Alkuteos: Four Quartets (1943)
Suomentaja: Juha Silvo
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 123
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-32840-8
Muoto: Pokkari
*Sanojen kätkemää kuulumatonta musiikkia.
Amerikkalais-englantilainen runoilija, näytelmäkirjailija ja kriitikko Thomas Stearns Eliot (1888-1965) oli 1900-luvun kenties tärkein kirjallinen vaikuttaja anglosaksisessa maailmassa. Vuonna 1948 Eliot sai elämäntyöstään Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Hänen Autio maansa tunnetaan modernismin radikaalina merkkiteoksena, mutta Eliot itse piti päätyönään vuonna 1943 julkaistua Four Quartets –kokoelmaa, jonka osat olivat alun perin ilmestyneet itsenäisinä runoina vuosina 1936-1942.
Neljän kvarteton uuden suomennoksen tekijä Juha Silvo lukee jälkisanoissaan teosta 1900-luvun modernin mystiikan ilmentymänä. Kuten Saarnaaja, Ristin Johannes, Blaise Pascal tai itämaiset mestarit, Eliot lähtee pelottomalle tutkimusmatkalle kielen ja ilmaisun rajaseuduille, missä sanat voivat avata korvamme hiljaisuuden musiikille.
Teos julkaistaan kaksikielisenä laitoksena.*
Eliotin tyyli kirjoittaa on mukaansatempaava ja intohimoinen. Rakastan hänen melankolista sävyään ja pohdintoja, jotka tuntuvat menevän pintaa syvemmälle. Sanoissa on rytmiä, joka antaa niille oman elämän. Mielestäni myös teoksen suomennokset ovat oikein onnistuneita ja antavat alkuperäisrunoille sen arvon, minkä ne ansaitsevatkin. Tietysti on ymmärrettävää, ettei täysi ja täsmällinen käännös ole koskaan mahdollista, mutta Silvo on onnistunut käännöksissään säilyttämään mainiosti Eliotin runojen hengen.
Suomentaja: Juha Silvo
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 123
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-32840-8
Muoto: Pokkari
*Sanojen kätkemää kuulumatonta musiikkia.
Amerikkalais-englantilainen runoilija, näytelmäkirjailija ja kriitikko Thomas Stearns Eliot (1888-1965) oli 1900-luvun kenties tärkein kirjallinen vaikuttaja anglosaksisessa maailmassa. Vuonna 1948 Eliot sai elämäntyöstään Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Hänen Autio maansa tunnetaan modernismin radikaalina merkkiteoksena, mutta Eliot itse piti päätyönään vuonna 1943 julkaistua Four Quartets –kokoelmaa, jonka osat olivat alun perin ilmestyneet itsenäisinä runoina vuosina 1936-1942.
Neljän kvarteton uuden suomennoksen tekijä Juha Silvo lukee jälkisanoissaan teosta 1900-luvun modernin mystiikan ilmentymänä. Kuten Saarnaaja, Ristin Johannes, Blaise Pascal tai itämaiset mestarit, Eliot lähtee pelottomalle tutkimusmatkalle kielen ja ilmaisun rajaseuduille, missä sanat voivat avata korvamme hiljaisuuden musiikille.
Teos julkaistaan kaksikielisenä laitoksena.*
Eliotin tyyli kirjoittaa on mukaansatempaava ja intohimoinen. Rakastan hänen melankolista sävyään ja pohdintoja, jotka tuntuvat menevän pintaa syvemmälle. Sanoissa on rytmiä, joka antaa niille oman elämän. Mielestäni myös teoksen suomennokset ovat oikein onnistuneita ja antavat alkuperäisrunoille sen arvon, minkä ne ansaitsevatkin. Tietysti on ymmärrettävää, ettei täysi ja täsmällinen käännös ole koskaan mahdollista, mutta Silvo on onnistunut käännöksissään säilyttämään mainiosti Eliotin runojen hengen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti