William Shakespeare: Kuningas Juhana

Alkuteos: The Life and Death of King John (1596-97?)

Suomentaja: Paavo Cajander

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 57

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-552-0

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta

Lukuhaaste 2017: 12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja (2: 15/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 23, 34, 35, 37, 38 ja 47

*Shakespearen varhainen, kokonaan runomuotoon kirjoitettu tragedia vallanhimosta. Kun Englannin kuningas Juhana Maattoman (1166-1216) ote valtikkaan alkaa lipsua, vehkeily ja juonittelu vallan uudelleenjaosta käynnistyy. Paavo Cajanderin suomennos.*

Varsin nopeatempoinen näytelmä, jonka runollisuus on hienoa luettavaa. Avasi kyllä minulle uusia ovia koskien Shakespearea. Jotenkin tämä vaikutti “kevyemmältä” kuin monet muut hänen näytelmänsä vaikka aiheeltaan ja tapahtumiltaan onkin yhtä synkkä.

Jari Ehrnrooth: Intiaaninunta

Alkuteos: Intiaaninunta : muunnelmia Danten kiertotiellä (2000)

Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)

Sivumäärä: 170

Kustantaja: WSOY

ISBN: 951-0-24074-0

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2017: 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun kirjoittama (2: 14/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 17, 25 ja 47

*Jari Ehrnrooth kirjoittaa uutta tulkintaa Danten elämästä ja tuotannosta. Esseen ja fiktion muunnelmissa kulttuurin alitajunta saa muodon. Onko Danten Jumalainen näytelmä pojan sovitusuhri omistushaluiselle naiselle? Miten se täydentää kristillistä sankarimyyttiä? Mitä 2000-lukulaiselle paljastuu, kun hän kulkee 1300-...*

Harmillisia ovat kirjastojen viivakoodit. Etenkin, jos ne peittävät osan takakansitekstistä…

Tämä oli ehkä erikoisin kirja, jonka olen vähään aikaan lukenut. Osa on unta, osa totta ja osa pohdintaa. Unet ovat ilmeisesti jotain, mitä Dante itse on voinut nähdä. Vai ovatko ne jotain mitä Dantesta kiinnostunut kirjailija on nähnyt? Asia jää osien unien kohdalla epäselväksi. Todet pätkät kertovat kirjailijan matkasta Danten maailmaan ja pohtivat osuudet avaavat sitä, miten Danten tekstiä voidaan tulkita ja tarkastella.

Itse luin Jumalaisen näytelmän vasta viime talvena, joten asiat olivat kohtalaisen tuoreessa mielessä. Näin tämä kirja antoi mielenkiintoisen lisän innoittajaansa. Se sai minut pohtimaan asioita lisää ja jopa avasi joitain kohtia paremmin. Uskoisinkin, että tämä pieni ja nopealukuinen kirja helpottaa nykylukijan matkaa Danten maailmaan.

Sue Grafton: L niin kuin laiton

Alkuteos: L is for Lawless (1995)

Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom

Ilmestymisaika: 1996 (ko.painos)

Sivumäärä: 311

Kustantaja: Book Studio

ISBN: 951-611-776-7

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kinsey Millhone Aakkosmurhat #12

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2017: 24. Kirjassa selvitetään rikos (2: 13/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 18, 23, 37, 39 ja 47

*Lähimmäisenrakkaus saattaa joskus olla pahasta. Yksityisetsivä Kinsey Millhone antaa periksi ja päättää auttaa naapuriaan selvittämään missä tämän isoisä oikein palvelikaan sodassa. Isoisä kun oli vastikään kuollut ja naapuri halusi rahapulaansa saada veteraanien hautausavun kattamaan ainakin osan menoista.

Viaton rutiinikeikka saa uuden käänteen, kun sotasankaria ei löydykään mistään asiakirjoista. Samaan aikaan tapahtuu murha, pari murtoa ja loppujen lopuksi Kinsey pakenee henkensä edestä hotellitulipaloa…

Maailman suosituin naisdekkaristi jälleen elämänsä vauhdissa!*

Tämä aakkosmurha käynnistyy hitaasti, mutta lämpenee sitten nopealla tahdilla ainakin hahmojen tunteiden osalta. Perheiden välisiä sotkuja ja perheyden opettelua kun on luvassa ja Kinsey pääsee niitä seuraamaan enempi tai vähempi aitiopaikalta vaihtoehtojen puuttuessa. Mikä mainio keino antaa sysäys Kinseylle alkaa pohtimaan tarkemmin ja syvemmin suhtautumistaan vastikään löydettyihin omiin sukulaisiinsa.

Tasainen ja viihdyttävä laatu jatkuu. Aakkosmurhissa on sitä perinteistä dekkarin tuntua, mitä aina välillä kaipaa. Näiden pariin kelpaa rauhoittua, etenkin kun mukaan sattuu toisinaan kelpo yllätyksiä.

Sue Grafton: J niin kuin johtolanka

Alkuteos: J is for Judgment (1993)

Suomentaja: Heikki Sarkkila

Ilmestymisaika: 1995 (ko.painos)

Sivumäärä: 309

Kustantaja: Book Studio

ISBN: 951-611-705-8

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kinsey Millhone Aakkosmurhat #10

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2017: 39. Ikääntymisestä kertova kirja (2: 12/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 18, 23, 24, 37 ja 47

*Maailman suosituin ja jäljitellyin naispuolinen yksityisetsivä on kymmenennessä aakkosdekkarissaan jälleen kiperän pulman edessä. Wendell Jaffe, puhdasverinen huijari, on kadonnut jäljettömiin muhkean konkurssin myrskyissä. Sitä ennen hän on kuitenkin ehtinyt ottaa itselleen mittavan henkivakuutuksen. Vuosia on kulunut, ja vihdoin Wendell leskensä - ja edunsaajansa - suureksi helpotukseksi julistetaan kuolleeksi. Vakuutusyhtiöllä on asiasta kuitenkin omat epäilynsä. Kinsey Millhone saa yksiselitteisen tehtävän: onko Meksikossa nähty mies Wendell Jaffe vai ei? Luvassa on rahaa, rikoksia, rakkautta, mutkikkaita ihmissuhteita… ja murha.*

Rentouttava ja luettava Aakkosmurha. Kinsey on elementissään jäljittäessään kuolleeksi luultua Jaffea ja tutkiessaan tämän läheisten elämää. Eikä kaikki todellakaan ole niin yksinkertaista kuin mitä alustavasti olisi voinut kuvitella ja luulla. Mukava, kun pääsi yllättymäänkin tätä lukiessa. Pidän siitä, miten vähitellen Kinseyn oma tausta alkaa piirtymään esiin. Tai siis pikemminkin hänen vanhempiensa vaiettu menneisyys.

Robert Louis Stevenson: Aarresaari

Alkuteos: Treasure Island (1883)

Suomentaja: O. E. Lampén

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 173

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-541-4

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta

Lukuhaaste 2017: 21. Sankaritarina (2: 11/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 6, 17, 20, 22, 23, 32, 34 ja 47

*Suosittu seikkailuromaani tunnetaan myös nimellä Merirosvon testamentti. Kirja on kertomus nuoresta Jim Hawkins -nimisestä pojasta, joka lähtee seikkailuun kohti tuntemattomia vesiä ja Aarresaarta, matkassaan pahamaineisen merirosvon jäämistöstä löytynyt aarrekartta.

Aarresaari ilmestyi alun perin jatkokertomuksena Young Folks -lehdessä vuosina 1881-1882 ja kirjana heti seuraavana vuonna 1883. Ensimmäinen suomennos saatiin vuonna 1909. 1950-60 -luvuilla Aarresaaresta päästiin nauttimaan myös Ami Hauhion piirtämänä Aarresaari-sarjakuvana Lasten maailmassa sekä Pellervo-lehdissä.

Suosittu seikkailu on filmatisoitu lukuisia kertoja, ensimmäisen kerran jo vuonna 1912. Disney on tehnyt tarinasta kaksi elokuvaa, ensimmäisen vuonna 1950 ja toisen vuonna 2002, jolloin ilmestyi animaatioelokuva nimeltään Aarreplaneetta (Treasure Planet). Animaatioversiossa tarina oli muutettu avaruusseikkailuksi.*

Ihana vanha suomennos, joka henkii hyvin tarinan henkeä. Itselleni tarina taisi olla oikeastaan aikaisemmin kaikkein tutuin juuri Disneyn Aarreplaneettana. Joskus lienen myös nähneeni jonkun muun version… Oli miten oli, tämä tarina tuntui paikoitellen hyvinkin tutulta. Toisaalla taas tuli vastaan kohtia, jotka todella pääsivät yllättämään. Oli jo korkea aika tutustua tähän klassikkoon, jonka uskoisin kyllä yhä vieläkin löytävän omat lukijansa. Ainakin yhteistyössä vaikkapa juuri Disneyn kanssa. Sivumäärällä tämä kirja kun ei ainakaan pääse pelottelemaan.

Stuart MacBride: Kuoleman sävel

Alkuteos: A Song for the Dying (2014)

Suomentaja: Virpi Kuusela

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 479

Kustantaja: HarperCollinsNordic

ISBN: 978-91-509-0962-3

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Ash Henderson #2

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2017: 1. Kirjan nimi on mielestäni kaunis (2: 10/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 17, 20, 23, 24, 47, 50

*Kahdeksan vuotta aiemmin brutaali murhaaja oli levittänyt pelkoa Oldcastlen asukkaiden keskuudessa. Neljä naista oli siepattu, silvottu ja jätetty sitten kuolemaan. Jokaisen naisen vatsa oli viilletty auki, ja sen sisään oli ommeltu muovinukke. Sitten tappaja… oli vain kadonnut.

Ash Henderson oli alkuperäisen tutkinnan aikaan rikoskomisario, mutta kahdeksassa vuodessa asiat ovat ennättäneet muuttua paljon. Hänen perheensä on tuhottu, hänen uransa on mennyttä, ja yksi Oldcastlen häijyimmistä rikollisista yrittää varmistaa, että hän pysyy vankilassa loppuelämänsä ajan. Kun eräältä rakentamattomalta tontilta löydetään jälleen nainen kuolleena, muovinukke sisälleen ommeltuna, vaikuttaa siltä, että Ash saa viimeinkin tilaisuuden pelastua. Ansaita vapautensa. Saada kostonsa!

Kuoleman sävel on järjestyksessä toinen kirja, jonka päähenkilönä on Ash Henderson. Ensimmäinen, Pahan postia, ilmestyi vuonna 2015.*

Minun oli aivan pakko jatkaa Ash Hendersonin tarinaa heti. Henkilönä Ash on mielenkiintoinen, persoonallinen ja ihanan ongelmainen. Hänestä paljastuu uusia puolia ja hän on raitis tuulahdus poliisimaailmaan. Mies, joka tekee mitä pitää vaikka se ei aivan aina olisikaan ohjesäännön mukaista.

Myös muut hahmot ovat mielenkiintoisia. Vanhoja tuttuja on mukana ja uusia liittyy joukkoon. Hahmojen kemiat toimivat ja mukana on ihanasti erilaisia jännitteitä. Vähitellen alkavat suosikit erottumaan, mikä tuo tapahtumat lähemmäksi lukijaa.

Tämän kertainen tapaus on jännittävä. Menneisyys sotkeutuu nykyisyyteen hyytävällä tavalla. Palikka liikkuu, ja epäilyksenalaiseksi joutuu erilaisia persoonia. Selvittelyn yhteydessä paljastuu yhtä ja toista myös poliiseista itsestään. Ja joutuuhan Ash selvittelemään omia sotkujaan melko ikävillä tavoilla. Eikä valvontaan tarkoitettu nilkkain ainakaan helpota asioita…

Rajua, omavaltaista, julmaa ja koukuttavasti kirjoitettua. En suosittele herkimmille lukijoille, mutta muille varmaan mitä maistuvinta luettavaa.

Pekka Matilainen: Kupoli

Alkuteos: Kupoli (2013)

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 299

Kustantaja: Atena

ISBN: 978-951-796-942-0

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2017: 28. Kirja kirjailijalta, jolta olen aiemmin lukenut vain yhden kirjan (2: 9/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 12, 24, 34 ja 47

*Firenze 1423. Brunelleschi on juuri rakennuttamassa tuomiokirkon kupolia, joka kohoaa kaupungin ylle, kun ylhäisen suvun poika löytyy murhattuna sivukujalta. Rahakukkaro on tallella, mutta harvinainen käsikirjoitus on kadonnut. Todistajat väittävät, että tappaja on Medicien kirkon pappi.

Kaupunki kohisee murhasta, kun porteista ratsastaa sisään syytetyn vanha ystävä, Antonio Loschi mukanaan 16-vuotias apulaisensa Pikku-Toni. Kaksikko alkaa kaikessa hiljaisuudessa tutkia murhaa ja käsikirjoituksen arvoitusta. Mistä kiistelty teksti kertoo? Kuka on valmis äärimmäisiin tekoihin saadakseen sen käsiinsä? Entä miten Brunelleschin kupoli liittyy tapaukseen?

Kupoli on historiallinen dekkari, joka vie keskelle varhaisrenessanssin Firenzeä - aikaa ja paikkaa jossa Euroopan historia sai uuden suunnan. Kirja herättää myös ajatusleikin: miten maailma olisi muuttunut, jos kadonnut käsikirjoitus olisi joutunut vääriin käsiin?*

Kirjan tapahtumat on kuvattu nuoren Pikku-Tonin vinkkelistä. Hän esittää tapahtumat tarkasti ja omalla havainnoivalla tyylillään, joka jollain lailla tuo mieleeni Hastingsin tyylin. Hän huomaa paljon, mutta ei ehkä osaa aivan yhdistää kaikkia lankoja toisiinsa. Toisaalta taas hän tuntuu jättävän jotain olennaista kertomatta. En ole aivan varma pidänkö tästä piirteestä kerronnassa vai en. Kaiken kaikkiaan teksit on kuitenkin nopealukuista. Sitä on helppo seurata ja tapahtumat etenevät. Pitkästymään ei pääse.

Lukiessa minulle kuitenkin tuli tunne, kuin kirjaan olisi koetettu laittaa vähän liikaa kaikkea. Oikeudenkäynti kestää vain pienen osan. Ja sen jälkeiset tapahtumat tuntuvat alkuun olevan aivan eri maailmasta. Vähitellen langat kuitenkin punoutuvat yhteen ja salaisuudet alkavat paljastumaan. Mutta eivät aivan kaikki. Jäljelle jää juuri sen verran, että lukija pystyy kuvittelemaan vaikka minkälaista mahdollista jatkoa.

Henkilöhahmot ovat ristiriitaisia. Osa on todellisia henkilöitä, osa pohjautuu todellisiin henkilöihin ja osa on keksittyjä. Koska kaikki kuvataan pikku-Tonin kantilta, hahmot jäävät hänen havaintojensa varaan eikä oikein suuria suhteita pääse syntymään. Pikku-Toni avaa kuitenkin tuota mennyttä maailmaa mukavalla tavalla nuoren, juuri elämään pääsevän nuorukaisen silmin. Se on raikas tuulahdus, vaikkei kirja itsessään mikään suuri murha- tai salaliittomysteeri olekaan.

Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen & Maisa Tonteri: A sanoi Agricola

Alkuteos: A sanoi Agricola (2017)

Kuvittaja: Pekka Rahkonen

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Sivumäärä: 39

Kustantaja: Lasten Keskus

ISBN: 978-952-288-542-5

Muoto: Sid.

Peukku:  ^^b

Lukuhaaste 2017: 8. Suomen historiasta kertova kirja (2: 8/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 17, 22, 34, 35, 39, 47, 49 ja 50

*A - B - C… oletko valmis aikaloikkaan?

Kirjassa hypätään viisisataa vuotta taaksepäin Kristian-nimisen pojan kotiin. Kristian on juuri saanut isältään aapisen. Se on erityinen aapinen, ensimmäinen suomen kielellä kirjoitettu. Sen on kirjoittanut Kristianin isä, Mikael Agricola.

Kirjassa kuljetaan Agricolan mukana Pernajasta Viipuriin ja Turkuun sekä Wittenbergiin Lutherin oppiin. Agricolan kanssa päästään myös pähkäilemään, millaisia sanoja pitäisi keksiä, jotta voisi kirjoittaa kirjoja suomen kielellä ja suomentaa niitä muista kielistä.

Sivuilta voi penkoa sana-aarteita, joita käytettiin Agricolan aikana. Kirjan lopussa on laaja katsaus Mikael Agricolan elämään ja suomen kirjakielen syntyyn.

A, sanoi Agricola. Joko loikataan?*

Hyvin kirjoitettu ja mukavasti kuvitettu teos, jossa ohjataan lukija suomen kirjakielen syntyyn. Teos kuvaa lyhyesti Agricolan tarinan ja summaa loppuun hyvin historiaa. Sopii niin aikuisille kuin lapsillekin. Itse pidin kovasti osuudesta, jossa on laitettu rinnakkain mennyttä kieltä ja nykykieltä. Aika erilailla ovat opiskelijat puhuneet.

Karin Slaughter: Kultakutri, sinisilmä

Alkuteos: Blonde hair, Blue eyes (2015)

Suomentaja: Anna Pertola

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 59

Kustantaja: HarperCollins Nordic (HarperCrime)

ISBN:978-91-507-5644-9

Muoto: e-kirja, (EPUB)

Peukku: ^^b

Huom: Tapahtumat sijoittuvat ennen romaania Kaunokaiset

Lukuhaaste 2017: 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole (2: 7/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 23 ja 47

*Kaunis nuori tyttö oli vain matkalla kotiin, kun…

Julia Carroll tietää, että tämä on aivan liian tavanomainen alku jollekin kammottavalle. Kauniina ja älykkäänä 19-vuotiaana collegeopiskelijana hänellä ei pitäisi olla juurikaan mitään huolia. Mutta kyllä hänellä on. Hän tuntee sisällään pelkoa, koska tyttöjä on alkanut kadota.

Julian opiskelutoveri, Beatrice Oliver, on kadonnut. Ja koditon nainen, joka tunnetaan nimellä Mona, on myös kadonnut. Molemmat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen.

Julia päättää ottaa selville, miksi he ovat kadonneet; kuka tai mikä on katoamisten taustalla. Jottei hänestä itsestään tule seuraavaa uhria!

Novelli Kultakutri, sinisilmä toimii alkutahtina Karin Slaughterin psykologiselle trillerille Kaunokaiset, joka ilmestyy HarperCollins Nordicin julkaisemana maaliskuussa 2016.

Kaunokaiset on niin jännittävä romaani, että sen kesken jättäminen tekee suorastaan kipeää. Kaunokaiset on mestariteos: älykkäästi ja hienosti kirjoitettu, kerrassaan erinomainen. Kultakutri, sinisilmä on novelli, jota et voi jättää lukematta!*

Luin Kaunokaiset reipas vuosi sitten. Nyt oli siis korkea aika palata tuohon maailmaan ja lukea tarina, joka sijoittuu kaukaiseen aikaan ennen niitä järkyttäviä tapahtumia. Tarinaan, josta kaikki eräällä tavalla lähti liikkeelle… Tämä on tarina Julesista, kolmannesta sisaresta. Hänestä jonka katoaminen suisti perheen pois totutusta uomasta.

Kertomus on kuvattu Julian näkökulmasta ja se piirtää esiin kuvan kauniista, mutta pohjimmiltaan epävarmasta nuoresta naisesta, joka on vasta löytämässä itsensä. Se on hieno ja nautittava lukukokemus, joka syventää Kaunokaisten tarinaa, tekee siitä elävämmän ja todellisemman. Sen lukee helposti yhdeltä istumalta, enkä sanoisi että tämä pitäisi ehdottomasti lukea ennen itse kirjaa. Hyvin toimi nimittäin näin “väärässä järjestyksessäkin”.

Ehdotonta luettavaa Slaughterin faneille!

R. A. Salvatore: Miekkojen meri

Alkuteos: Sea of Swords (2001)

Suomentaja: Heidi Nieminen

Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)

Sivumäärä: 391

Kustantaja: Jalava

ISBN: 951-887-263-5

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Pimeyden polut -trilogia #3 / Forgotten Realms

Peukku: q^^

Huom: Lue Drowin perintö -tetralogian jälkeen

Lukuhaaste 2017: 23. Käännöskirja (2: 6/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 6, 21, 31, 32, 37, 39 ja 47

*Musta haltia Drizzt Do’Urden lähtee ystävineen etsimään barbaari Wulfgaria, koska on huolestunut hänestä. Wulfgar jäljittää yhä varastettua Aegis-fangia, mutta hän ei ole enää yksin. Barbaarilla on vaimo ja lapsi.

Merirosvopäällikkö Sheila Kreellä on sotamoukari ja kapteeni Deudermont on hänen jäljillään. Merirosvot lymyävät talven tullessa Kultapoukaman luolissa, minne ei hevin löydä.

Drizzt ystävineen, Wulfgar ja merirosvot kohtaavat Kultapoukaman luolissa lumen ja jään keskellä. Kaikki eivät voi säilyä hengissä armottomassa kamppailussa Aegis-fanfista…

Miekkojen meri päättää Pimeyden polut -sarjan.*

Tämän trilogian kolmannessa osassa seuraillaan tapahtumia useilta eri tahoilta. Totta kai Wulfgar alkaa viimein löytämään omaa tietään ja paikkaansa maailmassa. Tässä häntä auttavat tietysti Delly ja hieman yllättäen velho Robillard. Myös Lurjus-Morik antaa oman osansa soppaan. Nyt viimein alkavat Drizzt ja  Catti-brie osoittamaan toisilleen tuntemuksiaan. Ja Bruenor ja Regis taistelevat hyvin mukana.

Lukija pääsee myös seuraamaan kostonhimoista haltiaa, joka haluaa surmata Drizztin. Haltian kostonhimon syytä pidetään suurena salaisuutena ja se paljastetaan vasta lopussa. Tarkkaavainen lukija pystyy tämän kuitenkin päättelemään jo huomattavasti aikaisemmin. Tämä osa juonesta ei yllätä. Oikeastaan, se on pieni pettymys. Tuosta olisi voinut saada aikaan vaikka mitä, mutta syystä tai toisesta Salvatore miltei tuhlaa sen tähän.

Hienoa taistelua, nopeita käänteitä ja ystävyyttä. Salvatorelle tyypilliseen tapaan alkuun kirja etenee hitaasti ja tapahtumia jopa tunnelmoidaan ennen kuin loppu lähes rysähtää päin lukijan kasvoja. Kaiken kaikkiaan viihdyttävää fantasiaa. Ja huomattavasti miellyttävämpi lukea kuin tuo aikaisempi osa.

R. A. Salvatore: Maailmanselkä

Alkuteos: The Spine of the World (1999)

Suomentaja: Heidi Nieminen

Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)

Sivumäärä: 395

Kustantaja: Jalava

ISBN: 951-887-222-8

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Pimeyden polut -trilogia #2 / Forgotten Realms

Peukku: q^^

Huom: Lue Drowin perintö -tetralogian jälkeen

Lukuhaaste 2017: 38. Kirjassa mennään naimisiin (2: 5/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 20, 21, 23, 31, 35, 37 ja 47

*Barbaari Wulfgar ei välitä enää omasta elämästään vaan sortuu Luskanissa rikoksiin ja alkoholiin. Hänet pelastetaan kuitenkin kiduttajalta Vankikarnevaalista ja Wulfgar saa vielä mahdollisuuden.

Hän ei ota opikseen ja pian häntä syytetään vakavasta rikoksesta, johon hän ei ole syyllistynyt. Mutta vieläkään Wulfgar ei välitä…

Vasta kun Auckneyn hallitsijan puoliso vapauttaa hänet vankityrmästä Wulfgar huomaa, että nyt on aika ryhdistäytyä ennen kuin on liian myöhäistä.*

Tämän kirjan lukeminen takkusi nyt yhtä pahasti kuin silloin aikoinaan. En ole pitänyt Wulfgarista ikinä. Enkä ilmeisesti opikaan. Tämä kirja on nimittäin pelkästään keskittynyt häneen ja hänen vaikeuksissa rypemiseensä. Ennen niin kunniallinen ja ylpeä barbaari syöstään niin syvälle ihmisten omaan rappioon kuin on mahdollista. Hän ryyppää, tappelee, eikä oikein enää välitä itse elämästäkään. Kuitenkin, koska sankareita ollaan ja maailmassa on mahdollista pelastua ja parantua, löytää Wulfgar viimein itsestään selkärankaa ja alkaa kääntämään uutta lehteä elämässään.