S. K. Tremayne: Äänet

 

Alkuteos: The Assistant (2019)

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Lukija: Outi Vuoriranta

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Kesto: 11h 30min

Kustantaja: Otava

ISBN: 9789511344919

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Se valvoo lakkaamatta. Se tietää kaikki salaisuutesi. Ja haluaa tuhota sinut.

Hiljattain eronnut Jo muuttaa ystävänsä huipputeknologialla varusteltuun luksusasuntoon. Huoneistoa pyörittää virtuaalinen kotiapulainen nimeltä Electra, joka pitää myös seuraa Jolle. Eräänä iltana Electra sanoo jotain, mikä järkyttää Jota: “Tiedän mitä teit.” Jo on tosiaan tehnyt jotain hirveää. Anteeksiantamatonta.

Kaksi muuta ihmistä tietää Jon salaisuuden, mutta he eivät koskaan paljastaisi sitä. Vai paljastaisivatko? Vähitellen Jo alkaa ymmärtää, että Electra ei halua vain hallita häntä - se haluaa tuhota hänet.

Nykyteknologian kauhukuvilla leikittelevä psykologinen trilleri Jääkaksosten kirjoittajalta.*

Äänet ei ole minusta samaa tasoa kuin kirjailijan aikaisemmat teokset. Ehkä en pitänyt sen teknologia ja some painotteisesta otteesta. Näitä “isoveli valvoo” -tyylisiä kirjoja on tullut ehkä nähtyä vähän liikaakin, eikä Äänet oikeastaan tuonut siihen mitään uutta.

Kirjan kerronta on hyvää, teksti etenee hyvin ja tapahtumissa on vauhtia. Tapahtumia seurataan pääasiassa Jon vinkkelistä, mutta myös muutamat muut henkilöt pääsevät hetkittäin valokeilaan. Yleensä, jos heidän tekemisillään on jotain annettavaa käsillä olevalle tilanteelle. Kuten vaikka luoda lisää jännitystä tai herättää uusia epäilyksiä. Taitavasti kirjailija pyörittääkin sekä Jo-reppanaa että lukijaa. Milloin kukakin on todennäköisin syyllinen.

Ehkä Tremayne pyörittää lukijaa liikaakin. Välillä tuo on todennäköisin epäilty. Sitten taas joku toinen. Ja hetken kuluttua taas se ensimmäinen. Epäilyt menevät välillä todella sekaviksi ja jossain vaiheessa itseäni alkoi jo ärsyttämään… Hienosti pelattua psykologista peliä kuitenkin myös sen suhteen miten lapsi (no, ihminen ylipäätään) voi muistaa asioita tai jopa käsittää asioita täysin väärin.

Pelottavaksi kirjan tekee se, miten helpoksi se kuvaa toisen ihmisen sähköisen identiteetin (some-tilit ja sähköposti) varastamisen ja hyväksikäyttämisen. Ja miten helposti kaikki uskovat sen, että käyttäjä on vain ja ainoastaan tilin omistaja, ei mahdollisesti joku toinen. Luotamme teknologiaan ja verkkoon melkoisen estotta ja aukotta. Se on pelottavaa.

Tarinan loppu meni minulla hieman yli. Alku oli lupaava, mutta lopussa paljastuva syyllinen ja hänen motiivinsa tuntuvat jokseenkin kaukaa haetuilta ja hieman tekemällä tehdyiltä.

Lukijana Vuoriranta on ihan kuunneltava.