Alkuteos: Låt den rätte komma in (2004)
Suomentaja: Jaana Nikula
Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)
Sivumäärä: 607
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-7607-9
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
*Kun Blackebergin lähimetsästä löytyy teinipojan kuiviinvuodatettu ruumis, lähiön asukkaat alkavat huhuta rituaalimurhaajasta.
Tapaus säväyttää 12-vuotiasta Oskaria, joka haaveilee kostavansa verisesti koulukiusaajilleen. Oskarin huomion kuitenkin varastaa naapurintyttö Eli, vaikka jokin uudessa ystävässä ei olekaan kohdallaan. Eli tuoksuu oudolle, pukeutuu rääsyihin ja näyttäytyy vain iltahämärän jälkeen.
Oskarin vilkkaassa mielikuvituksessa alkaa hahmottua mahdoton ajatus: entä jos hänen uusi ystävänsä ei olekaan ihminen vaan … jotain muuta?
Ystävät hämärän jälkeen on täysiverinen kauhukertomus hirviöineen ja sankareineen. Se on myös rakkaustarina ja koskettava kuvaus erään lapsuuden lopusta tukholmalaisessa lähiössä vuonna 1981.*
Olen vähän kahden vaiheilla sen suhteen, pidinkö kirjasta vai en. Toisaalta teksti on luettavaa ja monin paikoin tekstiin uppoaa sisään. Toisaalta taas lukuisat henkilöhahmot ja tapahtumien lievä sekavuus tekevät juonen seuraamisen hankalahkoksi. Lisäksi itseäni ärsyttää se, että kirjassa jää joitain asioita selvittämättä. Täysin rehellinen ollakseni, en ole myöskään tyytyväinen kirjan loppuun…
Kirjassa seurataan muutamien ratkaisevien päivien aikana tapahtumia useiden eri henkilöiden näkökulmista. On koulukiusattu Oskar, jolla on vaikea perhetilannekin. On Tommy, joka tasapainoilee laittomuuksien rajoilla ja äitinsä uuden parisuhteen kanssa. On joukko paikallisia “spurguja”, joilla on oma tiivis yhteisönsä. Ja niin edelleen. Kaikkien näiden ihmisten kohtalot kietoutuvat tavalla tai toisella murhiin, jotka taas johtavat yhteen pisteeseen… Yhteen ihmiseen.
Kirjan tapahtumat ovat ottaneet vaikutteita todellisuuden tapahtumista, mutta niitä on todella väritetty yliluonnollisilla asioilla. Lukijalla on todella mahdollisuus käyttää mielikuvitustaan ja paikka paikoin se on todella tarpeen. Varsinaisesta kunnon kauhusta ei tässä kirjassa kuitenkaan ole minusta kysymys. Pikemminkin lukija joutuu taistelemaan itsensä kanssa ihmisten kieroutuneisuuden ja mustuuden suhteen… Itselleni osa kirjan esille nostamista asioista oli aika vaikeita ja raskaita. Silti siinä on jotain, joka oli erilaista, kiinnostavaa. Ei mikään perinteinen jännäri.
Minuun ei uponnut tästä tehty elokuva ollenkaan, vaikka se hyvät arvostelut onkin saanut, ja vaikuttaapa että kirja on aika yhtäläinen elokuvan kanssa.
VastaaPoistaKiitos tiedosta. Pitänee harkita, katsooko elokuvaa ollenkaan. Vähän tietysti aina himottelee, jos ja kun kirjasta on elokuvaversio olemassa.
PoistaTämä on hyvä, mutta aika rankka toisaalta. Viime vuonna lukemani Kultatukka, tähtönen oli jo sitten väkivaltaisuudessaan astetta ahdistavampi. Nyt pidän taukoa Lindqvistin kirjoista.
VastaaPoistaMinulla on suunnitelmissa ollut jo jonkin aikaa tuo Kultatukka, tähtönen. Joten kiitos varoituksesta. Katsotaan miten itselle käy :D
PoistaMinusta elokuva oli romaania parempi. Se tuntui paljon viimeistellymmältä kokonaisuudelta ja tunnelma oli sopivan painajaismainen olematta kuitenkaan pelottava - itsehän en siis puhtaista kauhuelokuvista pidä.
VastaaPoistaOli jotenkin ironista, että romaaniversiossa hirviöiden rellestystä kauheampaa oli esimerkiksi lapsen ja alkoholistivanhemman suhde tai koulukiusaamisen kuvaus. Todellisuus on joskus tarua karumpaa.
Kiitos kommentista. Nyt kun elokuvasta on tullut puoltavaa ja kieltävää kommenttia, pitänee se ehkä sittenkin katsoa oman mielenrauhan säilyttämiseksi. Ehkäpä ehdotan sitä seuraavaksi "perjantain painajaiseksi".
Poista