maanantai 15. helmikuuta 2021

Bjørn Sortland: Kepler62: Uusi maailma - Luola

 

Alkuteos: KEPLER62: Grotta (2020)

Kääntäjä: Outi Menna

Kuvittaja: Pasi Pitkänen

Teksti: Bjørn Sortland

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Sivumäärä: 49

Kustantaja: WSOY

ISBN: 9789510449752

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Kepler62 #10

Peukku: q^^

*Luola vie Kepler62-lukijat seikkailuun maan alle!

Bjørn Sortlandin, Timo Parvelan ja Pasi Pitkäsen huippusuosittu, kansainvälinen kirjasarja Kepler62 kuvaa tuntemattomalle planeetalle asettuneiden uudisraivaajalasten elämää. Uusi maailma on sarjan toinen tuotantokausi, jossa ovat ilmestyneet: Kaksi heimoa, Saari ja Kuiskaajien kaupunki.

Elämä Kepler 62 e -planeetalla ei ole turvallista ennen kuin lapset ovat selvittäneet asetehtailija Vallvikin kohtalon ja estäneet hänen pelottavat suunnitelmansa. Tehtävä lankeaa Marielle, joka tietää isänsä majailevan tulivuoren alle muodostuneessa pohjattomassa luolastossa. Marie laskeutuu yksin pimeyden sydämeen ja kohtaa maan alla lukuisia vaaroja. Samalla hän tekee matkaa sisimpäänsä: Mariella on ollut isän lisäksi myös äiti, ja hän alkaa muistaa lapsuudestaan onnellisiakin hetkiä. Voittaako hyvä sittenkin pahan?

Norjalainen Bjørn Sortland kirjoittaa Kepler62-sarjan toista tuotantokautta vuorotellen Timo Parvelan kanssa, ja planeetalle syntyneistä kahdesta heimosta kertovat tarinalinjat etenevät itsenäisesti. Pasi Pitkäsen kosmisen taidokas kuvitus viimeistelee houkuttavat avaruusseikkailut.*



Sortland johdattaa Marien syvemmälle luolan uumeniin. Tällä pimeällä matkalla lukija oppii lisää Mariesta ja tämän perheestä. Tälle matkalle Marie saa mukaan yllättävän toverin ja yhdessä he löytävät jännittäviä asioita luolan uumenista. Mutta miten käy Marien “mission”? Onnistuuko hänen tehdä isänsä, suuri asetehtailija Valvik, vaarattomaksi?

Todella tummasävyinen kirja niin juoneltaan kuin kuvitukseltaankin. Paikoitellen jopa pelottava. Lisäksi Marien perhesuhteet ovat sitä luokkaa, etteivät todellakaan sovi herkimmille lukijoille. Sarja tuntuu menevän aina vain uskomattomammille urille… Missähän sitä kohta ollaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti