Alkuteos: Annihilation (2014)
Kääntäjä: Niko Aula
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 134
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789520113100
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Sarjamerkintä: Eteläraja-trilogia #1
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2021: 4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan (11/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2021 ainakin: 1, 5, 8, 12, 29, 34, 37 ja 43
*Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogia on ollut vuonna 2014 arvostelu- sekä myyntimenestys Amerikassa. Kauhua, paranoiatrilleriä ja tieteiskirjallisuutta yhdistelevä kokonaisuus vie lukijansa aivan uudenlaisiin maisemiin, jotka ovat kuitenkin oudolla tavalla tuttuja. Näissä kirjoissa Lost kohtaa Lovecraftin ja le Carrén.*
Muistelmien muotoon kirjoitettu kertomus ja etäisenä itsensä pitävä minäkertoja osaavat koukuttaa. Alue X vaikuttaa todella kiintoisalta. Kaikki ne “totuudet” mitä siitä paljastetaan ja miten sinne lähetettävät joukot koulutetaan ja valitaan. Ja miten heidät opetetaan pitämään etäisyyttä toisiinsa. Kuinka ihmisestä kuoritaan itseys ja kuinka heistä tulee vain eräänlaisia työkaluja.
Biologi tutkii paitsi aluetta, ryhmänsä muita jäseniä kuin myös omaa itseään ja elämäänsä. Hän pohtii lapsuuttaan ja avioliittoaan ja aikaisempien tapahtumien kautta hän koettaa ymmärtää sitä, mitä on tapahtumassa. Mutta voiko sitä lopulta edes ymmärtää?
Kerronnan tasot vaihtelevat ja muistot sekoittuvat tapahtumien “todellisuuteen”. Tunnelma on tiivis ja vaistomaisesti odottaa koko ajan jotain tapahtuvaksi. Jotain kauheaa.
Tunnelma on kirjan parasta antia. Tyyli, jossa biologi kertoo tapahtumista ja omista muistoistaan on aktiivinen ja tunteisiin vetoava. Hänen pitkät lauseensa ja selittelynsä kuitenkin voivat viedä ajatukset pois itse asiasta. Mikä on alue X? Ja mitä siellä on tapahtunut ja tapahtuu? Monet asiat jäävät aavistuksiksi, arvauksiksi tai jopa kokonaan vaille vihjeitä. Ehkä ne paljastuvat trilogian seuraavassa osassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti