Risto Isomäki: Vedenpaisumuksen lapset

 

Alkuteos: Vedenpaisumuksen lapset (2020)

Lukija: Aku Laitinen

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 13h 21min

Kustantaja: Into Kustannus

ISBN: 9789523514041

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: itsenäinen jatko-osa kirjailijan teokselle Sarasvatin hiekkaa

Peukku: q^^

*6600-luku eKr. Kalastaja Manno Ann kohtaa salaperäisen, mereltä tulleen naisen, juuri ennen kuin koko hänen maailmansa mullistuu. Alkaa seikkailu, joka johtaa Manno Annin unohtumattomille tutkimusretkille.

Oma lähitulevaisuutemme, Grönlanti. Ilmastonmuutoksesta johtuva tapahtumien vyöry uhkaa tuhota kaiken sen, minkä varaan ihmiskunta on elämänsä rakentanut. Ihmiskunnan kohtalo on jäätutkija Susan Chengin, toimittaja Pierre Chamberlainin ja muiden jäänmurtaja Polar Princessille pelastuneiden ihmisten varassa. He yrittävät toteuttaa äärimmäisen vaarallisen operaation veden alle jääneessä ja jäävuorien saartamassa New Yorkissa.

Risto Isomäen huikea ekologinen trilleri on itsenäinen jatko-osa hänen tunnetuimmalle kirjalleen Sarasvatin hiekkaa. Kylmäävän todentuntuisen katastrofin rinnalla kulkee kertomus merenneidosta ja kalastaja Manno Annista, johon perustuvat myöhemmät kertomukset kristittyjen Nooasta, hindujen Manusta ja sumerilaisten Oanneksesta.

Vedenpaisumuksen lapset on paitsi monitahoinen jännityskertomus, myös vangitsevan kaunis ja kauhistuttava kuvaus jäätiköistä ja luonnonvoimista. Myyttiset tarinat yhdistyvät eloonjäämiskamppailuun luonnonkatastrofin keskellä.*

Painavaa sanaa ilmastonmuutoksesta ja sen mahdollisista seuraamuksista. Sekä miellyttävä ja kaunis tarina menneisyydestä. Nämä kaksi kertomusta yhdistyvät toisiinsa mutkattomasti ja kiinnostavasti. Oikeastaan on hyvä, että lukija/kuuntelija pääsee seuraamaan kahta eri tarinaa yhtä aikaa. Sen verran rajua ja jopa kauhistuttavaa tekstiä ovat ne osat, jotka käsittelevät “meidän aikaamme”. Ne kuvat, joita Isomäki maalailee ovat pelottavia. Ne voisivat olla aivan liian helposti totta… Manno Ann on mielenkiintoinen oma lisänsä tarinaan. Ja hänen vaiheitaan on rauhoittava seurata.

Pelottavan ajankohtainen ja kiinnostava kirja, jossa jatkuvat esimerkiksi Susanin ja Pierren tarinat. Kirjan lopusta löytyvät Isomäen itsensä kirjoittamat jälkisanat, jotka avaavat kirjan tieteellistä puolta. Se on hyvä, sillä osa kirjan tieteellisyyksistä menee ja meni ainakin itseltäni yli hilseen… Onneksi lopun selvitys hieman valotti asioita.

Suosittelen lukemaan Sarasvatin hiekkaa teoksen jälkeen, sillä silloin tapahtumat vaikuttavat “järkevämmiltä”.

Lukijana Laitinen alkaa kuulumaan yksiin suosikeistani. Hän lukee varmasti ja hänen äänensä on mukavaa kuunneltavaa.