Hitomi Kanehara: Käärmeitä & lävistyksiä

Alkuteos: Hebi ni piasu (2004)

Suomentaja: Sami Heino

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 124

Kustantaja: Sammakko

ISBN: 978-952-483-124-6

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2016: 44. Kirjassa joku kuolee (18/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 5, 10, 17, 34 ja 48

*Shokeeraavan koukuttava japanilainen kulttiklassikko, tarina Japanin undergroundkulttuurimaailmasta, valosta ja pimeydestä, rakkaudesta ja vihasta. Lui on 19-vuotias, kuvankaunis ja pitkästynyt tokiolaisnainen. Lui tapaa baarissa punkkari Aman ja joutuu tämän kaksihaaraisen kielen lumoihin. Lui muuttaa Aman luo ja hankkii itsekin kielilävistyksen, päättää koetella rajojaan ja pyytää Aman ystävää, tatuointi- ja lävistyssalongin omistavaa Shibaa suunnittelemaan ainutlaatuisen tatuoinnin selkäänsä. Vaaraa uhkuvan Shiban tatuoinnista vaatima hinta syöksee Luin brutaaliin kolmiodraamaan. Tokion syrjäkujilla sattuneen rajun kohtauksen jälkeen Ama katoaa, ja Luin on kohdattava tekojensa seuraukset…

Käärmeitä & lävistyksiä voitti Japanin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Akutagawan. Teos on käännetty kymmenille kielille ja sitä on myyty pelkästään Japanissa yli miljoona kappaletta.*

Suorasukainen ja rehellisesti kirjoitettu kertomus kuvaa hyvin japanilaista maailmaa sen “laitapuolen” kulkijoiden kautta. Lukijalle aukeaa eteen aivan erilainen Japani. Nyt eivät geishat astele temppeleiden pihoilla tai kiireiset liikemiehet juokse toimistosta toiseen. Näyttämölle astuvat tatuoijat, seuralaiset, työttömät ja punkkarit.

Tapahtumat kirjassa etenevät varsin vauhdikkaasti jopa siinä määrin, että itse hahmot jäävät aika tuntemattomiksi. Niin lukijalle kuin toisilleenkin. Mutta oikeastaan siinä on osa kirjan taikaa. Loppua kohden kun alkaa sattumaan asioita, jotka voivat liittyä toisiinsa tai voivat olla liittymättä toisiinsa. Lukija saa itse lopulta päättää sen mitä uskoo, vaikka joitain pieniä vinkkejä kirjassa onkin.

Kanehara on saanut kokoon ajatuksia herättävän teoksen, joka kiinnostaa ja pitää otteessaan. Hänen tyylinsä kirjoittaa on suora ja sinällään helppolukuinen. Joissain kohdissa voi olla hankaluuksia hahmottaa kuka onkaan äänessä, mutta onneksi sellaisia paikkoja ei ole montaa. Tämän uskon johtuvan siitä, että suomentaja ei ole ehkä täysin saanut ilmennettyä japanilaisen puhetavan vivahteikkuutta käännökseen.

Kaikesta huolimatta Kanehara on tutustumisen arvoinen kirjailija. Tarjolla aivan erilaista ja tuoretta näkökulmaa japanilaisesta kirjallisuudesta pitäville.