tiistai 3. tammikuuta 2017

Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä

Alkuteos: Divina commedia (1320)
Suomentaja: Eino Leino
Kuvittaja: Gustave Doré
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 446
Kustantaja: Karisto
ISBN: 978-951-23-2801-7
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 12, 22, 23, 32, 44 ja 47

*Dante Alighierin Jumalainen näytelmä on maailmankirjallisuuden suurimpia teoksia. Se on runoelma ihmisen kamppailusta läpi helvetin ja kiirastulen kohti paratiisia. Samalla se on vertauskuvallinen teos ihmisestä, ihmisyydestä ja keskiajan maailmankuvasta.

Teoksen on suomentanut Eino Leino ja siinä on Gustave Dorén upea kuvitus.*



Viimeinkin sain luettua tämän klassikon. Ja nyt ymmärrän myös sen, miksi siitä yleensä luetaan vain Helvetti. Kokonaisuutena kirja on upea. Siinä on kauneutta ja runoutta, mitä ei monestikaan kohtaa. Se on hieno kuvaus tuonpuoleisesta kokonaisuutena, mutta oikeastaan tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat tapahtumat sattuvat juuri Helvetissä. Kiirastuli ja Paratiisi ovat oikeastaan melko tylsiä ja mitäänsanomattomia verrattuna aloitusosaan. Kokonaisuudesta kiinnostuneen kannattaa kuitenkin myös ne lukea siitäkin huolimatta, että lukeminen voi olla hidasta ja raskasta. Muiden kannattaa pitäytyä Helvetissä. Uskon sen tuntemuksen riittävän varsin monelle, sillä kahdessa muussa osassa ei tapahdu oikeastaan mitään merkittävää ja Helvettiin taas viitataan melkoisesti.

Itse luin tämän vanhan suomennoksen, joka ei sinällään ole hassumpi. Se on säilyttänyt hyvin runomittaa ja on varsin kuvaava. Kekseliäisyyttä on Leino kyllä saanut käyttää onnistuakseen. Jotkut sanat tosin voivat olla sellaisia, että niitä joutuu pohtimaan. Itselläni kesti hetken tajuta, että “inehmo” tarkoittaa ihmistä. Aika kuvaavaa ja selvää, kun sen tajuaa. Vaikka vanha suomennos on toimiva, kannattaa ehkä kuitenkin mieluummin kokeilla sitä tuoreempaa, Elina Vaaran tekemää suomennosta. Se on kuulemani mukaan todella hyvä ja voi ehkä aueta paremmin lukijalle.

Kirjan kuvitus on todella kiinnostava. Kuvat ilmentävät hyvin matkan vaiheita ja sopivat tyylillisesti/sävyllisesti aina kulloiseenkin paikkaan. Niiden sijoittelu kirjassa vain on hivenen hassu. Joskus kuva kun on esillä ennen kuin kyseinen tapahtuma on sattunut.

Upea runoelma, joka on kestänyt aikaa. Hankalaksi sen tekee se, että siinä viitataan moniin Danten aikalaisiin, jotka eivät välttämättä meille enää sano yhtään mitään. Kaikesta huolimatta teos, josta kannattaa ainakin perusluonne tuntea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti