Juhani Aho: Yksin

Alkuteos: 1890
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 106
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38384-1
Muoto: Pokkari

*Rakkaudesta toipuva mies, vilisevä Pariisi.

Yksin kuuluu impressionistisen tyylinsä kirkkaudessa Juhani Ahon kestävimpään tuotantoon. Romaanissa sykkii maailmannäyttelyään juhliva, puuhakas, äänekäs Pariisi. Pyörryttävän korkean, vastavalmistuneen Eiffelin tornin juurella kiertelee uppo-outona nuori suomalaismies toivoen mielelleen rauhaa kotimaassa kokemaltaan rakkaudenpettymykseltä.

Vaikka Yksin-romaania vuonna 1890 syytettiin säädyttömyydestä, voimme tänä päivänä todeta sen olevan ujon rakkauden ja melankoliaksi laajenevan ikävän kuvauksena kirjallisuudessamme ylittämätön. Kööpenhaminalainen Dagbladet kirjoitti: ”Yksin on hieno, pieni taideteos, psykologisesti tosi, täynnä mainioita huomioita ja hyvin omalaatuista elegistä tunnelmaa.”*



Luettuani tämän pienen kirjan, ymmärrän kyllä miksi se ilmestyessään ensikerran aiheutti kohua ja miksi se tuomittiin. Enää nykyään se ei aiheuta moista kohua. Se ”säädyttömyys” on kauniisti kuvailtua, eikä ollenkaan sellaista tasoa kuin mihin nykypäivän lukija on tottunut. Pikemminkin kyseessä on tässä tapauksessa melkoisen pumpulinen ja runollisen surullinen kuvaus tapahtumista.

Ahon tyyli kirjoittaa on kaunis ja runollinenkin jopa. Tai siltä se ainakin tuntuu. Monet hänen käyttämistään sanoista ja ilmauksista saattavat tuntua nuoremmasta lukijasta vierailta. Ne ilmentävät selvästi kirjoittajan omaa aikaa ja sen aikaista tyyliä puhua ja kirjoittaa. Silti kirja ei ole hankala luettava. Sen miltei nappaisee yhdessä tai kahdessa lukukerrassa helposti. Tekstiin pääsee hyvin sisälle ja vaikkei nyt aivan tuon nuoren suomalaismiehen hullaantumista ymmärräkään, lukemastaan silti voi pitää. Itse tosin olen sitä mieltä, että hän otti kaiken aivan liian vakavasti. Miehen pitäisi oppia elämään. Todella.

Stephen King: Hohto

Alkuteos: The Shining (1977)
Suomentaja: Pentti Isomursu
Ilmestymisaika: 1991 (ko.painos)
Sivumäärä: 513
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-16862-9
Muoto: Pokkari

*Viisivuotiaalla Dannyllä on merkillinen kyky: hän ”hohtaa” eli pystyy ottamaan yhteyden satojen kilometrien päässä olevaan henkilöön, saamaan selville menneet tapahtumat ja näkemään tulevaisuuteen. Dannyn isästä Jack Torrancesta tulee upealla näköalapaikalla sijaitsevan vuoristohotellin hoitaja, ja silloin pojan näyt muuttuvat pelottaviksi. Hohto on luisumassa hänen hallinnastaan.

Talvella lumivyöryt eristävät hotellin muusta maailmasta. Silloin tyhjillään oleva rakennus alkaa elää omaa elämäänsä. Hotellissa asustaa paha voima – ja sekin hohtaa.

Kingin romaanissa kauhu versoo suoraan arkipäivän tapahtumista. Hohto tunnetaan myös kiiteltynä elokuvana, jonka on ohjannut Stanley Kubrick ja jossa Jack Torracea esittää Jack Nicholson.*



Kingillä on taito punoa juoni, joka pitää lukijan otteessaan alusta loppuun. En sinällään sanoisi, että Hohto on kovinkaan pelottava lukukokemus, mutta siinä oleva tunnelma on intensiivinen ja jännittävä, sellainen ettei ollenkaan malttaisi laskea kirjaa käsistään. Itselleni ainakin kävi niin, että viimeiset reilut 150 sivua oli luettava yhdeltä istumalta.


Tarina on mielenkiintoinen. Henkilöhahmoissa on kiinnostavuutta ja itse Overlook-hotelli kerrassaan kutkuttava. Lukiessa havaitsee hyvin muutoksia, joita henkilöhahmoissa tapahtuu ja oudot tapahtumat kiehtovat mieltä. Jännitys seuraavista tapahtumista sykähtelee kokoajan mielessä. Ehdottomasti kyllä yksi Kingin parhaista!

Agatha Christie: Stylesin tapaus

Alkuteos: The Mysterious Affair at Styles (1920)
Suomentaja: Paavo Lehtonen
Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 172
Kustantaja: WSOY
HUOM: Kokoomateoksessa nimeltä Hercule Poirotin johtolangat – Viisi kuulua mysteeriä
ISBN: 951-0-14577-7
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 1. Hercule Poirot -kirja

*Agatha Christien kuuluisa esikoisdekkari.

Rikas nainen on myrkytetty. Murhaajaksi leimataan vaimoaan 20 vuotta nuorempi rutiköyhä aviomies, tosi lurjus ja onnenonkija, jonka kuiskutellaan seurustelevan kauniin naapurinrouvan kanssa. Mutta entä kun naisparka kuolee sisältä päin teljettyjen ovien takana, eikä epäiltyä aviomiestä näy mailla halmeilla. Entä kun uskollinen taloudenhoitaja vakuuttaa, että talo on täynnä ahneina haita, kaikki rahan tarpeessa.
Liian aukoton todistusaineisto. Liian paljon stryktiiniä, liian monta henkilöä jotka olisivat voineet käyttää sitä. Hercule Poirot sukeltelee lavastettujen ja todellisten johtolankojen verkossa kuin kala katiskassa, kunnes suuri ajatus välähtää, ja itsevarmuutta säteilevä belgialainen on valmis järjestämään pienen réunionin Styles Courtin salongissa.*



Oi sitä onnea kun löysin tämän kirjan, joka pitää sisällään viisi kuulua Poirot-mysteeriä. Kirjan annista 3 nimittäin on vähän harvinaisemmin tavattavia Christien kirjoja. Itse ainakaan en ole niihin kovinkaan usein törmännyt. Tosin aloitin kylläkin Christien metsästämisen vasta vähän aikaa sitten, joskin ihan mukavalla menestyksellä kuten ehkä luettujen kirjojeni lista saattaa paljastaa ja tulee vielä paljastamaan.

Stylesin tapaus on todella hieno alku Poirotista kertoville kirjoille. Se on kuvattu kapteeni Hastingsin näkökulmasta ja hänen tyylillään, jolle on ominaista tietty herkkyys loukkaantua Poirotin salailulle. Hastings tuo myös mainosti esiin omia – toisinaan oikeita ja toisinaan vääriä – pohdintojaan syyllisistä ja heidän motiiveistaan. Ja vaikka toisinaan tuntuu, ettei hän aivan ole perillä ihan kaikesta, kertoo hän silti kuin epähuomiossa kaiken olennaisen, jonka perusteella tapaus on mahdollista ratkaista. Lisäksi ainakin itse sain tutustua vähän erilaiseen Poirotiin. Ainakaan en muistanut aikaisemmin lukeneeni mistään, että tämä pieni ihastuttava salapoliisi olisi ”hyppelehtinyt” ympäriinsä.

Agatha Christie: The Listerdale Mystery

Alkuteos: 1934 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1970 (ko.painos)
Sivumäärä: 188
Kustantaja: Pan Books Ltd
ISBN: 0-330-02504-X
Muoto: Pokkari

*These twelve perfectly-plotted short stories admirably illustrate the verve and virtuosity of the most widely-read crime novelist in the English language.

Ranging with characteristic assurance from the light-hearted to the macabre, diverse mysteries are most ingeniously and plausibly contrived and convincingly unraveled, including how…
a Nursery Rhyme solved a murder…
the Shawl of a Thousand Flowers brought inspiration to a perspiring author…
a Diamond Necklace turned mouse into man…
Grand Opera betrayed a passion…
and why a Noble Lord vanished apparently without trace in…
the Listerdale Mystery*



Tutustuin ensimmäistä kertaa Christien novelleihin ja olen kyllä ihastunut. Juonet ovat mielenkiintoisia ja pysyvät hyvin kasassa. Mestari näyttää mallia siitä, miten muutamaankin sivuun saa sisällytettyä mainiota rikosviihdettä! Välillä lukija on todella hämmentynyt itse kunkin motiiveista ja välillä taas saa vain hymyillä ja hymähdellä hahmojen sinisilmäisyydelle. Tästä novellikokoelmasta löytyy taatusti jokaiselle jotakin.

Seicho Matsumoto: Junaongelma

Alkuteos: Ten to sen (1957)
Suomentaja: Kristiina Kivivuori
Ilmestymisaika: 1973 (ko.painos)
Sivumäärä: 152
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-05986-2
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Sapo-sarja

*Kashiin lahdelle on Tokiosta pitkä junamatka. Miksi siis ministeriön nuoren virkailijan ja kauniin tarjoilijattaren piti päästä juuri sinne surmaamaan itsensä? Mutta niin vain oli. He makasivat sievästi sylikkäin kylmässä suolaisessa vedessä teräväreunaisten mustien kivenlohkareiden keskellä. Juttu on selvä kuin pläkki, päättää paikallinen poliisi. Rakkausitsemurha. Mutta etsivä Torigai ja apulaistarkastaja Mihara ovat eri mieltä. Varsinkin rakastavaisten ongelmallinen junamatka kaipaa lähempää tarkastelua. Mitä kätkeytyy aikataulujen kylmien numerosarakkeiden taakse?

Sapo-sarjassa ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa japanilainen dekkari. Seicho Matsumoto on maansa etevin, moneen kertaan palkittu jännityskirjailija ja Junaongelma on hänen läpimurtoteoksensa, perinteinen realistinen poliisiromaani.*



Tämä dekkari sopii hitaamman tyylin ystäville mainiosti. Tässä ei hötkyillä eikä kiirehditä. Asioita pohditaan rauhallisesti ja ihmisten kanssa ehditään keskustelemaan. Toisinaan pysähdytään kaikessa rauhassa kahville tai teelle. Oman ihanan lisänsä kirjaan tuo kulttuuri. Japanilainen kohteliaisuus ja kunkin henkilön asemaan kohdistuva kunnioitus tulevat selvästi esille ja saattavat ehkä hieman hämätä länsimaista lukijaa, jos tämä ei ymmärrä tiedostaa kulttuurieroja.

Edvard Radzinzki: Rasputin

Alkuteos: Rasputin (2000)
Suomentaja: Kari Klemelä
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 647
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-28346-0
Muoto: Pokkari

*Grigori Jefimovitš Rasputin oli venäläinen talonpoika, hädin tuskin lukutaitoinen munkki ja mystikko, joka merkillisellä tavalla piti otteessaan Venäjän viimeistä tsaaria Nikolai II:sta, hänen vaimoaan Aleksandraa ja heidän verenvuototaudista kärsivää poikaansa. Mutta mihin Rasputinin suunnaton vaikutusvalta perustui? Oliko hän suuri näkijä vai julkea huijari, jonka viinankäyttö, irstas elämä ja vallanhalu saivat joukon venäläisiä aatelismiehiä murhaamaan hänet joulukuussa 1916?

Edvard Radzinzkin sensaatiomainen teos kertoo Rasputinin poikkeuksellisen tarinan aina dramaattiseen loppuun saakka. Ensimmäistä kertaa tulee julki Rasputinin ja tsaarittaren suhde kaikessa erikoislaatuisuudessaan. Lisäksi Radzinzki tutkii ennen julkaisemattomien dokumenttien valossa Rasputinin yliluonnollisia kykyjä, hänen murhaansa ja sitä, kuinka Rasputin vielä haudan takaakin vaikutti tsaariperheen kohtaloon.*



Tässä on elämänkerta, joka kannattaa ehdottomasti lukea! Henkilönä Rasputin ja hänen legendansa on äärimmäisen mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Ja tässä on elämänkerta, jossa tuo uskomaton tarina on laitettu kokonaisuudessaan yksiin kansiin mitä mielenkiintoisimmalla tavalla. Vaikka kirja on todella pitkä ja yksityiskohtainen, ei se silti ole missään määrin raskas lukea. Asiat on ilmaistu yksinkertaisesti ja niitä on avattu riittävästi siten, että historiasta tietämättömämpikin lukija pysyy hyvin kärryillä. Lisäksi tyyli ei todellakaan ole kuivaa tai puisevaa. Tätä lukee mielellään. Radzinskin tyyli kirjoittaa on helppo ymmärtää ja se pitää otteessaan. Iso plussa myös suomentajalle tästä!

Jos nyt jotain ”risuja” haluaisin antaa, niin itseäni eniten kiinnostanut Rasputinin murha on lopussa kovin pienenä osana kirjaa. Mutta toisaalta se tositapahtumien valossakin on häviävän pieni osa tämän miehen legendaa.

Yasushi Inoue: Metsästyskivääri

Alkuteos: Ryoju  (1949)
Suomentaja: Hilkka Mäki (englanninkielisen käännöksen pohjalta)
Ilmestymisaika: 1966 (ko.painos)
Sivumäärä: 75
Kustantaja: Weilin+Göös
Muoto: Kirja

*Yasushi Inoue on Japanin tärkeimpiä sodanjälkeisiä kirjailijoita. Hän syntyi 1907 Hokkaidolla armeijalääkärin poikana. Päätettyään opintonsa hän oli viisitoista vuotta tunnetun Mainichi-lehden palveluksessa. Kirjailijanuransa hän aloitti lyriikalla ja näytelmillä, mutta varsinainen läpimurto tapahtui 1949, jolloin hän melkein peräkkäin julkaisi romaanit Härkätaistelu ja Metsästyskivääri. Ne muodostuivat kirjalliseksi sensaatioksi ja hankkivat Inouelle Japanin kuuluisimman kirjallisuuspalkinnon, Akutagawa-palkinnon.

Metsästyskivääri on Inouen länsimaissa tunnetuin teos. Se on sodanjälkeiseen aikaan sijoitettu rakkaustarina, joka kolmen naisen näkökulmasta kerrottuna avartuu elävästi järkyttäväksi kuvaukseksi naisen psyykestä ja ihmisen perusyksinäisyydestä.*



On uskomatonta miten erilaisiksi Inoue on saanut jokaisen kirjeen. Jokaisesta näistä kolmesta kirjeestä on aistittavissa nainen, joka ne on kirjoittanut ja hänen tuskansa. Sillä eräällä lailla jokainen heistä kärsii, kukin vain omalla tavallaan ja omasta syystään. Ja kuitenkin heidän tuskansa on yhteistä. Syntyjään samasta. Kaunis ja koskettava, todellakin hieman erilainen rakkaustarina. Uskoisin, että tämän todellinen ymmärtäminen vaatii länsimaiselta lukijalta hieman enemmän keskittymistä ja halua ymmärtää, sillä kirja heijastaa niin voimakkaasti japanilaista ajatusmaailmaa, että se voi tuntua aavistuksen oudolta. Japanilaiset nimittäin suhtautuvat kuolemaan ja itsemurhaan erilailla kuin länsimaissa asuvat ihmiset. Heille se on äärimmäinen urheuden osoitus, keino säilyttää kasvonsa. Länsimaiset ihmiset taas näkevät itsemurhan enemmän tai vähemmän keinona paeta vastuutaan.


Lämpimästi suosittelen tutustumaan tähän teokseen. Se avaa kauniisti ihmismieltä ja japanilaista ajatusmaailmaa.

Cecelia Ahern: Ihmemaa

Alkuteos: A Place Called Here (2006)
Suomentaja: Terhi Leskinen
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 455
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-952-459-957-3
Muoto: Pokkari

*Minne päätyvät kaikki kadonneet esineet ja ihmiset?

Kysymys jää vaivaamaan Sandy Shorttia, kun hänen luokkatoverinsa Jenny-May katoaa jälkiä jättämättä. Etsimisestä tulee Sandylle elämäntehtävä. Parikymppisenä hän perustaa Dubliniin oman etsivätoimiston ja uhraa kaiken aikansa kadonneiden etsimiseen.

Vuosia myöhemmin, jäljittäessään Donal-nimistä nuorta miestä, Sandy huomaa itse eksyneensä ihmeelliseen maahan, jonne kaikki kadonnut näyttää päätyvän. Vaikka katoamisen arvoitus on ratkeamaisillaan, Sandy huomaa kaipaavansa ensimmäistä kertaa takaisin kotiin. Mutta onko sinne enää paluuta?*



Ahern kirjoittaa hauskasti ja mukaansatempaavasti vakavista asioista ja oman itsensä etsimisestä. Hänen tyylinsä on helposti lähestyttävää ja kevyttä, sitä on ilo lukea. Paljoa ei tarvitse ajatella ja pohtia, tarina ja hahmot suorastaan tempaavat mukaansa. Hahmoissa on myös aina jotain yllättävää niin, että lukijan mielenkiinto pysyy koko ajan yllä. Tietyt fantasiamaiset elementit, jotka kuitenkin on turvallisesti ”kiinnitetty” meidän maailmaamme tuovat oman miellyttävän lisänsä kirjaan. Miellyttävää luettavaa, joskin itselleni jäi lopusta hieman pettynyt olo. Vaikka eräällä tavalla kaikki kääntyikin parhain päin, jäi itselleni sellainen tuntu, että tarina olisi jäänyt vielä kesken. Niin paljon olisi vielä ollut löydettävänä!

Karin Slaughter: Blindsighted

Alkuteos: 2001 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 393
Kustantaja: Arrow Books
ISBN: 978-0-0994-2177-1
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Grant County –sarjan 1. osa

*The sleepy town of Heartsdale, Georgia, is jolted into panic when Sara Linton, paediatrician and medical examiner, finds Sibyl Adams dead in the local diner. As well as being viciously raped, Sibyl has been cut: two deep knife wounds form a lethal cross over her stomach.

When a second victim is found, crucified, only a few days later, it becomes clear that Sibyl’s brutal murder wasn’t a one-off attack. What Sara and police chief Jeffrey Tolliver are dealing with is a seasonal sexual predator. A violent serial killer…*



Alkuperäisesti tämä kirja ilmestyi jo yli kymmenen vuotta sitten. Oma versioni on ihastuttava ties kuinka mones uusintapainos. Enkä ihmettele. Vaikka tutustui Slaughteriin jo 2007 (muistaakseni) en ole aikaisemmin lukenut hänen ensimmäistä sarjaansa. Vasta nyt sain aikaiseksi tarttua kiinni tähän sarjaan ja huomaan, että myös se nappaa minut mukaansa miltei yhtä tehokkaasti kuin myöhäisemmät Will Trent –kirjat.

Juoni on jälleen kerran hyvin punottu ja kutkutteleva. Se pääsee yllättämään ja vaikka vinkkejä ratkaisuista onkin siroteltu mukaan, eivät ne ole mitenkään liian selviä. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja heidän vaiheitaan seuraa mielellään. Hieman hassua lukea nyt tutuista hahmoista, nähdä mistä he ovat kehittyneet. Tunne on jotenkin takaperoinen, mutta saa minut ymmärtämään myöhäisempää Saraa ja hänen toimiaan.

Vaikka kukin kirjoista toimii erikseen, saa selvästi eniten irti, kun lukee kirjat järjestyksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että itselle tutumpi Will Trent –sarja pitänee lukea uudelleen, mutta se ei todellakaan haittaa. Slaughterin kirjojen pariin palaa enemmän kuin mielellään.

Se, mikä tässä kirjassa yllätti eniten, on se miten tarkkaan ruumiinavaus on kuvattu. Slaughterin tyyli kirjoittaa on pelkistelemätön ja jopa brutaalin raaka. Tämä kannattaa ottaa huomioon. Ainakin jos omaa herkemmän vatsan yksityiskohdille. Jos ei pidä suorasta ja peittelemättömästä kuvailusta, kannattaa Slaughterin kirjat jättää hyllylle.

Kathryn Stockett: Piiat

Alkuteos: The Help 2009 (ilm.)
Suomentaja: Laura Beck
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 620
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38189-2
Muoto: Pokkari

*Helmeilevä bestseller arjen pienistä rikoksista ja uroteoista.

Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Missisipissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa palvellaan ja valkoisille, kuinka aviomies napataan. Juuri muita vaihtoehtoja ei elämä etelävaltioiden naisille tarjoa 1960-luvun alussa.

Vanhan maailman murtuessa parikymppinen Skeeter ei aio päätyä kotirouvaksi. Mustien kotiapulaisten elämästä kirjaa kokoavan Skeeterin hanke on vaarallinen: palkolliset pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivätkö isännät halua kohdata elämänsä toista totuutta. Mutta roturajatkaan eivät voi estää aitoa lämpöä ja kiintymystä.*



Kirjan henkilöhahmot ovat ihastuttavan värikkäitä ja monipuolisia. Tästä löytyy jokaiselle jotakin. Sympatiat suorastaan pursuavat kohti joitakin hahmoja, joitakin sääliin ja tuntee vain pettymystä heidän puolestaan. Joitakin hahmoja voi vain inhota. Päähenkilöiden matkaan uppoaa mielellään ja heidän tuntemuksiinsa on helppo samaistua, heidän vaiheissaan elää mukana. Joskus kuitenkin jotkut heidän ratkaisuistaan ja valinnoistaan kummastuttavat. Vuosikymmenten ja kasvatuksen erilaisuuden kuilu on havaittavissa.

Piiat on lämminhenkinen kertomus, johon ihastuu ja jonka parissa aika suorastaan lentää. Se on kerrottu rehellisesti, koskettavasti. Loppua kohden tuskin maltoin laskea kirjaa käsistäni. Halusin niin kovasti tietää, mitä tapahtuu. Ahmin jälleen vähän reilut viimeiset sata sivua kerralla huomatakseni, että vaikka kuinka yrittää ja toivoo, ei silti edes kirjoissa päästä aina siihen unelmalopputulokseen. Kuitenkin, yleensä voi olla tyytyväinen ja onnellinen pienemmistäkin asioista. Arjessa on niin paljon kaikkea, mistä voi olla tyytyväinen.

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 187
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38274-5
Muoto: Pokkari

*Hytti nro 6 on Neuvostoliiton ruumiinavaus, kertomus matkasta asioiden ytimeen, suljetun maan sielunelämään ja tytön omaan sisimpään.

Itä on itä ja länsi on länsi, on tyttö ja tytöllä on unelma. On Neuvostoliitto, sen kulahtanut ja absurdi todellisuus, lannistetut mutta kekseliäät ihmiset, korruptio ja tyly lähihistoria. On Siperian juna, junassa hytti ja tytön matkakumppanina venäläinen mies. Ohi vilahtavat toistensa kaltaiset kaupungit ja pystyyn mätänevät tehtaat, kaduilla lainehtivat joet ja myrkytetyt metsät. Tähdet kolisevat jääkuutioina vihreällä taivaalla ja räkäinen kissa naukaisee yössä.*



Mitäpä tästä oikein sanoisi? Alkuasetelma on kutkutteleva. Matka mahtavan Neuvostoliiton halki junassa, pitkin rataa Siperian halki ja hyttitoverina täysi muukalainen. Valitettavasti ainakin itse jouduin kokemaan pettymyksen. Varsinaista juonta ei ole. Pysähdellään asemilla ja matkaseura ryyppää minkä kerkeää. Tapahtumat vaihtelevat nykyisyyden ja tytön muistojen välillä niin, että joskus on hankala pysyä perässä. Mikä olikaan nyt ja mikä aiemmin?

Henkilöhahmoistakaan ei oikein ole paljon sanottavaa. Tyttö taitaa koko kirjan aikana sanoa suoraan yhden ainoan lauseen, muuten hänen puhumisiinsa vain viitataan. Hän jää muutenkin kovin latteaksi, paperimaiseksi hahmoksi vailla muotoja ja värejä. Häneen ei oikein saa otetta. Sen sijaan tytön matkaseura, Vadim tai mies, kuten häntä kutsutaan, on toista maata. Hän puhuu, kiroaa ja ryyppää. Hän on karski ja kova, tyly. Mutta samaan aikaan hän on kunnollinen ja kunniallinen mies, joka huolehtii ja välittää seuralaisestaan kaikesta huolimatta.

Tuntuu kuin Liksom olisi kuvannut vain kahta ihmistyyppiä läpi kirjan. Juuri tuota kovaa ja karskia pinnalta, jossa kuitenkin sisällä sykkii lämpö ja välittäminen. Neuvostolainen ihminen antaa vähästäänkin toisille, auttaa jos voi. Ja kuitenkin mukaan mahtuu noita, jotka hakkaavat toisia ja käyttävät näitä hyväkseen. Ikinä ei tiedä kumpaan törmää ja kuitenkin on aina vain luotettava ja toivottava parasta.

Kirja on kyllä helppo lukea, mutta tapahtumattomuus saattaa saada lukijan turhautumaan. Samaten kuin Liksomin tyyli kirjoittaa. Kuvailua on paljon ja pilkkuja varmaan enemmän kuin missään kirjassa minkä olen tähän asti lukenut. Oikea pilkkujen painajainen! Kerronnan tyyli on kuvailevaa, jokseenkin kuivaa ja listamaista. Listamaisuus johtuu nimenomaan siitä, että pilkkujen avulla on listattu asioita yhteen pötköön pitkiä pätkiä. Se ehkä hieman häiritsee. Etenkin kun ottaa yhteen vielä toisinaan kummalliset sanavalinnat ja sen, ettei Liksom oikeastaan paljasta paljoakaan hahmoista tai heidän menneisyydestään. Tai edes kunnolla heidän matkansa ja toimintansa syitä. Lukija joutuu arvailemaan ja turhautuu kun vastauksia ei tule vaikka sivut vähenevät.

Joudun lopuksi toteamaan, etten kyllä ymmärrä sitä, miksi tämä kirja on voittanut Finlandia-palkinnon. Ei se niin kummoinen ole.

Agatha Christie: Kurpitsajuhla

Alkuteos: Hallowe’en party (1969)
Suomentaja: Anna-Liisa Laine
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 227
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-952-459-428-8
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: 31. Hercule Poirot –kirja

*Terävä yksityisetsivä Hercule Poirot taas vauhdissa.

Kurpitsajuhla vie keskelle Pyhäinpäivän viettoa, jonka aikana eräs pikkutyttö murhataan. Joku painoi hänen päänsä vesiämpäriin ja hukutti hänet keskellä lasten iloista kurpitsajuhlaa. Hercule Poirotin ystävä, touhukas dekkarikirjailija rouva Oliver oli mukana kutsuilla, mutta ei huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tieteellisen tarkasta ja analyyttisestä ajattelustaan ylpeä Poirot laittaa jälleen kuuluisat harmaat aivosolunsa töihin. Murhaajalla on etumatkaa, mutta kuinka kauan. Kuka halusi surmata tuon lihavahkon, liioitteluun taipuvaisen Joyce-tyttösen?*



Kaikki etenee niin mukavan rauhallisesti Christien kirjoissa. Ei tunnu olevan kiire minnekään. Ihmisten kanssa ehditään juttelemaan ja Poirotilla on jopa aikaa ”manailla” ainaisia kiiltonahkakenkiään. Mutta eihän nyt tyylistään voi luopua!

Loistavaa kerrontaa. Loistava juoni. Kerrassaan mukavaa luettavaa!

Sophie Danson: Intohimon kutsu

Alkuteos: Web of Desire (1993)
Suomentaja: ?
Ilmestymisaika: 1994 (ko.painos)
Sivumäärä: 230
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-20-4552-4
Muoto: Pokkari

*Marcie luulee olevansa onnellinen. Sitten jotain outoa, melkein pelottavaa tapahtuu: hänen tietokoneensa näyttöön alkaa ilmestyä viestejä, jotka johtavat pian tapaamiseen tuntemattoman miehen kanssa. Marcie alkaa saada mieheltä kiihottavia lahjoja, esineitä, jotka tuottavat seksuaalista nautintoa. Voimatta – tai haluamatta – vastustaa Marcie liukuu vähitellen maailmaan, jossa ei ole salaisuuksia ja jossa hänen jokainen seksuaalinen toiveensa täytetään.*



Monikohan niistä, jotka kohisivat Fifty Shades of Greystä on lukenut tämän kirjan? Tässä jokseenkin samanlaista seksuaalista kanssakäymistä kuvataan paljon estottomammin ja avoimemmin, paljon realistisemmalla otteella. Ellei jälleen oteta huomioon, että pääosassa oleva nainen on aivan unelma ja täydellinen ja kaikki haluavat vain päästä hänen pöksyihinsä… Käsissä on taas kerran perus kliseet sisältävä teos, jossa siirrytään melko mutkattomasti seksikohtauksesta toiseen ilman sen kummempia moraalisia tuskia. Ehkä järkyttävintä oli lopussa huomata, että Marcie reppana oli todellisuudessa kaikkien, jopa itsensä pettämä.

T. S. Eliot: Neljä kvartettoa - Four Quartets

Alkuteos: Four Quartets (1943)
Suomentaja: Juha Silvo
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 123
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-32840-8
Muoto: Pokkari

*Sanojen kätkemää kuulumatonta musiikkia.

Amerikkalais-englantilainen runoilija, näytelmäkirjailija ja kriitikko Thomas Stearns Eliot (1888-1965) oli 1900-luvun kenties tärkein kirjallinen vaikuttaja anglosaksisessa maailmassa. Vuonna 1948 Eliot sai elämäntyöstään Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Hänen Autio maansa tunnetaan modernismin radikaalina merkkiteoksena, mutta Eliot itse piti päätyönään vuonna 1943 julkaistua Four Quartets –kokoelmaa, jonka osat olivat alun perin ilmestyneet itsenäisinä runoina vuosina 1936-1942.

Neljän kvarteton uuden suomennoksen tekijä Juha Silvo lukee jälkisanoissaan teosta 1900-luvun modernin mystiikan ilmentymänä. Kuten Saarnaaja, Ristin Johannes, Blaise Pascal tai itämaiset mestarit, Eliot lähtee pelottomalle tutkimusmatkalle kielen ja ilmaisun rajaseuduille, missä sanat voivat avata korvamme hiljaisuuden musiikille.

Teos julkaistaan kaksikielisenä laitoksena.*



Eliotin tyyli kirjoittaa on mukaansatempaava ja intohimoinen. Rakastan hänen melankolista sävyään ja pohdintoja, jotka tuntuvat menevän pintaa syvemmälle. Sanoissa on rytmiä, joka antaa niille oman elämän. Mielestäni myös teoksen suomennokset ovat oikein onnistuneita ja antavat alkuperäisrunoille sen arvon, minkä ne ansaitsevatkin. Tietysti on ymmärrettävää, ettei täysi ja täsmällinen käännös ole koskaan mahdollista, mutta Silvo on onnistunut käännöksissään säilyttämään mainiosti Eliotin runojen hengen.

Robert van Gulik: Kummitusluostari

Alkuteos: The Haunted Monastery (1961)
Suomentaja: Eila Pennanen
Ilmestymisaika: 1988 (ko.painos)
Sivumäärä: 195
Kustantaja: Werner Söderstrom Oy
ISBN: 951-0-14836-9
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Tuomari Dee:stä kertova sarja

*Han-yuanin piirikunnan tuomari Dee seurueineen joutuu pakenemaan myrskyä vuoristossa sijaitsevaan vanhaan taolaiseen luostariin. Vuosi sitten siellä on sattunut outoja kuolemantapauksia. Heti hän joutuu merkillisen näyn todistajaksi. Tuuli repäisee ikkunaluukun auki, vastapäisessä muurissa hämärästi valaistussa huoneessa kypäräpäinen mies syleilee alastonta naista. Salaperäisten käytävien loputtomassa labyrintissä tapahtuu mystillisiä asioita.

Tämä taitavasti rakennettu tarina tarjoaa salapoliisiromaanien ystäville nautittavaa vaihtelua: vuosisatojen takaisen jännittävän kiinalaisen maailman.*



Pidin tästä Dee-kirjasta. Sen juoni on yhtenäinen ja selkeä ja se on ovela. Saa pohtia ja pohtia ja silti tuntuu, ettei oikein tahdo kestää kaikessa mukana. Miellyttävää huomata, että löytyy yllätyksiä ja paljon. Todellakin piristävää vaihtelua nykyaikaisiin dekkareihin! Tähän kannattaa ehdottomasti tutustua, jos ei anna väliin hassunkuuloisten puhuttelujen yms. häiritä itseään. Tunnelma nimittäin on perin vanhoilliskiinalainen. Joskus itseäni häiritsi hieman se, että ei tunne kulttuuria (ainakaan sen aikaista) niin hyvin, että jotkut vinkit saattavat sen takia jäädä huomaamatta…

Damien Boyd: As the Crow Flies

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 181
Kustantaja: Cox Publishing
ISBN: 978-1-484-00270-4
Muoto: Kindle e-kirja
Sarjamerkintä: The DI Nick Dixon Crime Series

* Rock climbing is now a blood sport...

Detective Inspector Nick Dixon's former climbing partner, Jake Fayter, is dead. Killed in a fall whilst practising a new route on High Rock, Cheddar Gorge. Convinced that Jake would not have made such a simple mistake, Nick Dixon starts digging and uncovers a web of intrigue and criminal activity that will rock the sleepy seaside town of Burnham-on-Sea to its core.

As the body count rises, Dixon is forced to break every rule in the book and put his own life on the line to bring the killer out into the open.*



Mielenkiintoinen ja mukaansatempaava dekkari. Nick Dixon on miellyttävän oloinen etsivä, mies joka välittää ja haluaa toimia oikein ja kunniallisesti mutta sopivissa suhteissa osaa mennä myös hämärämmällekin alueelle. Muutkin mukana olleet hahmot vaikuttavat kiinnostavilta, vaikka Dixonin poliisikumppaneihin ei vielä ainakaan tällä kertaa paneuduttu sen perusteellisemmin.

Juoni toimii ja se on miellyttävässä määrin erilainen. Itse en ainakaan ole kovinkaan moneen vuorikiipeilystä liikkeelle lähtevään kirjaan törmännyt. Tässä kohtaa se toimi, vaikka hieman omaa lukukokemusta häiritsikin se, ettei kaikkia hienoja kiipeilytermejä hallitse. Niiden käyttö kuitenkin tuo kirjaan ammattimaisen otteen.


Suosittelen oikein lämpimästi tätä kirjaa kaikille hyvien dekkarien ystäville. Toimi ainakin omalla kohdallani mainiosti e-kirjana Kindlen kautta. Luvut ovat nimittäin sopivan mittaisia ja lukujen sisälläkin on jaksotusta, johon on helppo keskeyttää lukeminen.

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus

Alkuteos: Murder on the orient express (1937)
Suomentaja: ?
Ilmestymisaika: 1975 (ko.painos)
Sivumäärä: 217
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-643-082-1
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 8. Hercule Poirot –kirja

*Maailman kuulu mestarietsivä Hercule Poirot saa sattumalta selvitettäväkseen käsittämättömän murhan.

Lontooseen menevän Idän pikajunan Istanbul-Calais – vaunu on yllättäen tulvahtanut täyteen matkustajia niin ettei Hercule Poitot’lle tahdo löytyä vapaata osastoa. Viimein kaikki kuitenkin järjestyy ja kohtalokas matka alkaa.

Jugoslaviassa Vincovcin ja Brodin välillä kaukana ihmisten ilmoilta juna juuttuu lumikinokseen. Samana yönä tapahtuu kaamea murha. Amerikkalainen matkustaja Ratchett löydetään vuoteestaan kuolleena kaksitoista pistohaavaa ruumiissaan. Hercule Poirot’n velvollisuus on ottaa rikosjuttu hoidettavakseen. Välittömästi hän aloittaa tutkimukset ja kuulustelee kaikkia vaunun matkustajia.

Tehtävä tuntuu ylivoimaiselta. Vaikuttaa siltä että surmatyön tekijä on ollut yht’aikaa mies ja nainen, heikko ja voimakas. Mystinen henkilö joka on vilahtanut junan käytävällä – pukeutuneena lohikäärmekuvioiseen aamutakkiin ja turbaaniin, on salaperäisesti kadonnut lumen saartamaan yöhän. Kaikki matkustajat vaikuttavat vilpittömän hämmästyneiltä ja viattomilta. Kaikilla on pitävä alibi esitettävänään. Hercule Poirot löytää kuitenkin merkittävän johtolangan – surmattu Ratchett on ilmeisesti sotkeutunut vuosikymmenen kohutuimpaan lapsenryöstöjuttuun.

Mutta kuka on murhaaja? Höpsähtänyt hyväsydäminen amerikkalainen isoäiti? Ruotsalainen lähetyskoulun emännöitsijä? – Suloinen italialainen kreivitär? Jäykkä englantilainen eversti tai kopea punatukkainen kotiopettajatar? Vanha venäläinen ruhtinatar tai hänen lempeä saksalainen seuraneitinsä? Ja miksi kaikki nämä erisäätyiset ja erikieliset ihmiset ovat ahtautuneet samaan vaunuun, vaikka muissa vaunuissa on runsaasti tilaa? Siinäpä Poirot’lla onkin visainen pähkinä purtavanaan…*



Klassinen Poirot –romaani, jossa vihjeet on ripoteltu esiin, mutta se onkin kokonaan toinen juttu, huomaako lukija niitä ja osaako hän yhdistää annetut johtolangat toisiinsa. Tällä kertaa onnekseni ja ylpeydekseni itse osasin ainakin osan vihjeistä yhdistellä toisiinsa ja päädyin onnellisesti ratkaisuun. Christie on kyllä mestarillinen taituri punomaan juonia, jotka pitävät lukijan mielenkiinnon yllä. Idän pikajunassa kannattaa todella kiinnittää huomiota siihen, mitä kukin sanoo!