Hergé: Salaperäinen tähti

Alkuteos: L’Étoile mystérieuse (1942)

Suomentajat: Heikki & Soile Kaukoranta

Kuvittaja: Hergé

Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)

Sivumäärä: 62

Kustantaja: Otava

ISBN: 951-1-16220-9

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Tintin seikkailut #20

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 11, 32, 46 ja 48

Mystinen meteori ohittaa Maan lähietäisyydeltä. Pieni kappale tästä meteorista sinkoutuu Pohjoiseen Jäämereen sisällään entuudestaan tuntematonta metallia. Syntyy kilpajuoksu siitä, kuka ehtiikään ensin valloittamaan meressä kelluvan meteorin… Tintti ja kapteeni Haddock kuuluvat toiseen retkikuntaan: Tintti edustaa lehdistöä ja retkikunta matkustaa kapteenin laivalla, Auroralla. Toinen retkikunta on kuitenkin päättänyt pistää kapuloita rattaisiin ja koettaa sabotoida ystäviemme retkuetta parhaansa mukaan.

Luvassa siis juonia ja hupaisia yrityksiä ja epäonnistumisia. Huumoria ja toimintaa. Vaihteeksi mukava kun sarjakuvan juoni ei ollut sieltä poliittisimmasta päästä. Varmasti maistuu kaikille Tintin ystäville.

Dmitri Gluhovski: Metro 2033

Alkuteos: Metro 2033 (2005)

Suomentaja: Anna Suhonen

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 591

Kustantaja: Like Kustannus Oy

ISBN: 978-952-01-0886-1

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Metro #1

Peukku: ^^b

Huom: Teoksen pohjalta tehty kaksi peliä: Metro 2033 (2010) ja Metro: Last Light (2013). Suunnitteilla myös elokuva?

Lukuhaaste 2016: 42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja (24/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 4, 6, 25, 34, 41, 44, 46 ja 50

*Ylhäälläkin oli elämää, muttai siinä merkityksessä kuin ihminen sen yleensä ymmärtää.

Ydinsodan jälkeisessä maailmassa ihmiskunnan rippeet elävät Moskovan synkeissä metrotunneleissa. Maanpäällinen sivilisaatio on menneisyyttä - radioaktiivinen säteily on synnyttänyt uusia organismeja. Pakolaiset taistelevat olemassaolostaan ylhäältä tulevia uhkia vastaan, ja nuori Artjom ymmärtää kauhukseen, että ihmiskunnan tulevaisuus lepää hänen harteillaan.*

Synkät metrotunnelit. Lähes alituinen pimeys, jota vain keinovalo lieventää. Patruunat valuuttana. Tarkkaan vartioidut asemat. Hiljaisuus ja pimeys, jossa liikkuu jotain… Metro 2033 on kasattu monista aineksista, joista osa suorastaan hyytää mieltä. Se on mielikuvituksellinen ja heittää lukijan eteen maailman, joka voi olla totta. Jos ydinsota siis puhkeaisi ja nykyisen kaltainen elämä olisi mahdotonta. Tämän hetkisessä tilanteessa kirjan herättämät ajatukset tuntuvat jopa liiankin mahdollisilta…

Kirjan päähenkilö on nuori Artjom, yksi viimeisimpiä maan pinnalla syntyneistä ihmisistä. Hän asuu yhdellä Metron syrjäisistä asemista kasvatti-isänsä Suhoin kanssa ja suorittaa velvollisuuksiaan: säännölliset vartiovuorot ja työvuorot sienitehtaassa. Artjom myös rakastaa kirjoja ja hän on luonteeltaan utelias. Uteliaisuus on se, joka johtaa hänet tilanteeseen, jossa asemalla vieraileva Hunter antaa nuorukaiselle tärkeän tehtävän. Tämän tulee toimittaa viesti mystiseen Polikseen - suureen kaupunkiin kaukana Metron keskustassa.

Alkaa Artjomin matka halki Metron ja myös maan päällisen Moskovan. Hän vierailee useilla asemilla kohdaten niin ystäviä kuin vihollisiakin. Riehuuhan Metrossa monia erilaisia ihmisiä. Löytyy niin kommunisteja, fasisteja, Neljännen valtakunnan natseja ja vaikka mitä muuta. Maan päälliset olennot taas herättävät lähinnä kauhua. Jopa kirjastonhoitajat. Myös Metro itsessään elää ja kuiskii Artjomille. Ja tietysti nuorukaista piinaavat hänen kummalliset unensa…

Artjomin matka on täynnä seikkailua, joka laajenee ja kasvaa, kuin kunnon venäläinen romaani. Alkuun tarina saattaa vaikuttaa suoralta ja selvältä, sille annetaan alku ja kerrotaan mihin sen pitäisi päätyä. Matka on kuitenkin se uskomaton kokemus, sillä tarina laajenee ja rönsyilee monitahoiseksi ja vaiherikkaaksi kokonaisuudeksi, jossa on jännitystä, rauhaa, vaaraa, taistelua, uskomusta ja jotain mystistäkin. Ja jotain, mitä on vaikea uskoa. Metro 2033 tarjoaa lukijalleen siis varsin kiintoisan kokonaisuuden ja monisyisen tarinan.

Gluhovski on kirjoittanut teoksensa hyvin. Tapahtumien vaihtelu on soljuvaa, eikä lukija pääse pitkästymään vaikka Artjom väliin pohtiikin melko pitkään syntyjä ja syviä. Tai kuuntelee toisten kertomuksia. Nämä suvantovaiheet kuitenkin luovat upeasti tunnelmaa ja kertovat elämän nykytilasta. Kuin huomaamatta lukijan mieleen hiipii pieni hirvitys maailman tilanteesta. Mikä parasta, teksti nappaa mukaansa.

Lisäksi Artjom ja muut Metron asukkaat ovat todella mielenkiintoisia hahmoina. Vaikka Artjom on oikeastaan ainut hahmo, joka on mukana kirjan alusta loppuun, löytyy myös monia muita sympaattisia ja vähemmän sympaattisia tuttavuuksia. Osa on ystävällisiä, osa ei niinkään. Metron maailma heittelee nuorta kulkijaa ystävien ja vihollisten maailmassa, jossa nurkan takaa voi kurkistaa miltei mitä vain…

Metro 2033 on dystopinen lukukokemus, joka voi paikoitellen karmia. Se on todellakin tutustumisen arvoinen ja toivottavasti yksi oman aikamme tulevista klassikoista.

Brian Selznick: Hugo Cabret

Alkuteos: The Invention of Hugo Cabret. A Novel in Words and Pictures (2007)

Suomentaja: Helene Bützow

Kuvittaja: Brian Selznick

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)

Sivumäärä: 544

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-4141-7

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 11 ja 25

*Orpo Hugo asuu salaa Pariisin rautatieaseman yläpuolella olevissa holveissa ja hoitaa samalla aseman ikivanhoja kelloja. Mutta äkkiä hänen elämänsä ja kallisarvoinen salaisuutensa uhkaavat paljastua. Aseman leikkikalukojun omistaja, vanha, salaperäinen mies nappaa Hugon muistikirjan, eikä kojunpitäjän utelias kummitytär Isabelle jätä Hugoa rauhaan.

Muistikirjassa ovat muistiinpanot, jotka Hugon isä on tehnyt siihen korjatakseen museon ullakolta löytämänsä arvoituksellisen kapineen, robotin kaltaisen mekaanisen miehen, joka istuu kynä kädessä pöydän ääressä - kuin valmiina kirjoittamaan viestin. Isän kuoleman jälkeen robotti on vallannut Hugon ajatukset täysin: hän haluaa korjata sen isän muistiinpanojen avulla ja saada selville, minkä viestin se kirjoittaa. Yhdessä Isabellen kanssa hän ryhtyy ratkaisemaan mekaanisen miehen ja kuolleeksi uskotun elokuvantekijän, Georges Mélièsin arvoitusta. Askel askelelta jännitys tihenee, ja jokaisella henkilöllä on omat tarkoin varjellut salaisuutensa.

Brian Selznickin ainutlaatuinen kuvaromaani Hugo Cabret on yhtä aikaa seikkailu, salapoliisitarina ja sukellut elokuvataiteen historiaan.*

Sanottava on, että tämä oli kiintoisa lukukokemus. Tarinan ja kuvien voimaa ja yhteistyötä. Osa tarinasta on kirjoitetussa muodossa, osa piirroksina ja valokuvia. Piirrokset ja valokuvat eivät kuvita tekstiä, vaan kertovat omaa tarinaansa. Ja se toimii upeasti. Kuvat todella kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, sillä ne visualisoivat hahmot ja tapahtumia lukijan eteen uskomattomalla tavalla. Muutamat valokuvat historiallisista tositapahtumista elävöittävät myös kertomusta, joka aivan hyvin voisi olla totta.

Tarina on yksinkertainen ja minusta surullinen. Hugo-parka menettää isänsä ja joutuu lähes raatamaan setänsä orjana. Kunnes setä katoaa ja Hugo alkaa muutenkin joutua pulaan. Hän menettää rakkaan muistikirjansa ja joutuu riitoihin lelukojun-ukon ja tämän kummitytön kanssa. Mutta tapahtumien edetessä alkavat asiat paljastumaan ja ihmisten mielipiteet toisistaan muuttumaan… Vaikeuksien kautta kohti parempaa.

Kuvien piirtojälki on kaunista katsottavaa. Ne ovat todellista iloa silmälle ja niistä on mukava etsiä erilaisia yksityiskohtia.

Mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen kirja. Sopii minusta mainiosti kaikenlaisille lukijoille. Kannattaa ainakin kokeilla kuvaromaania, sillä se on lukukokemuksena aivan omaa luokkaansa.

Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli

Alkuteos: The Causal Angel (2014)

Suomentaja: Antti Autio

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Sivumäärä: 423

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-24-0059-1

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kvanttivaras-trilogia #3

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 3, 4, 35, 44 ja 46

*Mestarivaras Jean le Flambeur on selvinnyt dilemmavankilasta, villikoodiaavikosta ja maapallon lopullisesta tuhosta. Hän on vapauttanut itsensä sobornostjumalattaren ikeestä, mutta ystävät hänen ympärillään harvenevat. Pitääkseen kuolleelle alukselleen ja ystävälleen Perhoselle antamansa lupauksen hänen täytyy löytää jäljettömiin kadonnut oortilaissoturinainen Mieli.

Huima etsintä vie Jeanin keskelle sotaa, tuhoutuvalta planeetalta toiselle, kohti Saturnusta, jonka myrskyjen keskellä pelejä rakastavat zokut rakentavat vieraita todellisuuksia. Pelastaakseen Mielen salaperäiseltä Valtapelizokulta Jeanin täytyy avata Planck-lukot. Niiden takana odottavat kaikki mahdolliset maailmat, joissa kausaliteetti, rationaalisen maailmanselityksen ydin, on vain yksi polku monien joukossa.

Kvanttivaras-trilogian päätösosa Kausaalienkeli on täynnä valtavia avaruusaluksia, huimaavia avaruustaisteluja ja kiehtovaa tieteellistä spekulaatiota. Se sitoo yhteen trilogian teemat - vapaan tahdon, pelit ja identiteetin - tavalla, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.*

Trilogian päätösosa tarjoaa samoja aineksia kuin kaksi aikaisempaakin kirjaa. Vauhtia, yllättäviä tilanteita, vaaroja, sotaa, kummallista tekniikkaa ja eräänlaista kuolemattomuutta sekä mitä mielikuvituksellisempia olentoja. Jotenkin olisi luullut, että näihin kaikkiin olisi jo tottunut, mutta ei. Vaikka vierasperäisten sanojen ja nimien ymmärtämiseen on vähän sopeutunut, ovat ne silti jokseenkin kankeita. Itselleni alkoi vasta lähellä loppua aueta kunnolla Perustajien kaikkeus. Se miten heidän sukunimistään olivat syntyneet tietyt ryhmittymät. Mikä tietenkin sai manailemaan sitä, että kirjojen tapahtuma-ajan historia on jätetty melkoisen epäselväksi ja selittämättömäksi. Pieni yhteenveto menneistä tapahtumista helpottaisi lukijan elämää. Tokihan kirjassa vihjaillaan jotain, mutta mitään ei varsinaisesti sanota suoraan.

Ja sitten ne yllätykset. Onhan se mukava, ettei kaikki kulje suoraviivaisesti eteenpäin. Mutta kun kaikki viilaavat toisiaan linssiin ja useammallakin tavalla - viilaus viilauksen sisällä - niin… Tapahtumissa ja niiden aikajärjestyksessä voi välillä olla hankala kestää perässä. Samoin kuin siinä, kuka lopulta sumuttikaan eniten toisia silmiin ja miten. Liika on joskus liikaa. Yllättävissä juonenkäänteissäkin. Niihin turtuu ja jopa kyllästyy. Minua alkoi jopa hieman ärsyttämään.

Vapaa tahto ja identiteetti mainitaan trilogian teemoiksi. Mutta miten paljon meille sitä jää, jos meitä muokataan teknisesti? Tai jos meitä monistetaan useiksi kappaleiksi? Onko koko elämämme vain suurta peliä, jossa kekseliäämpi tai teknisesti taitavampi voittaa? Hyviä kysymyksiä, hyviä ajatuksia. Niiden äärelle pääsemme Jeanin ja Mielen kautta, joista kumpainenkin kasvaa ja muuttuu matkalla. Jean itse leikittelee minuudellaan ja Mieli on luopunut vapaudestaan tavoitteensa takia. Kuitenkin heistä kumpainenkin lopulta miltei yhdessä hetkessä heittää kaiken menemään ja ottaa uuden suunnan. Herää kysymys siitä, voiko kaikki olla todella niin helppoa ja yksinkertaista. Voiko vain avata toisen oven ja sulkea toisen?

Kvanttivaras-trilogia on päätähuimaava lukukokemus. Se herättää ajatuksia ja hämmentää. Tutustumisen arvoinen ehdottomasti, vaikka voi olla monen mielestä sekavahko. Harmikseni joudun toteamaan, ettei ensimmäisen osa lumo onnistu kestämään täysin kahteen seuraavaan, vaikka päätösosa onkin eheämpi kokonaisuus kuin kakkonen.

Joe Abercrombie: Ennen hirttämistä

Alkuteos: Before They Are Hanged (2007)

Suomentaja: Satu Hlinovsky

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 494

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Kirjava

ISBN: 978-952-5802-07-8

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Ensimmäinen laki #2

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 3, 32, 41, 44

*Logen Yhdeksänsormen kuulumisissa ei totisesti ole hurraamista. Tämä entinen barbaari-päällikkö on vastentahtoisella matkalla kohti maailman äärtä seuranaan epämääräinen joukko toinen toistaan hankalampia matkalaisia, kärjessä hämäräperäinen velhovanhus. Jos Logenin kuulumisista on jotain hyvää sanottava, sanottakoon että hän on vielä hengissä.

Bayaz, ensimmäinen tietäjä ja velhoista väkevin, on mies jolla on suunnitelma. Hän on koonnut ympärilleen huolella valitun eliittiryhmän, joiden kanssa hän matkaa kohti salaperäistä päämäärää: etsimään muinaista asetta maailman äärestä.

Eteläisessä Dagoskassa Glokta, rampa kiduttaja, on uransa petollisimpien haasteiden edessä. Murhien ja maanpetosten selvittämisen ohessa hänen tehtävänään on pitää hallussa piiritetty kaupunki, jossa hänen parhaana apunaan on takinkääntämisestä tunnettu palkkasoturi.

Pohjoisen rajoilla taas Bethod joukkoineen on sotaretkellä kohti Anglantia, ja kruununprinssi Ladisla on ilokseen saanut tilaisuuden todistaa olevansa suuri sotasankari. Valitettavasti hänen armeijansa surkealle koulutus- ja varustelutasolle vetää vertoja ainoastaan kruununprinssin oma epäpätevyys.

Ennen hirttämistä on Ensimmäinen laki -trilogian toinen osa, jossa juonien vyyhti kiristyy entisestään. Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää juonittelua, vaan myös petoksia, selkäänpuukottamista ja välistä vetoa. Liittoja solmitaan ja puretaan, taisteluita voitetaan ja hävitään. Niin uusille kuin vanhoillekin vihollisille annetaan anteeksi - mutta ei ennen hirttämistä.*

Hui jui! Tällä kertaa sankareiden väliset suhteet pääsevät syvenemään ja kehittymään varsin mielenkiintoisilla tavoilla. Osa löytää itsestään armeliaisuutta, osa rohkeutta, osa petollisuutta ja osa pyrkii yhä vain säilyttämään salaisuutensa henkeen ja vereen… Tarjolla on siis kattaus erittäin mielenkiintoista ja yllättävää luettavaa, josta ei verisiä taisteluitakaan puutu. Jokainen hahmo tuntuu kasvavan suuntaan tai toiseen. Toiset enemmän kuin toiset. Ja osa pääsee todella yllättämään.

Logen ja kumppanit seuraavat yhä ensimmäisen tietäjän mukana reittiään kohti maailman äärtä. Viholliset ja luonto koettavat hankaloittaa heidän matkaansa, eikä retkue itsessäänkään ole aivan ongelmaton. Samaan aikaan Glokta joutuu kamppailemaan säilyttääkseen Gagoskan, että oman henkensä. Myös hän joutuu arvioimaan “kumppaneitaan” uusilta kanteilta ja pohtimaan omia arvojaan elämässä. Anglannissa taas Logenin entiset kumppanit risteävät viihdyttävällä ja onnekkaalla tavalla Westin kanssa, jonka komennus ei oikein ole mukavaa sorttia. Hän kun joutuu toimimaan prinssin lapsenvahtina…

Vaikka tapahtumat risteävät useilla eri maailmankolkilla, ne pidetään taidokkaasti hallussa. Kukin saa aikaa ja tilaisuuksia. Tapahtumia seurataan tasapuolisesti ja leikkaukset muualle on sijoitettu taitavasti. Lukija ei todellakaan pääse pitkästymään vaan haluaa ahmia sivuja eteenpäin. Hahmot ja heidän kohtalonsa kiinnostavat koko ajan enemmän ja enemmän. Ja sitä huomaa uppoavansa syvemmälle juonittelujen ja salaisuuksien verkkoon, jota aina silloin tällöin vähän valotetaan.

Ennen hirttämistä jättää lopulta lukijan kutkuttavaan tilanteeseen. Maailmassa soditaan useammallakin eri taholla, eikä edes turvallisina pidettyjen paikkojen turvallisuudesta ole täysiä takeita. Ja sankareiden eteen tuntuu nousevan aina vain uusia vaikeuksia ja jopa pitkään salassa pysyneitä petoksia…

Loistavaa fantasiaa ja mustaa huumoria. En voi kuin suositella edelleen! Saisimpa jo viimeisen osan kirjastosta.

Minna Canth: Kauppa-Lopo

Alkuteos: Kauppa-Lopo (1889)

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 36

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-016-7

Muoto: E-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5 ja 48

*Tarina syrjäytymisen ja syrjimisen seurauksista

“Lopo käänsi turpeat kasvonsa huoneeseen päin ja virnutti. Riitta taaskin ihmetteli hänen rumuuttaan. Suupielet ja nenänalusta nuuskaisessa limassa, hiukset takussa ja silmillä. Entä nuo posket sitten! Likaisen harmaina ne pullottivat aivan kuin olisi suuri tupakkamälli ollut molemmin puolin suussa.”

Edelleen ajankohtaisessa pienoisromaanissa ulkoisesti ja myös tavoiltaan varsin vastenmielinen naislaitapuolenkulkija vapautuu vankilasta. Groteskiudestaan huolimatta Lopo osoittautuu hyväsydämiseksi ja epäitsekkääksi auttaessaan hädässä olevaa leskirouva Kortmania loistavilla kaupankäytitaidoillaan.

Lopon avuliaisuutta ja hyväsydämisyyttä ei kuitenkaan palkita, vaan häntä vieroksutaan ja lopulta kleptomanian vaivaama Lopo päätyy takaisin vankilaan, vain muutaman lantin tähden. Loposta hyötynyt, yhteiskunnallisesti moitteeton leskirouva puolestaan jatkaa elämäänsä rauhassa.

Minna Canthin Kauppa-Lopo ilmestyi ensimmäisen kerran vuona 1889 teoksessa Lain mukaan - Kauppa-Lopo. Canth on Suomen ensimmäinen huomattava naiskirjailija.*

Tyly ja kova pienoisromaani. Canth on kirjoittanut kaunistelemattomalla tyylillä ja melko rujostikin. Itselleni lulijana heräsi todella vahva inhoreaktio Kauppa-Lopon henkilöä kohtaan, joten en yhtään ihmettele mikseivät muut henkilöt hänestä niin kauheasti perusta… Toisaalta taas säälittää se, miten tylysti hyvää tarkoittavaa reppanaa kohdellaan.

Tunnetta, ajan kieltä ja karua elämää tarjoaa tämä pienoisromaani. Canth osaa kyllä laittaa lukijan koville ja herättää ajatuksia.

Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas

Alkuteos: The Fractal Prince (2013)

Suomentaja: Antti Autio

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 442

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-20-9669-5

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kvanttivaras-trilogia #2

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2016: 35. Kirjassa ollaan avaruudessa  (23/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 32, 44 ja 46

*Mestarivaras Jean le Flambeur on paennut dilemmavankilasta mutta on edelleen ihmiskehonsa vanki. Lunastaakseen lopullisesti vapautensa salaperäiseltä pellegrinijumalattarelta hänen on keksittävä keino murtautua fraktaaliruhtinaan mieleen. Keikka vie Jeanin villikoodin valtaamalle maapallolle, henkiolentojen ja muhtasibsukujen kätkettyyn kaupunkiin. Villikoodiaavikolla ja minareettien varjoissa tuhannen ja yhden yön tarinat heräävät henkiin.

Fraktaaliruhtinas on Kvanttivaras-trilogian räjäyttävä toinen osa, aikamatka tulevaisuuden aurinkokuntaan ja ihmissuvun viimeiseen asumukseen.*

Trilogian toisessa osassa on tarjolla jälleen vauhdikasta menoa ja monia yllättäviä käänteitä. Kaikki ei ole sitä, miltä ensin saattaa vaikuttaa. Aivan kuten on tarinoiden maailmassa, maailmassa, jossa on kiellettyä kertoa muuta kuin tositarinoita. Ajatus tarinoista ja niiden yhdistämisestä maailmaan on kaunis ja mielenkiintoinen. Rajaniemi onkin hienosti sotkenut tuhannen ja yhden yön tarinoiden mystistä maailmaa tulevaisuuden Maapalloon, joka on miltei tuhoutumispisteessä villikoodinsa kanssa. Maailmaan on liitetty myös ovelasti vanhoja uskomuksia jinneistä (djinni), joka toimii oikein mainiosti tässä futuristisessa maailmassa. Kuka väittikään, ettei vanhaa ja uutta voi toimivasti yhdistellä?

Vanhoista tutuista hahmoista mukana ovat tietenkin herra le Flambeur itse, Mieli, Perhonen ja pellegrinijumalatar. Heistä kaikista opimme hiukan lisää. Mielenkiintoisin on ehkä Mielen ja Sydämen tarina, joka saa aimo annoksen valotusta. Lisäksi kirjassa seikkailee monia Sirrin kaupungissa asuvia ihmisiä. Heistä tärkeimpiä ovat sisarukset Tawaddud ja Dunyazad. Tawaddud on heistä kahdesta se, jonka kautta maailmaa päästään myös tarkastelemaan ja joka valottaa lukijalle tarinoiden maailmaa ja sen toimintatapoja. Hän on myös piristävän kapinallinen oman maailmansa mittapuulla.

Vaikka juoni ja hahmot ovat hyvin rakennettuja ja kiintoisia, ei Fraktaaliruhtinas onnistu koukuttamaan aivan yhtä pahoin kuin Kvanttivaras. Se on vauhdikas, ovela, siinä on upeita hahmoja ja monia yllätyksiä, mutta… Ehkä odotin vähän liikaa? Tai sitten olisin halunnut vielä enemmän tietoa Maan/Sirrin nykyisestä tilasta ja siitä, miten moiseen päädyttiin. Jäin kaipaamaan jotain, mitä en täysin osaa määritellä. Ja tästä kaipauksestakin huolimatta kyseessä on todella hyvä kirja. Upeaa jatkoa avausosalle, joten kannattaa ehdottomasti jatkaa varkaan tarinan seuraamista.

Hergé: Kuningas Ottokarin valtikka

Alkuteos: Le Sceptre d’Ottokar (1939)

Suomentajat: Heikki & Soile Kaukoranta

Kuvittaja: Hergé

Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)

Sivumäärä: 62

Kustantaja: Otava

ISBN: 651-1-16214-4

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Tintin seikkailut #19

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 11, 17, 46 ja 48

Tällä kertaa Tintti seikkailee seuranaan vain Milou-koira. Rohkea lehtimies törmää sattumalta salaperäiseltä vaikuttavaan professoriin, jonka ympärillä tuntuu sattuvan kummia. Utelias Tintti lähtee professorin apulaiseksi tämän retkelle tutustumaan mystiseen Ottokarin valtikkaan. Pian Tintti huomaakin olevansa keskellä salaliittoa, jossa ei häikäilemättömiäkään keinoja kaihdeta…

Tarjolla on vauhdikkaita takaa-ajoja, huumoria ja ovelia tilanteita. Salapoliisit Dupont ja Dupond aiheuttavat toimillaan kommelluksia ja Milou jakaa viisauksiaan, sekä pelastaa tilanteen. Tintin seikkailuja mitä perinteisimmässä muodossa. Huumoriin piilotetaan oman aikansa politiikkaa ja sillä pyritään napauttamaan valtaapitäviä. Hyvin tämä sarjakuvan muotoon puettu kritiikki puree vielä nykyäänkin. Tintti on yllättävän ajankohtainen. Näihin sarjakuviin kannattaa todella tutustua.

Christie Golden: Arthas - Rise of the Lich King

Alkuteos: Arthas - Rise of the Lich King (2009)

Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)

Sivumäärä: 391 (+ extrat)

Kustantaja: Pocket Star Books

ISBN: 978-1-4391-5760-2

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: World of Warcraft #6

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2016: 32. Kirjassa on myrsky (22/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin:  3, 5, 9, 17, 44, 46

*His evil is legend. Lord of the undead Scourge, wielder of the runeblade Frostmourne, and enemy of the free peoples of Azeroth. The Lich King is an entity of incalculable power and unparalleled malice - his icy soul utterly consumed by his plans to destroy all life on the… (World of warcraft.)

But it was not always so. Long before his soul was fused with that of the orc shaman Ner’zhul, the Lich King was Arthas Menethil, crown prince of Lordaeron and faithful paladin of the Silver Hand.

When a plague of undeath threatened all that he loved, Arthas was driven to pursue an ill-fated quest for a runeblade powerful enough to save his homeland. Yet the object of his search would exact a heavy price from its new master, beginning a horrifying descent into damnation. Arthas’s path would lead him through the arctic northern wastes toward the Frozen Throne, where he would face, at long last, the darkest of destinies.*

Itse astuin ensimmäisiä kertoja Azerothiin World of Warcraftin lisäosan The Wrath of the Lich King loppuvaiheissa. Suurin osa oli jo pitemmän aikaa keskittynyt end gameen ja odotteli uutisia uudesta lisäosasta. Itselleni maailma oli kuitenkin outo ja kaunis ja kiinnostava. Olkoonkin, ettei minulla ollut hölkäsen pöläystä käsitystä siitä, kuka oli tuo mystinen Lich King, jota vastaan piti taistella. Näin vuosia myöhemmin tietämykseni maailmasta on kasvanut, muttei siltikään riitä kattamaan kuin pientä osaa koko loresta. Onkin hienoa, että näitä pelin maailmaan sijoittuvia ja sen historiaa valottavia kirjoja on olemassa. Aika paljonkin oikeastaan. Joten luettavaa kyllä piisaa, jos pelin historia kiinnostaa.

Arthas-kirjan sain lainaan ystävältä, jota myös oli kiinnostanut tämä nuori prinssi, joka lähti tummemmalle polulle. Ja lukiessani pääsin yllättämään lore-paljastuksilla myös ukkoani, joka on pelannut peliä vielä kauemmin kuin minä. Uskon siis, että kirjat voivat olla kiinnostavaa luettavaa myös peliä pitempään pelanneille ja sellaisille, joilla jo jotain tietoa loresta on.

Golden kirjoittaa asiantuntevasti. Hän on perehtynyt peliin ja sen historiaan. Arthaksen tarina käsitellään hänen itsensä, lady Jaina Proudmooren ja lady Sylvanas Windrunnerin näkökulmista. Kaikki alkaa aivan nuoren prinssin lapsuudesta ja lukija pääsee seuraamaan hänen kasvuaan nuoreksi paladiiniksi, jolla on unelmia. Hän ehtii rakastua ja unelmoida ennen kuin suuri synkkyys astuu maailmaan ja vähitellen tempaa Arthaksen mukaansa ja vie tältä lopulta kaiken. Samalla lukija pystyy seuraamaan Jainan kasvua tyttösestä maagiksi ja Sylvanaksen muutosta bansheekuningattareksi ja Forsakenin johtajaksi.

Kirjan sivuille on saatu siis mahtumaan miltei kokonainen elämäntarina suruineen ja iloineen. Ja se näkyy. Joissain paikoissa itselleni tulee tuntu, että Golden kiiruhtaa liikaa ja tapahtumat ovat jokseenkin listamaisia. Sellaista kunnollista mukaansatempautumisen tunnetta ei tule. Olo on kuin historiankirjaa lukiessa. Johon on vain laitettu vähän enemmän romantiikkaa ja taisteluita täytteeksi. Selkeästi ja hyvin kirjoitettu, mutta selvästi faktoja kokoava. Oikeastaan joudun tunnustamaan, että kirja oli paikoitellen jopa vähän tylsä. Kiintoisa lore-teos se kuitenkin on. Joten jos Arthaksen nuoruus ja kasvu Lich Kingiksi kiinnostaa, niin ei kannata antaa historiakirjamaisuuden pelotella.

Sue Grafton: B niin kuin Beretta

Alkuteos: B is for Burglar (1985)

Suomentaja: Janne Staffans

Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)

Sivumäärä: 250

Kustantaja: Book Studio

ISBN: 952-459-064-6

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kinsey Millhone aakkosmurhat #2

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 41, 42 ja 44

*Kirjasta A niin kuin alibi tuttu naispuolinen yksityisetsivä Kinsey Millhone saa toimeksiannon, joka vaikuttaa pelkältä rutiinilta. Hänen on löydettävä rikkaan Beverly Danzingerin kadonnut sisar. Kyse on muutaman tuhannen dollarin perinnöstä, ja Kinseyn on hankittava sisaren allekirjoitus, jotta testamentti saisi lainvoiman.

Kun Kinseylle selviää, että kadonneen sisaren naapuri ja bridge-partneri on murhattu, juttu muuttuu painajaismaiseksi tavalla, jossa mikään - paitsi vaara - ei ole sitä miltä ensisilmäyksellä näyttää.*

Tarjolla perinteistä etsiväntyötä hyvillä juomilla ja syömisillä höystettynä. Tällä kertaa Kinsey pääsee matkustelemaan Santa Teresan ja Floridassa sijaitsevan Boca Raton välillä, sillä kadonneella naisella on asunto kummassakin kaupungissa. Kinsey saa myös apua kahdelta vanhemmalta rouvalta kummassakin päässä. Sen sijaan jopa hänen työnantajansa ja tämän puoliso muista tapaukseen liittyvistä henkilöistä puhumattakaan koettavat huijata häntä minkä kerkeävät. Onneksi kärsivällisyys ja ehkäpä hyvä tuurikin ovat Kinseyn puolella.

Tämän kertainen tapaus oli minusta jopa yllättävän helppo ratkaista. Tai siis, oikeaan suuntaan epäileminen on varsin helppoa, mutta varsinaiset todisteet tippuvat todella nihkeästi. Vaihteeksi mukavaa olla edellä etsivää vaikkei mitään pystyisi todistamaan. Oikein mukava lukukokemus siis kaikin puolin ja hyvää tutustuttelua hahmoihin ja heidän välisiinsä suhteisiin. Pientä miinusta siitä, että ainakin tässä painoksessa on kamalasti kirjoitusvirheitä.

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Alkuteos: The Quantum Thief (2010)

Suomentaja: Antti Autio

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 440

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-20-8827-0

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kvanttivaras-trilogia #1

Peukku: ^^b

Huom: Kirja luettu aikaisemmin englanniksi. Postaus 2.1.2014

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 4, 17, 35, 41, 44 ja 46

*Häikäisevä, monitahoinen tieteisooppera

Jean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut…

Kvanttivaras on säkenöivä romaani tulevaisuuden aurinkokunnasta, jossa Marsin kaupungit liikkuvat, muistot ovat jaettavissa ja aika on kirjaimellisesti rahaa. Se on kansainvälinen menestysteos ja tieteiskirjallisuuden tuleva klassikko.*

Luin alkuperäisteoksen The Quantum Thiefin pari vuotta sitten. Näin kauan minulla meni aikaa palata trilogian pariin. Nolottaa ja hieman hävettääkin, sillä kyseessä on oikeasti mukaansatempaavasti ja kiinnostavasti kirjoitettu sarja, joka onnistuu koukuttamaan lukijansa. Siksi laitankin tälle suomenkieliselle versiolle oman postauksen, vaikka hyvin olisin voinut lisätä joitain huomioita Huom-kohdassa linkattuun postaukseen.

Koska ensimmäisen osan lukemisesta on kulunut se reilu kaksi vuotta, totesin, että muistia ehkä kannattaisi virkistää ennen trilogian loppuun lukemista. Lisäksi muistelin, että englanninkielisessä versiossa minua häiritsivät monet vieraat sanat, joita en aivan ymmärtänyt. Muistin virkistys suomeksi kannatti. Antti Autio on nimittäin tehnyt upeaa työtä suomennoksen kanssa. Se on hauska, osuva, vauhdikas ja persoonallinen. Minusta se välittää hienosti alkuperäisteoksen hengen toiselle kielelle. Ehkä vähän liiankin hyvin. Ne minua häirinneet erikoiset tieteiskirjallisuuden sanat englannista… No ne ovat kääntyneet aivan yhtä tehokkaasti lähes käsittämättömäksi suomeksi. Suomeksi lukiessa kuitenkin ymmärtää vähän paremmin mistä ja miten vierasperäinen scifi-sana on syntynyt, joten niiden merkityskin aukeaa lukijalle paremmin.

Loistavan suomennoksen lisäksi tarjolla on mielenkiintoinen ja tapahtumarikas tarina, josta ei erikoisia hahmoja puutu. Tulevaisuuden Mars on paikka, jossa haluaisin ainakin itse päästä vierailemaan ja tutustumaan sen ihmeisiin. Joskaan en ehkä sen kaikkiin asukkaisiin kuten mieliä varasteleviin gogolpiraatteihin... Rajaniemen luoma maailma on kaunis ja täynnään yllätyksiä. Siihen voi helposti uskoa ja hän paljastelee maailmasta ja sen nykytilasta tietoja sopivaa tahtia. Kaikeksi onneksi herra varas, Jean le Flambeur, on itse unohtanut suurimman osan menneisyydestään, joten maailman vähitellen tapahtuva paljastuminen sujuu mainiosti hänen kasvavien muistojensa myötä. Kirjassa on myös varsin mielenkiintoisia viittauksia mahdollisiin tuleviin tapahtumiin ja monta mielenkiintoista asiaa jää vielä vaille vastausta. Kirja suorastaan houkuttelee tarttumaan seuraavaan osaan lupailemalla lisää paljastuksia!

Hahmo katras on moninainen ja kieltämättä erikoinen. Omaa muistiaan vihje vihjeeltä ja pala palalta kokoava entinen mestarivaras. Oortilainen keinotekoisesti paranneltu soturinainen, jolla on oma mystinen menneisyytensä. Olevaksi laulettu ajatteleva avaruusalus. Huippuälykäs etsivä, jolla on omat murheensa murhien lisäksi. Joukko lähes superolentoina nähtäviä “Jumalia”... Hyvä kun tässä kaikessa tahtoo pysyä perässä. Meitä on moneksi, ja tämä hahmokatras sen selvästi osoittaa. Jokaisella kun tuntuu olevan omanlaisiaan motiiveja ja salaisuuksia, jotka kaikki eivät vielä tule päivän valoon.

Kvanttivaras sai Tähtivaeltaja-palkinnon vuonna 2012, eikä suotta. Se on persoonallinen ja kiinnostava. Hyvin ja uskottavasti kirjoitettu ja melkoisen koukuttava kirja. Voin suositella lämpimästi hyvää tieteiskirjallisuutta etsiville. Tunnustan, että odotan innolla trilogian kahta seuraavaa osaa ja sitä, mitä Rajaniemi mahdollisesti tulevaisuudessa tulee kirjoittamaan.