Alkuteos: Kupoli (2013)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 299
Kustantaja: Atena
ISBN: 978-951-796-942-0
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 28. Kirja kirjailijalta, jolta olen aiemmin lukenut vain yhden kirjan (2: 9/50)
*Firenze 1423. Brunelleschi on juuri rakennuttamassa tuomiokirkon kupolia, joka kohoaa kaupungin ylle, kun ylhäisen suvun poika löytyy murhattuna sivukujalta. Rahakukkaro on tallella, mutta harvinainen käsikirjoitus on kadonnut. Todistajat väittävät, että tappaja on Medicien kirkon pappi.
Kaupunki kohisee murhasta, kun porteista ratsastaa sisään syytetyn vanha ystävä, Antonio Loschi mukanaan 16-vuotias apulaisensa Pikku-Toni. Kaksikko alkaa kaikessa hiljaisuudessa tutkia murhaa ja käsikirjoituksen arvoitusta. Mistä kiistelty teksti kertoo? Kuka on valmis äärimmäisiin tekoihin saadakseen sen käsiinsä? Entä miten Brunelleschin kupoli liittyy tapaukseen?
Kupoli on historiallinen dekkari, joka vie keskelle varhaisrenessanssin Firenzeä - aikaa ja paikkaa jossa Euroopan historia sai uuden suunnan. Kirja herättää myös ajatusleikin: miten maailma olisi muuttunut, jos kadonnut käsikirjoitus olisi joutunut vääriin käsiin?*
Kirjan tapahtumat on kuvattu nuoren Pikku-Tonin vinkkelistä. Hän esittää tapahtumat tarkasti ja omalla havainnoivalla tyylillään, joka jollain lailla tuo mieleeni Hastingsin tyylin. Hän huomaa paljon, mutta ei ehkä osaa aivan yhdistää kaikkia lankoja toisiinsa. Toisaalta taas hän tuntuu jättävän jotain olennaista kertomatta. En ole aivan varma pidänkö tästä piirteestä kerronnassa vai en. Kaiken kaikkiaan teksit on kuitenkin nopealukuista. Sitä on helppo seurata ja tapahtumat etenevät. Pitkästymään ei pääse.
Lukiessa minulle kuitenkin tuli tunne, kuin kirjaan olisi koetettu laittaa vähän liikaa kaikkea. Oikeudenkäynti kestää vain pienen osan. Ja sen jälkeiset tapahtumat tuntuvat alkuun olevan aivan eri maailmasta. Vähitellen langat kuitenkin punoutuvat yhteen ja salaisuudet alkavat paljastumaan. Mutta eivät aivan kaikki. Jäljelle jää juuri sen verran, että lukija pystyy kuvittelemaan vaikka minkälaista mahdollista jatkoa.
Henkilöhahmot ovat ristiriitaisia. Osa on todellisia henkilöitä, osa pohjautuu todellisiin henkilöihin ja osa on keksittyjä. Koska kaikki kuvataan pikku-Tonin kantilta, hahmot jäävät hänen havaintojensa varaan eikä oikein suuria suhteita pääse syntymään. Pikku-Toni avaa kuitenkin tuota mennyttä maailmaa mukavalla tavalla nuoren, juuri elämään pääsevän nuorukaisen silmin. Se on raikas tuulahdus, vaikkei kirja itsessään mikään suuri murha- tai salaliittomysteeri olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti