sunnuntai 26. toukokuuta 2019

John Irving: Garpin maailma

Alkuteos: The World According to Garp (1978)
Kääntäjä: Kristiina Rikman
Ilmestymisaika: 2011(ko.painos)
Sivumäärä: 559
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-1264-6
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Keltainen kirjasto #160
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2019: 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö (49/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 11, 16, 29, 35, 36, 43, 46 ja 48
Lukulistalta: 26


*Jenny Fields, kenkämiljonäärin perheen musta lammas ja miestenvihaaja, kirjoittaa omaelämäkerran. Kirjasta tulee hänen tarkoittamattaan feministiliikkeen raamattu. Jenny omistaa elämänsä miesten maailmassa vääryyttä kärsineiden siipirikkojen hoivaamiseen, apunaan lähes kaksimetrinen Roberta, joka ennen sukupuolenvaihdosleikkaustaan oli amerikkalaisen jalkapalloliigan kuuluisin keskikenttämies.


Jennyn avioton poika T. S. Garp on hölkkääjä, painimestari ja valmentaja. Hän on myös kirjailija, joka koko ikänsä turhaan pyrkii yltämään oman esikoisteoksensa tasalle, ja aviomies, joka ei voi jättää rauhaan sieviä lastenvahteja, vaikka rakastaakin vaimoaan yli kaiken. Perheen sisällä hänen yliherkkä huolensa lasten turvallisuudesta johtaa murhenäytelmään toisensa jälkeen.


Äidin ja pojan ympärille ryhmittyy kirjava joukko omalaatuisia ihmisiä yliopiston opettajista ja lemmenkipeistä lähiörouvista poliittisiin salamurhaajiin. Näiden ihmisten vaiheita kuvataan mielikuvitusta pursuavassa kertomuksessa, joka on yhtä aikaa kauhistuttava ja hilpeä, vuoroin liikuttava, vuoroin groteski.*



Garpin maailma on hämmentävä ja monitahoinen teos. Se kuvaa useamman ihmisen elämäntarinan, sillä ne liittyvät läheisesti Garpin omaan elämään. Se on seikkailu halki lapsuuden, poikavuosien ihastuksien ja aikuisuuden ongelmien. Sen henkilöillä on monia ongelmia ja vaikeuksia, mutta he kohtaavat ne yhdessä ja osoittavat, että tapahtuipa mitä tahansa on rakkaus sittenkin vahvin.


Kirjan tarina etenee hitaasti. Välillä vihjaillaan tulevaan, mutta pääasiassa pysytään kulloisessakin nykyhetkessä. Garpin lyhyet kirjoitelmat elävöittävät tarinaa ja tekevät Garpista todellisemman. Lukiessa syntyy vähän väkisinkin suhde kirjan henkilöihin. Tosin joidenkin kohdalla se jää pintapuolisemmaksi kuin toisten. Isoimman plussan annan siitä, että kirjan lopussa on selvästi kerrottu, mitä kullekin tärkeimmistä henkilöistä tapahtui. Lukijan ei kerrankaan tarvitse arvailla, vaan hän voi luottaa kirjailijan tarjoamaan tietoon.


Kokonaisuutena luettava, viihdyttävä ja yllättävä kirja. Aivan toista kuin mitä nimen perusteella olisi voinut kuvitella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti