärille. Sivuille on onnistuttu todella kauniisti vangitsemaan tuon lähes taianomaisen tapahtuman lumoa ja rauhaa. Minusta oli aivan äärettömän ihanaa lukea tapoja ja ajatuksia, joita teeseremonia herättää ihmisissä. Kawabata on onnistunut tekstiinsä vangitsemaan osan seremonian kauneudesta. Jos ikinä tarjoutuu mahdollisuus päästä osallistumaan aitoon japanilaiseen teeseremoniaan, niin sitä ei kannata ohittaa!

Kirja kertoo monta surullista rakkaustarinaa yksissä kansissa. Kikujin elämään heittää varjojaan hänen isänsä menneisyys ja tätä rakastaneiden naisten tekemät valinnat. Samalla hän itse eräällä lailla osoittautuu isänsä pojaksi ja ehkä jopa tietoisesti välttelee kohtaloaan tai ei halua tunnustaa sitä omakseen. Hän ei kunnollisen pojan tavoin halua tunnustaa isänsä “virheitä” vaan kunnioittaa tätä suuresti. Aivan samoin naiset eivät tunnu haluavan luopua rakkaudestaan tätä kohtaan.

Elämä on kuitenkin valinnut toisin ja Kikujin ja naisten tiet risteävät kiintoisilla tavoilla, joihin Kawabatan yksinkertaisen kaunis kieli on omiaan. Teksti on korutonta, mutta silti kaunista. Kawabata ei tuhlaa aikaa liiallisiin kuvailuihin vaan pitäytyy vain olennaisessa. Suurin paino teoksessa onkin henkilöhahmojen välisillä keskusteluilla, joiden sävyt vihjaavat monesti enemmän kuin mitä sanat ovat paljastavinaan. Tuhat kurkea on upea, monitasoinen teos, jonka parissa lukija huomaa ajan lentäneen.