Alkuteos: Sudenmorsian (1928)
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 96
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-21918-7
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Keskiyön kirjasto #6
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2016: 48. Kirjassa alle 150 sivua (20/50)
*Hiidenmaalainen metsävahti Priidik ja hänen nuorikkonsa ovat seuraamassa sudenajoa, kun Aalo kuulee suden kutsun. Siitä lähtien hän alkaa ikävöidä suolle lauman seuraan.
Verensä vetoa totellen nuori vaimo muuttuu vainotuksi ihmissudeksi. Öisin sutena juostessaan Aalo kokee kielletyn intohimon lumouksen: verenjanon ja ulvonnan riemun, sellaisen vapauden, jota ei kukaan ihminen ole ennen kokenut.*
Sudenmorsiamen kieli on vanhahtavaa ja jossain määrin jopa raamatullisen oloista luettavaa. Vanhat sanat ja ylipäätään koko teoksen kieli tuntuu aavistuksen jäykähköltä, joskaan ei siinä määrin että se häiritsisi lukemista sen kummemmin.
Tarina on melko lyhyt, joten tapahtumatkin etenevät suoraviivaisesti ja vauhdilla. Jotenkin olin odottanut, että kirja olisi jännittävämpi tai/ja pelottavampi, mutta se on ehkä jopa vähän tylsä. Se kokoaa kuitenkin hyvin yksiin kansiin vanhoja uskomuksia ihmissusista ja noidista ja yhdistää ne lyhyeksi ja surullisen oloiseksi rakkaustarinaksi, jota ihmisten julmuus kruunaa lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti