Alkuteos: Assassin’s apprentice (1995)
Suomentaja: Sauli Santikko
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 446
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-16662-X
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Näkijän taru #1 / The Farseer #1
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2018: 32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan (1/50)
Hyllynlämmittäjä: 1
*Niin kauan kuin tiedetään, Kuutta herttuakuntaa on hallinnut Näkijöiden suku. Mutta ajat ovat muuttuneet ja taistelu vallasta käynyt yhä häikäilemättömämmäksi: barbaarien punalaivat kulkevat pitkin rannikkoa tekemässä tuhojaan, ja kuningas on voimaton.
Sitten kohtalo heittää kuninkaan hoviin nuoren Fitzin, ylhäisen prinssin äpäräpojan, joka on saanut sukunsa perintönä telepaattisen kommunikoinnin ja ennaltanäkemisen lahjan. Kateellisten mielestä poika on uhka vallanpitäjille - mutta voisiko hän olla myös avain kuningaskunnan eloonjäämistaistelussa?
Robin Hobbin kiitetyssä fantasiaromaanitrilogiassa Näkijän taru on klassisen tarinankerronnan henkeä. Salamurhaajan oppipoika, sarjan kiehtova avaus, on suuri seikkailu maailmassa, jossa ihmeet ovat mahdollisia.*
Tämä trilogia on odotellut hyllyssäni jo jokusen tovin. Tällä kertaa hyvää kannatti odottaa.
Trilogian avaus on vaikuttava. Se lähtee liikkeelle hitaasti ja säilyttää rauhallisen temponsa kannesta kanteen. Fitz kertoo omaa kasvutarinaansa verkkaiseen tyyliin, kuin kunnon nuotio-tarinana tai takkatulen ääressä. Hän kertoo jotain “nykyisyydestä”, jossa hän on jo vanha mies, mutta palaa sitten pääasiassa muistoihin, omaan lapsuuteensa ja nuoruuteensa. Kirjan päättyessä Fitz on nimittäin vasta astumassa nuoruudesta aikuisuuteen, hän on vielä nuori mies, joka on joutunut keskelle suuria ja vaarallisia asioita. Koska kerronta tapahtuu kuin Fitz eläisi kyseistä hetkeä, ei lukijalle paljastu salaisuuksia liian aikaisin.
Kirja kattaa todella pitkän ajan Fitzin elämästä, mikä on ymmärrettävää, sillä tuskin 6-vuotias sankari osaisi paljoakaan tehdä. Samalla kun lukija seuraa pojan varttumista, oppii hän tuntemaan maailmaa, sen tapoja ja henkilöitä. Kuin huomaamatta alkaa pitämään toisista ja luo toisista taas negatiivisemman kuvan. Pohdin, millaisia vinkkejä ja viittauksia seuraavien kirjojen maailmaan on jo esitetty.
Lopussa tapahtumien vauhti kiihtyy. Aletaan lähestymään suuria asioita, joten on pakko kiiruhtaa, sillä maailma elää omaa aikaansa. Minua harmittaa se, että kaikesta kokemastaan ja koulutuksestaan huolimatta Fitz on silti melkoisen sinisilmäinen ja helposti harhaan johdettavissa. Vaikka niin on kyllä lukijakin. Parin asian kohdalla lukijaa on viety kuin pässiä narussa ja yllätyksiä on luvassa. Osa kirjan langoista saadaan solmittua kiinni, osa suuremmista ja pitkä kestoisemmista jää vielä avoimiksi, joten lukija saa jännittää, mitä seuraavaksi tuleekaan tapahtumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti