Jean-Christophe Grangé: Purppuravirrat

Alkuteos: Les Rivières pourpres (1998)

Suomentaja: Ville Keynäs

Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)

Sivumäärä: 349

Kustantaja: WSOY

ISBN: 952-459-067-0

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2017: 1. Kirjan nimi on mielestäni kaunis (5/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 6, 11, 15, 23, 24, 32, 44 ja 47

*Pierre on kovaotteinen pariisilainen rikoskomisario, Karim taas nuori poliisi, joka on oppinut ammatistaan vähintään yhtä paljon rikollisjengissä kuin myöhemmin poliisikoulussa.

Pierre komennetaan Alppien juurella sijaitsevaan yliopistokaupunkiin. Jäätikön läheltä on löytynyt silvottu ruumis, ja raaka surma tuntuu viittaavan mielipuoleen tappajaan. Samaan aikaan Karim selvittää lapsen haudan häpäisyä. Rikokset tuntuvat ensin erillisiltä, mutta tutkimusten edetessä Pierre ja Karim yhdistävät voimansa. Lakia ja oikeaoppisia työtapoja ei kovinkaan noudateta, kun kaksikko suunnistaa tappajan jäljille - tappajan, jolle yksi verityö ei riitä.*

Olen katsonut elokuvan joskus vuosia sitten. En edes tiennyt, että se pohjautui kirjaan. Nyt minulle sitten tuli hinku katsoa elokuva uudestaan, sillä muistaakseni se on melko hyvä toteutus kirjasta. Tietyin poikkeuksin. Esimerkiksi elokuvassa Karimilla ei ole metrisiä rastoja päässään. Mutta tiivis ja kiihkeä tunnelma on molemmissa.

Pidin kirjasta. Se on jännittävä ja etenee hyvin. Kertomusta seurataan kahden hyvin erilaisen, mutta yhtä kiihkeän poliisin näkökulmista. Toinen on kokenut ja karaistu veteraani omine rikkeinen, toinen taas intomielinen ja vähäsen väärinymmärretty noviisi. Nämä kaksi toimivat hyvin yhteen ja vuorottelu pitää mielenkiintoa yllä. Ensin irtonaiset palaset loksahtelevat vähitellen kohdilleen ja kaiken takana oleva mysteeri tuntuu todella hyytävältä. Mistä moinen juoni on voinut juolahtaa mieleen? Pelottavaa on se, että tuollaista voisi hyvin tapahtua.

Jännäri sopii vauhdikkuudesta pitäville, mutta siinä on myös oma persoonallinen leimansa, sillä tapahtumapaikkana on pikkuinen eristäytynyt kylä, yliopistokaupunki vuoriston juurella. Näin ollen luonnolla ja jäätiköllä on oma merkityksensä tapahtumien selvittelyssä.

Ps. Kirjoittaja on ranskalainen elokuvaohjaaja ja toimittaja.Tämä selitykseksi Lukuhaastetta suorittajille.

Juhani Aho: Rautatie

Alkuteos: Rautatie : Eli kertomus ukosta ja akasta, jotka eivät olleet sitä ennen nähneet (1884)

Ilmestymisaika: ? (ko.painos)

Sivumäärä: 72

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: ?

Muoto: E-kirja (E-PUB)

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 5, 8, 42 ja 47

*Rautatie on Juhani Ahon vuonna 1884 ilmestynyt esikoisromaani. Sen tyylilajia on nimitetty kansalliseksi pienoisrealismiksi. Teos kuvaa korvessa elävän pariskunnan hiljaiseloa ja heidän yrityksiään kuvitella rautatien olemusta kuulopuheiden perusteella. Rautatie on suomalaisen kirjallisuuden klassikoita, josta 2000-luvun alkuun mennessä on otettu useita kymmeniä painoksia. Sitä on kutsuttu myös Ahon ensimmäiseksi “taiteelliseksi täysosumaksi”.*

Välillä turhankin hitaasti etenevä teos kahden maalaisen matkasta katsomaan suurta ihmettä - rautatietä. Ukko ja akka ovat molemmat tietämättömiä ja jokseenkin jääräpäisiä. Kumpaistakin tuo ihme kiinnostaa, muttei sitä oikein kehtaisi toiselle tunnustaa. Lopulta sitten pitkien jahkailujen jälkeen päästään matkaan ja ihmettä katsomaan. Ja tietysti silloin käy vähän hupsusti…

Verkkaista ja hidasta tekstiä lukea. Vanhoja sanoja ja ilmauksia, jotka tuntuivat omaan silmään hassuilta. Eivätkä henkilöhahmotkaan oikein jaksa innostaa. Tunnustan, ei napannut.

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Alkuteos: L’amica geniale (2011)

Suomentaja: Helinä Kangas

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 362

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-41469-9

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Napoli-tetralogia #1

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2017: 39. Ikääntymisestä kertova kirja (4/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 7, 23, 34, 38 ja 47

*Lila on jo lapsena peloton, uhmakas ja huippuälykäs, Elena taas epävarma tarkkailija. Mutta yhdessä tytöistä on voimaa selvitä sodanjälkeisen Napolin kurjuudessa, jossa naiset taistelevat tilastaan ja jossa väkivalta on jokapäiväistä. Tyttöjen keskinäinen kilpailu ja kateus potkii heitä tahoillaan sosiaaliseen nousuun, mutta luja yhteenkuuluvuus ei horju koskaan.

Ystävysten kautta Ferrante kuvaa koko sodanjälkeistä Italiaa ja yhteiskunnan rajua muutosta, mutta erityisesti ihmispsyyken ristiriitaisuutta ja monimutkaisuutta.

Loistava ystäväni on kansainväliseksi ilmiöksi nousseen napolilaissarjan ensimmäinen osa.*

Kirjan tapahtumat kerrotaan muistelmina kun toinen jo kypsään ikään ehtineistä ystävättäristä alkaa kirjoittamaan ylös heidän tarinaansa jottei toinen kokonaan katoaisi maailmasta. Näin ollen tapahtumat kuvaavat paitsi kahden tyttölapsen kasvua nuoriksi naisiksi myös heidän lähi korttelinsa muiden asukkaiden elämää yhden ihmisen näkökulmasta. Elenan kertomus on värikästä ja kuvaavaa, mutta silti itse huomasin pohtivani mitä kaikkea jää hänen tietonsa ulkopuolelle.

Kirjan henkilöhahmot ovat persoonallisia ja erilaisia. Monet sivuhenkilöt ovat hyvin mielenkiintoisia ja tuovat omaa väriään tyttöjen elämään. Tunnustan, että kirjassa on muutama hyvin kliseinen ja kulunut juonen käänne, jotka saivat minut repimään hiuksiani. Niiden puuttuminen olisi minusta tehnyt kirjasta huomattavasti mielenkiintoisemman. Mielenkiintoinen se on nimittäin nytkin kaikesta huolimatta.

Ferranten kirja on rikas kurkistus sodan jälkeiseen Napoliin ja sen nuorten asukkaiden elämään. Se avaa lukijan eteen karun kauniin maailman iloineen, suruineen ja pelkoineen. Tähän maailmaan on lukijan helppo upota.

Agatha Christie: Neiti Lemon erehtyy

Alkuteos: Hickory Dickory Dock (1955)

Suomentaja: Eila Pennanen

Ilmestymisaika: 1985 (ko.painos)

Sivumäärä: 273

Kustantaja: WSOY

ISBN: 951-0-12964-X

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Hercule Poirot #26

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 23, 24, 32, 34, 37 ja 47

*Kreikkalaisen rouva Nicoletisin ylioppilasasuntola Lontoossa. Kansainvälisiä nuoria. Rakkautta, ystävyyttä, vihaa ja kateutta. Ja kaiken keskellä touhuaa äidillinen rouva Hubbard, ylioppilaskodin hoitaja. Onneksi hän on neiti Leminin sisar ja onneksi neiti Lemon on Hercule Poirot’n sihteeri. Onneksi - sillä rouva Hubbardin viattomassa laumassa on susi, joka on pukeutunut lammasten vaatteisiin.*

Tällä kertaa Poirot on mukana kertomuksen alusta asti. Neiti Lemonin sisar asettaa etsivän eteen kiintoisan tapauksen, johon sekoittuu paljon muutakin. Useallakin pienen ylioppilaskodin asukkaista on jotain salattavaa ja Poirot pääsee käyttelemään pieniä harmaita solujaan melkoisen paljon ennen kuin tapaus alkaa selviämään.

Olen todella nauttinut tästä pienestä Poirot-putkesta. Christien tyyli on rento ja nappaa minut kerta toisensa jälkeen mukaansa. On hauska koettaa ratkoa mysteeriä annettujen vihjeiden pohjalta. Eikä yleensä haittaa, vaikka oma päättely olisikin mennyt päin honkia. Ihanan rentouttavaa lukemista kaiken kiireen keskellä. Tykkään.

Agatha Christie: Kissa kyyhkyslakassa

Alkuteos: Cat Among the Pigeons (1959)

Suomentaja: Anna-Liisa Laine

Ilmestymisaika: 1985 (ko.painos)

Sivumäärä: 286

Kustantaja: WSOY

ISBN: 951-0-12950-X

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Hercule Poirot #28

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 23, 24, 34, 37 ja 47

*Jännitysnäytelmä Meadowbankin kunnianarvoisassa tyttökoulussa, arvoitusten ratkaisijana verraton Hercule Poirot. Korkeajännitys on taattu dekkarissa, jonka väkivaltaisten tapahtumien syyt juontavat kaukaa Keski-Idästä, ja tarinassa on myös eksoottisen romantiikan tenhoa.*

Tämäkin Poirot-kirja on kerrottu ulkopuolisen kertojan kautta ja armas salapoliisimme on mukana oikeastaan melko vähän. Suurin osa kirjasta kuluu seuraillessa tapahtumia koulussa ja muualla ja Poirot itse astuu mukaan vasta lähes loppumetreillä. Se ei kuitenkaan vähennä kirjan viihdyttävyyttä. Juoni on mainio, hahmot kiintoisia ja yllättäviä sattumuksia on melkoisesti. Muihin Poirot-kirjoihin verraten tämä on aika “verinen” sillä tapahtuvat murhat ovat sieltä raaemmasta päästä eivätkä perinteisiä myrkyttämisiä. Omaa lukemistani tämä ei kuitenkaan haittaa.

Dame Christie on jälleen kerran taattua lukemista, jonka parissa aika kuluu kuin siivillä. Itse ainakin upposin kirjaan siihen malliin, että se tuli lukaistua läpi parissa päivässä.

Agatha Christie: Teetä kolmelle

Alkuteos: Sad Cypress (1933)

Suomentaja: Anna-Liisa Laine

Ilmestymisaika: 1985 (ko.painos)

Sivumäärä: 233

Kustantaja: WSOY

ISBN: 951-0-12969-0

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Hercule Poirot #19

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 23, 24, 32, 34, 37 ja 47

*Mary Gerrard oli villiruusumainen vaaleaverikkö, josta kartanon rouva Laura Wellman oli kouluttanut hienon naisen. Vaikea oli kuvitella häntä vastenmielisen ja äreän portinvartijan tyttäreksi, vielä vaikeampi uskoa jonkun tuputtavan tyttöparalle kuolettavan annoksen morfiinia. Maryn murha kutsuu paikalle Hercule Poirot’n, joka huomaa joutuneensa selvittämään tavallista visaisempaa juttua.*

Teetä kolmelle on erittäin luettavasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu dekkari, jossa tapahtumia piisaa. Useita sattumuksia ja monia henkilöitä, jotka kovasti koettavat huijata Hercule Poiro’ta siinä lopulta kuitenkaan onnistumatta. Varsinaista vihjeiden ja salaperäisyyksien juhlaa!

Kirjan tapahtumia seurataan melkolailla kokonaan ulkopuolisen kertojan silmin. Tosin välillä päästään tutkailemaan asioita hieman murhasta syytetyn Elinorin kantilta. Se antaa tapahtumiin kieltämättä varsin mielenkiintoisen säväyksen. Voisin jopa sanoa, että Teetä kolmelle lukeutuu yksiin suosikeistani kirjoina, mitä belgialaisetsivän seikkailuihin tulee.

Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki

Alkuteos: El prisionero del cielo (2011)

Suomentaja: Antero Tiittula

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 332

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-27240-3

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Unohdettujen kirjojen hautausmaa #3

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2017: 38. Kirjassa mennään naimisiin (3/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 10, 23, 24, 26, 34 ja 47

*Barcelonan Unohdettujen kirjojen hautausmaa kuiskii jälleen salaisuuksiaan

Joulun alla vuonna 1957 ankara ja ajan nakertama hahmo ilmestyy Semperen ja pojan kirjakauppaan. Uhkaavasti käyttäytyvä muukalainen vaatii saada ostaa lahjaksi yhden kaupan arvokkaimmista niteistä. Miehen mentyä Daniel lukee omistuskirjoituksen: Fermín Romero de Torresille, joka palasi kuolleiden joukosta ja jolla on avain tulevaisuuteen. Mitä suurta salaisuutta Semperejen ystävä kantaa?

Rakastettu espanjalaiskirjailija punoo Tuulen varjon ja Enkelipelin tarinoiden säikeet uudeksi lumoavaksi arvoitukseksi.*

Jos sarjan aikaisempi osa Enkelipeli vaikutti välillä taianomaisuudestaan huolimatta raskaalta, on tuo raskaus kokonaan poissa Taivasten vangista. Palatessaan jatkamaan nuoren Davidin tarinaa, palautuu myös tekstin eräänlainen keveys vaikka kirjassa käsitelläänkin melko raskaita aiheita. David nimittäin joutuu epäilemään vaimoaan ja samalla hänelle paljastuu Fermínin menneisyys pala palalta ja se, miten mies oikein liittyykään tarinaan…

Historia kietoutuu tarinassa upealla tavalla yhteen tapahtumien nykyhetken kanssa ja menneisyydellä on useampiakin yllätyksiä varattuna tarinan sankareille ja lukijalle. Matkalla kohdataan vanhoja tuttuja ja aikaisempien kirjojen tapahtumiinkin saadaan lisäselvyyksiä. Kolme kirjaa rakentavat yhdessä tarinaa eteenpäin ja jättävät lukijan odottamaan lisää.

Olin todella kaivannut Ruiz Zafónin tyyliä kirjoittaa, hänen henkilöhahmojaan ja tietenkin itse Unohdettujen kirjojen hautausmaata. Miten toivonkaan, että se todella olisi olemassa! Onneksi kirjojen maailmaan voi paeta muutenkin. Taivasten vanki on loistava keino yhdelle tai useammallekin tällaiselle pakomatkalle. Suosittelen.

Haruki Murakami: 1Q84 (osa 3)

Alkuteos: 1Q84 (osa 3: 2010)

Suomentaja: Aleksi Milonoff

Ilmestymisaika: 2013 (ko. painos)

Sivumäärä:446 (osa 3)

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-7324-1 (osa 3)

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Keltainen kirjasto #448 (osa 3)

Peukku: ^^b

Huom: suomennos tehty Jay Rubinin englanninkielisestä käännöksestä

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin:

*Haruki Murakamin pääteos 1Q84 on samaan aikaan rinnakkaisissa todellisuuksissa liikkuva fantasia, rakkaustarina ja huikea seikkailukertomus. 1Q84 koostuu kolmesta osasta, joista kaksi ensimmäistä on julkaistu yksissä kansissa ja kolmas omana niteenään, tekijän toivomusten mukaan.

On vuosi 1Q84. Rakastavaiset Aomame ja Tengo ovat edelleen erossa. Heidän kannoillaan on Sakigake-lahkon palkkaama Ushikawa, fiksu mutta luotaantyöntävä salapoliisi. Sakigaken synkät salaisuudet ovat paljastumassa Fuka-Erin ja Tengon yhdessä kirjoittaman kirjan ansiosta, ja rinnakkaistodellisuuden järjestys uhkaa sortua. Samaan aikaan Aomame ja Tengo etsivät epätoivoisesti toisiaan. Heidän täytyy saada todellisuus nyrjähtämään takaisin paikoilleen, vuoteen 1984. Mutta ehtivätkö he löytää toisensa ennen kuin heidät löydetään?

Valtavaan kansainväliseen suosioon nousseen romaanitrilogian odotettu päätösosa vie lukijan takaisin nerokkaasti sommiteltuun toiseen todellisuuteen, vuoteen 1Q84, kahden kuun alle.*

Hyvä että kolmas osa oli erillisenä kirjanaan. Ensinnäkin, jos koko trilogia olisi yksissä kansissa, olisi kyseessä todellinen järkäle. Toiseksi, kolmas kirja on rakenteeltaan ja luonteeltaan hivenen erilainen kahteen muuhun verrattuna. Tässä kun on mukana kolmaskin kertoja, Ushikawa.

Kolmas osa keskittyy saattamaan yhteen kahden edellisen osan lankoja ja kirjojen sankariparin - Tengon ja Aomamen. Ushikawan kautta lukijalle vielä kerrataan mitä on tapahtunut ja jopa vähäsen perustellaan miksi niin on käynyt. Ushikawa toimii siis eräänlaisena lukijan peilinä, muistuttaa asioista ja päättelee itsekin. Hänen kertomansa ohjailee lukijaa, vaikkakaan ei aivan täydellisesti eikä todellakaan loppuun saakka. Hän vain valottaa vielä pimeiksi jääneitä kohtia niin, että lukijan uteliaisuus tulee kokolailla tyydytetyksi.

Kolmannessa osassa tekstin taianomaisuus säilyy ja vaikka tietyllä tapaa tapahtumat tuntuvat junnaavan paikallaan, ei lukija pääse herpaantumaan. Käsillä on monia suuria ja merkittäviä asioita, jotka lukijan pitää vähä vähältä poimia tekstistä. Aomamen pitää oppia asioita vuodesta 1Q84 ja Tengon on saatava aikaan rauha isänsä ja itsensä kanssa ennen kuin kaksikko on valmis löytämään toisensa. Väliin sattuma on heidän puolellaan ja välillä heitä vastaan.

Tämän trilogian massiivisuuden ei pidä todellakaan antaa pelästyttää. Teksti on upeaa, soljuvaa. Siihen on helppo upota. Pientä keskittymistä ja avarakatseisuutta lukijalta vaaditaan, sen verran lennokkaita Murakamin ajatukset välillä ovat. Suosittelen silti trilogiaa hyvän ja nautittavan kirjallisuuden ystäville, heille, jotka haluavat haastaa itseään ja omaa maailmankuvaansa.

Agatha Christie: Mabellen kahdet kasvot

Alkuteos: One, Two, Buckle My Shoe (1940)

Suomentaja: Eero Ahmavaara

Ilmestymisaika: 1983 (ko.painos)

Sivumäärä: 227

Kustantaja: WSOY

ISBN: 951-0-11877-X

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Hercule Poirot #18

Peukku:  ^^b

Lukuhaaste 2017: 35. Kirjan nimessä on erisnimi (2/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 23, 24, 32, 34, 37 ja 47

*Hercule Poirot on lähdössä kahdesti vuodessa toistuvalle käynnilleen hammaslääkärissä ja elättelee mielessään hiljaista toivoa, ettei lääkäri ehkä huomaisikaan pientä reikää poskihampaassa. Mutta toisin käy, ja samalla alkaa todella jännittävien tapahtumien vyöry. Vain puoli tuntia Poirot’n käynnin jälkeen hammaslääkäri murhataan. Tapahtuu vielä kaksi muutakin murhaa. Keskeistä osaa tapahtumissa näyttelee kunnianarvoisa ikäneito Mabelle Sainbury Seale. Kerrankin Hercule Poirot on ymmällään. Murhissa ei näytä olevan hitustakaan järkeä eikä mitään yhteyttä toisiinsa.

Agatha Christie herkullisimmillaan kaksinaamaisen ikäneidon arvoituksellisessa tarinassa.*

Tämä Poirot oli minulle oikein mieluista luettavaa. Herra itse paljastaa itsestään ja luonteestaan enemmän kuin monessa muussa sarjan kirjassa. Ihana huomata, että herra salapoliisi on inhimillinen ihminen. Ainakin sen suhteen, mitä hammaslääkäripelkoon tulee…

Kirjan juoni on rakennettu hyvin ja oivaltavasti. Tapahtumat etenevät kiinnostavasti ja ihmiset tekevät omia olettamuksiaan ja sotkevat sekä Poirotin että Scotland Yardin työtä. Pulma ei olekaan niin helppo ja yksinkertainen kuin miltä se on aluksi vaikuttanut.

Kirjan tapahtumat on kerrottu ulkopuolisen kertojan silmin, seuraillen tapahtumia lähinnä Poirot’n kantilta. Vaihteeksi mukava päästä lueskelemaan jotain myös Jappista. Muutenkin olen huomannut, että nautin ehkäpä enemmän näistä ulkopuolisista kertojista enemmän. Vaikka Hastings onkin mukava hahmo, hänen kertomanaan jotkut seikat tuntuvat jäävän enemmän pimentoon...

Haruki Murakami: 1Q84 (osat 1&2)

Alkuteos: 1Q84 (osat 1&2: 2009)

Suomentaja: Aleksi Milonoff

Ilmestymisaika: 2013 (ko. painos)

Sivumäärä: 783 (osat 1&2)

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-7109-4

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Keltainen kirjasto #444 (osat 1&2)

Peukku: ^^b

Huom: suomennos tehty Jay Rubinin englanninkielisestä käännöksestä

Lukuhaaste 2017: 28. Olen lukenut kirjailijalta aiemmin vain yhden kirjan (1/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 6, 9, 20, 23, 34, 40, 44 ja 47

*Haruki Murakamin pääteos 1Q84 on samaan aikaan rinnakkaisissa todellisuuksissa liikkuva fantasia, rakkaustarina ja huikea seikkailukertomus. 1Q84 koostuu kolmesta osasta, joista kaksi ensimmäistä julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa yksissä kansissa.

On vuosi 1984. Aomame on liikunnanohjaaja, joka sivutyönään murhaa väkivaltaisia miehiä. Työkeikalla Aomamen taksi juuttuu liikenneruuhkaan, ja kuski neuvoo hänelle oikotien hätäpoistumistikkaita pitkin. Tikkaat kiivettyään Aomame huomaan siirtyneensä rinnakkaistodellisuuteen, jonka taivaalla on kaksi kuuta. On vuosi 1Q84.

Vuonna 1984 matematiikanopettaja Tengo muokkaa oudosta käsikirjoituksesta menestysromaanin. Kirjailijaksi väitetystä teinitytöstä Fuka-Eristä tulee tähti, mutta mystisestä lahkosta paennutta tyttöä ei maine kiinnosta. Kun Fuka-Eri katoaa ja Tengo huomaa kirjoittavansa tarinaa maailmasta, jossa on kaksi kuuta, nyrjähtää todellisuus raiteiltaan.

1Q84 on valtaisaan kansainväliseen suosioon nousseen Haruki Murakamin kunnianhimoisin - ja odotetuin - romaani. George Orwellin Vuonna 1984:stä inspiraationsa ammentaneen Murakamin maailma on tumma ja vaarallinen, mutta ei koskaan valoton. Paistaahan taivaalla kaksi kuuta.*

Olen koukussa. Todella. Murakami on luonut upean kertomuksen ja aivan mahtavia hahmoja. Näissä kahdessa osassa kahden sankarin, Tengon ja Aomamen tarinat vuorottelevat ja alkavat vähitellen kietoutumaan toisiinsa henkilöiden paljastaessa aina palasen kerrallaan enemmän itsestään ja maailmasta jossa he elävät. Lopulta kaksi erilaista ihmistä eivät olekaan enää niin kovin kaukana toisistaan.

Murakamin tyyli kirjoittaa on lumoava. Rakastan hänen ilmaisujaan ja tapaansa rakentaa tarinaa tarinan sisään, avata henkilöitä ja juonta hitaasti. Lukija ehtii hyvin pohtimaan monia erilaisia vaihtoehtoja tapahtumille ja merkityksille ja saattaa siitäkin huolimatta yllättyä siitä, kuinka asiat lopulta menevät tai ovat menneet.

Aomame ja Tengo ovat hahmoina kiintoisia. Urheilullisia, ankaran lapsuuden kärsineitä, mutta nykyään omia teitään kulkevia nuoria, joilla on unelmia. He taistelevat tietään eteenpäin ja ovat sitkeästi omien mielipiteidensä takana. He ovat valmiita toimimaan sen mukaan, mikä heistä on oikein.

Todellisuus ja epätodellisuus (?) sulautuvat vuodessa 1Q84 yhteen kiehtovasti ja koukuttavasti. Kaikki on miltei kuin pitäisi, mutta ei sitten aivan kuitenkaan. Pikkuväki hiippailee nurkissa ja aiheuttaa omat jännitysmomenttinsa sekä Aomamen että Tengon - ja myös heidän läheistensä - elämään. Trilogian kaksi ensimmäistä osaa päättyvät kutkuttaviin tilanteisiin. Kolmanteen osaan on pakko tarttua heti.

John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen

Alkuteos: Låt den rätte komma in (2004)

Suomentaja: Jaana Nikula

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)

Sivumäärä: 607

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-20-7607-9

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 23, 24, 32, 34 ja 47

*Kun Blackebergin lähimetsästä löytyy teinipojan kuiviinvuodatettu ruumis, lähiön asukkaat alkavat huhuta rituaalimurhaajasta.

Tapaus säväyttää 12-vuotiasta Oskaria, joka haaveilee kostavansa verisesti koulukiusaajilleen. Oskarin huomion kuitenkin varastaa naapurintyttö Eli, vaikka jokin uudessa ystävässä ei olekaan kohdallaan. Eli tuoksuu oudolle, pukeutuu rääsyihin ja näyttäytyy vain iltahämärän jälkeen.

Oskarin vilkkaassa mielikuvituksessa alkaa hahmottua mahdoton ajatus: entä jos hänen uusi ystävänsä ei olekaan ihminen vaan … jotain muuta?

Ystävät hämärän jälkeen on täysiverinen kauhukertomus hirviöineen ja sankareineen. Se on myös rakkaustarina ja koskettava kuvaus erään lapsuuden lopusta tukholmalaisessa lähiössä vuonna 1981.*

Olen vähän kahden vaiheilla sen suhteen, pidinkö kirjasta vai en. Toisaalta teksti on luettavaa ja monin paikoin tekstiin uppoaa sisään. Toisaalta taas lukuisat henkilöhahmot ja tapahtumien lievä sekavuus tekevät juonen seuraamisen hankalahkoksi. Lisäksi itseäni ärsyttää se, että kirjassa jää joitain asioita selvittämättä. Täysin rehellinen ollakseni, en ole myöskään tyytyväinen kirjan loppuun…

Kirjassa seurataan muutamien ratkaisevien päivien aikana tapahtumia useiden eri henkilöiden näkökulmista. On koulukiusattu Oskar, jolla on vaikea perhetilannekin. On Tommy, joka tasapainoilee laittomuuksien rajoilla ja äitinsä uuden parisuhteen kanssa. On joukko paikallisia “spurguja”, joilla on oma tiivis yhteisönsä. Ja niin edelleen. Kaikkien näiden ihmisten kohtalot kietoutuvat tavalla tai toisella murhiin, jotka taas johtavat yhteen pisteeseen… Yhteen ihmiseen.

Kirjan tapahtumat ovat ottaneet vaikutteita todellisuuden tapahtumista, mutta niitä on todella väritetty yliluonnollisilla asioilla. Lukijalla on todella mahdollisuus käyttää mielikuvitustaan ja paikka paikoin se on todella tarpeen. Varsinaisesta kunnon kauhusta ei tässä kirjassa kuitenkaan ole minusta kysymys. Pikemminkin lukija joutuu taistelemaan itsensä kanssa ihmisten kieroutuneisuuden ja mustuuden suhteen… Itselleni osa kirjan esille nostamista asioista oli aika vaikeita ja raskaita. Silti siinä on jotain, joka oli erilaista, kiinnostavaa. Ei mikään perinteinen jännäri.

Salla Simukka: Toisaalla

Alkuteos: Toisaalla (2012)

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 233

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-7375-3

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Duologian toinen osa, ensimmäinen osa Jäljellä

Peukku: q^^

Huom: Kääntökirja Simukan teoksen Jäljellä kanssa

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 15, 25, 34 ja 47

*18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat vähäisiä. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.

Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö pelastajaa?

Toisaalla on hurja visio siitä, millaiseksi maailma voi kehittyä lähitulevaisuudessa. Se avaa Jäljellä-romaanin salaisuudet ja näyttää tapahtumat toisesta näkökulmasta. Kirjapari täydentää toisiaan kuin palapelin yhteen loksahtavat palat.*

Kokonaisuutena Toisaalla on hyvin mielenkiintoinen teos. Samuel on kiinnostavan oloinen nörttipoika aivan oikeiden ongelmien kanssa. Myönnettäköön kuitenkin, että tämän ihastuminen Emmiin on jokseenkin aika kliseinen. Etenkin kun tarjolla selvästi olisi myös toinen ja kenties huomattavasti mielenkiintoisempikin vaihtoehto…

Suosittelen todella lukemaan tämän kirja parin yhdessä. Toisaalla nimittäin selventää todella Jäljellä-teoksen tapahtumia. Kirjan ymmärtää paljon paremmin kun on lukenut kumpaisenkin teoksen. Niistä muodostuu hyvä ja yhtenäinen kokonaisuus.

Toisaalla sopii ehkä aavistuksen paremmin yksittäin luettavaksi, sillä se selittää tapahtumien syitä. Tosin joihinkin Samuelin reaktioihin ei pääse kunnolla sisään, jos ei ole nähnyt (tai siis lukenut) asioita Emmin kannalta.

Simukka on ollut hivenen aikaansa edellä kirjoittaessaan näitä kirjoja. Peliterapia ja virtuaalitodellisuus ovat nimittäin viime vuosina alkaneet enemmän nostaa päätään esiin maailmalla. Ja näin ollen Simukka on heti nähdyt kumpaisenkin tarjoamat mahdollisuudet kirjallisuudelle. Onneksi sentään Simukan kuvaaman kaltaiseen yhteiskuntajärjestelmän suuntaan ei olla (ainakaan vielä) menty. Kirja sopii siis myös vaihtoehtoistulevaisuuden ystäville, heille, jotka kaipaavat uusia näkökulmia elämään.