Alkuteos: Jäljen jättävät sanat (2002)
Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)
Sivumäärä: 123
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-2593-9
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2016: 45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja (19/50)
*Heikki aloittaa uudessa koulussa ysiluokan. Hän nimittää itseään hyppyrotaksi ja kapinoi kirjallisesti: hän kirjoittaa itsensä seinille. Heikki kirjoittaa satuja opettajille ja kiinnittää ne opettajainhuoneen ilmoitustaululle, seinäkirjoituksia ja aforismeja koulutovereilleen ja päiväkirjaa itselleen. Ja aivan erityisesti hän kirjoittaa Johannalle, kahdeksasluokkalaiselle tytölle, joka hallitsee yhä enemmän hänen ajatuksiaan.
Kirjoittaminen on joskus helpompaa kuin puhuminen. Heikille se on tapa selviytyä surusta, yksinäisyydestä, muutoksesta, tapa etsiä itseään ja toisia. Sanat jättävät jälkiä ja herättävät kysymyksiä.*
Nopealukuinen joskin ehkä hieman sekavanoloinen teos avaa yhdeksäsluokkalaisen suomalaisen pojan maailmaa, joka on kokenut suuria muutoksia. Heikki on ilmeisesti vasta vähän aikaa sitten menettänyt isänsä ja muuttanut tutusta ja turvallisesta elinympäristöstä äitinsä kanssa pois. Eikä äiti tietenkään ymmärrä. Eivätkä kaikki opettajatkaan. Siksipä Heikki kirjoittaa.
Heikin kirjoitukset vaihtelevat. Osa on lyhyitä, moderneja satuja/tarinoita opettajille. Osa seinäkirjoituksia toisille oppilaille. Osa lyhyitä ajatuksia. Ja osa henkilökohtaista päiväkirjaa. Tekstityyppejä tässä kirjassa on siis hyvin monta. Keskenään ne muodostavat jännittävän kokonaisuuden, joka tosin voi olla sekavahko. Välillä kun tekstit eivät tunnu liittyvän millään lailla toisiinsa. Ellei ajattele sitä, että ne on kirjoittanut poika, jota muut pitävät erikoisena ja erilaisena.
Jäljen jättävät sanat on lyhyt ja nopealukuinen. Ellei ala pohtimaan tekstejä tarkemmin. Useissa teksteissä nimittäin on voimaa ja ajatusta, niihin pääsee syvemminkin kiinni. Ajatukset sopivat niin nuorille, joilla itsellään on taustalla menetystä, yksinäisyyttä ja kenties se ensimmäinen ihastus. Ja myös nuoren vanhemmille avaamaan ainakin hitusen sitä maailmaa, missä murrosikäinen elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti