Alkuteos: Assassin’s Quest (1997)
Suomentaja: Sauli Santikko
Ilmestymisaika: 2004 (ko.painos)
Sivumäärä: 975
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-19711-8
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Näkijän taru #3 / The Farseer #3
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2018: 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta (10/50)
Hyllynlämmittäjä: 11
*Kuuden herttuakunnan kohtalo on vaakalaudalla vanhan kuninkaan kuoltua. Kruununprinssi Totuus on kadonnut matkallaan Vuorimaille etsimään tarujen ikiaikaisia, jotka voisivat pelastaa valtakunnan punalaivojen kauheilta hyökkäyksiltä. Valta on anastanut kruunun veljeltään, rosvonnut Peuralinnan ja jättänyt kansansa merirosvojen armoille. Tukenaan hänellä on ryhmä, joka ei arkaile käyttää muinaista magiaa pahuuden ja kuninkaansa palvelemiseen.
Ainut joka voisi pelastaa valtakunnan on salamurhaaja Fitz, mutta hänen uskotaan kuolleen. Vain harva tietää, että ystävät ovat pelastaneet FitzUljaan kauhistuttavalta lopulta. Riittävätkö Fitzin ja hänen susikumppaninsa Yönsilmän taidot palauttamaan Kuuden herttuakunnan mahdin?
Salamurhaajan taival päättää Robin Hobbin mahtavan Näkijän taru -trilogian. Se on fantasiakirjallisuuden hienoimpia helmiä, unohtumaton tarina, jossa on klassikon ainekset. Sarjan muut osat ovat Salamurhaajan oppipoika ja Kuninkaan salamurhaaja.*
Alkuvuoden massiivinen lukuprojekti on nyt saatettu päätökseen. Tämä trilogia on odotellut lukemista hyllyssäni jo jonkin aikaa ja kuten taisin todeta aikaisemmin, kyllä kannatti. Kokonaisuutena Näkijän taru -trilogia on upeaa luettavaa. Siinä on kepeyttä ja hauskuutta, mutta myös suuria ongelmia ja surua. Se on vaikuttava kasvukertomus, jossa kaikki ei ole ruusuilla tanssimista ja sankarit joutuvat kohtaamaan ongelmia ja vastoinkäymisiä joista kaikista ei päästä ylitse. Ei ainakaan sillä parhaimmalla mahdollisella vaihtoehdolla. Joskus on vain tyydyttävä “pienempään pahaan”...
Trilogian päättävä Salamurhaajan taival on eräällä tapaa kaikkein raskain kolmesta kirjasta. Siinä kummitellaan toivolla ja tulevaisuuden odotuksilla, odotellaan aikaa parempaa. Ja koko ajan näyttää siltä, että asiat menevät aina vain huonompaan ja huonompaan. Tässä kirjassa käsitellään myös ihmisten välisiä suhteita jo selvästi aikuismaisemmalla tavalla, onhan Fitz jo ehtinyt selvästi miehen ikään. Mikä tärkeintä, vaikka aiheet ovat raskaita ja tummia, ei huumoria ole unohdettu. Joskin senkin sävy voi olla aikaisempaa tummepaa.
Loistavaa fantasiaa aikuisempaankin makuun vaikka trilogian päähenkilö onkin melkoisen nuori vuosiltaan. Itseäni alkoi heti himotella ottamaan lukuun tarinan jatko Lordi Kultainen -trilogia ja näköjään vasta viime vuosina ilmestynyt ja ainakin vielä suomentamaton Fitz and the Fool -trilogia. Ehkä kuitenkin koetan nyt jatkaa tätä oman hyllyn tyhjentämistä… Ainakin toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti