sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - Sairaus

Alkuteos: Torka aldrig tårar utan handskar -2. Sjukdomen (2013)
Kääntäjä: Otto Lappalainen
Lukija: Antti L. J. Pääkkönen
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Kesto: 10h 31min
Kustantaja: StorySide FI
ISBN: 9789177616399
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Sarjamerkintä: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin #2
Peukku: q^^
Lukulistalta: 38


*Kirjassa kerrottu on todella tapahtunut. Kauan sitten, Tukholman kaupungissa. Nuoria miehiä sairastui, kuihtui ja kuoli pois. Jonas Gardell on yksi niistä, jotka selviytyivät. Tämä on tarina hänestä ja hänen ystävistään.


He muodostivat eräänlaisen perheen. Arkkihomo Paul, Lars-Åke ja Seppo, rakkauksissaan alituiseen pettyvä Reine ja kaunis Bengt, jonka tuleva ura teatteri- ja elokuvamaailman huipulla on tähtiin kirjoitettu. He viettävät aina joulua Paulin luona. Siellä tapasivat Rasmus ja Benjamin, nuoret rakastavaiset.


Maailma on nyt heidän jalkojensa juuressa ja tulevaisuus kuuluu heille. Silloin sairaus saapuu kaupunkiin. He kaikki ovat niin nuoria ja nuorina he myös kuolevat. Miltei jokainen. Samaan saamarin homoruttoon.*




Sairaus on surullista kuunneltavaa. Se jatkaa nuorten rakastavaisten, Rasmuksen ja Benjaminin, tarinaa, mutta keskittyy myös kertomaan muista. Ehkä eniten Reinestä, hänestä joka lähti ensimmäisenä ja yksin. Reinen tarina on surullinen. Nuorta miestä käy sääliksi ja samalla kuitenkin ihailee hänen päättäväisyyttään ja rohkeuttaan kestää kaikki yksin ja ilman ystävien tukea…


Sen sijaan Benjamin ja Rasmus. Heillä kummallakin on omat ristinsä. Benjaminin on hankala päätä irti jehovantodistajataustastaan ja Rasmus taas… No, hän tavallaan haluaa vain elää. Mutta siitä, elääkö hän oikein, voimme vain keskustella.


Pidän siitä, miten tarina elää ja kertoo todellisia faktoja AIDSin saapumisesta ja leviämisestä Ruotsiin. Näiden miesten tarinat nappaavat mukaansa. Ne ovat surullisen kauniita, mutta niissä on myös toivoa ja lämpöä. Rakkautta. Elämää.


Pääkkönen lukee edelleen vakuuttavasti. Miellyttävää kuunneltavaa. Joskin edelleen toivoisin edes hitusen verran pidempiä taukoja kappaleen vaihtuessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti